26.03.2017 04:44
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2010 >> Valtion tulo- ja menoarvio 2011














 
 
 
 
 
 
VALTION TULO- JA MENOARVIO 2011

Lausunto hallituksen esityksestä valtion tulo- ja menoarvioksi vuodelle 2011 (HE 126/2010 VP), maa- ja metsätalousministeriön hallinnon pääluokka/ kalatalous, 6.10.2010 

Kaikesta suomalaisten syömästä kotimaisesta kalasta Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan 53 % on vapaa-ajankalastajien pyytämää. Loppuosa kotimaisesta kalasta tulee kalankasvattajilta ja ammattikalastajilta.
Vapaa-ajankalastuksen saalis vuonna 2008 oli 33 miljoonaan kiloa ja sen arvo 54 miljoonaa euroa, ammattikalastuksen saalis oli 118 miljoonaa kiloa ja arvo 30 miljoonaa euroa. Kalanviljely tuotti vuonna 2008 kalaa 13 miljoonaa kiloa, arvoltaan 43 miljoonaa euroa.
Vapaa-ajankalastus on siis merkittävin kalatalouden osa-alue myös saaliin arvolla mitattuna, puhumattakaan sen sosiaalisesta, kansantaloudellisesta tai kansanterveydellisestä merkityksestä. Ilman vapaa-ajankalastajia pääosa uusiutuvista kotimaisista kalakannoista jäisi hyödyntämättä.

Vuoden 2011 talousarvioesityksessä on osoitettu elinkeinokalatalouden markkinoinnin ja rakennepolitiikan edistämiseen 12,878 M€, josta kansallista tukea 7,229 M€. Lisäksi kokonaan kansallisella tuella tuetaan elinkeinokalastusta 1,500 miljoonalla eurolla.
Vapaa-ajankalastuksen kehittämiseen talousarvio osoittaa varoja kalastuksen harrastajilta veroluonteisina kalastuksenhoitomaksuina kerättävistä maksuista 6,203 M€.
Kertyneet varat käytetään kalavesien omistajille maksettaviin korvauksiin, kalastusaluetoimintaan, kalastusalan järjestöjen toimintaan, kalatalouden edistämiseen sekä valtiolle maksun kannosta aiheutuvien menojen maksamiseen.
Vapaa-ajankalastuksen merkitys suomalaisen kalaluonnonvaran talteenotossa tulee yhä kasvamaan tulevaisuudessa. Tässä mielessä ja suhteessa vapaa-ajankalatalouden merkitykseen kansantaloudellisten ja -terveydellisten hyötyjen tuottajana, talousarvioesityksen mukainen yhteiskunnan tuen kohdentaminen vain elinkeinokalatalouteen ei tunnu onnistuneelta.

Kalatalouden neuvontajärjestöistä päävastuun vapaa-ajankalastajien, erityisesti lasten ja nuorten kalastusharrastuksen ylläpitämisestä ja kasvattamisesta kantaa Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK), jonka maan kattava kalaseura ja -kerhoverkko antaa siihen hyvät edellytykset.
Nykyisellään SVK saa kalastusalan neuvontajärjestöjen toiminta-avustuksesta noin 30 %. Pääosa toiminta-avustuksesta menee kalavesien omistajien neuvontaan. Tämä ei vastaa neuvontarvetta.
Neuvontamäärärahojen jakosuhteen tarkistamista edellyttää MMM:n valtakunnallinen vapaa-ajankalatalouden kehittämisohjelma vuosille 2001-2010. Samaan asiaan ovat kiinnittäneet huomiota eduskunnan valtiontilintarkastajat. Jakoperusteiden tarkistamisvaatimus tuli esille myös vuonna 2006 toteutetussa kalastusalan neuvontajärjestöjen arvioinnissa (Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 79/2006). Toistaiseksi tarkistusta ei ole tehty.
Neuvontarpeen mukainen jakosuhteiden tarkistus parantaisi vapaa-ajankalastajien neuvontaa, lisäisi aktiivikalastajien määrää ja kalastuksenhoitomaksuvarojen kertymää.

Vajaa neljännes kalastuksenhoitomaksuvaroista jaetaan vesialueen omistajille korvauksena kalavesien käytöstä ongintaan ja pilkintään. Tämä on seurausta vuoden 1993 kalastuslain muutoksesta, jolla kalastuksenhoitomaksuun yhdistettiin läänikohtainen pilkintäkortti. Vuoden 1996 kalastuslain muutoksessa onginnasta ja pilkinnästä tehtiin maksuttomia jokamiesoikeuksia, joiden käyttö ei rasita kalakantoja eikä edellytä kalavesien hoitoa. Tätä ei kuitenkaan ole toistaiseksi huomioitu kalastuslain kalastuksenhoitomaksuvarojen jakoa koskevissa säädöksissä.
Kalastuksenhoitomaksuvarojen supistuessa perusteettomasta omistajakorvauksesta tulisi luopua ja osoittaa varat muihin kalastuslain 91 §:n mukaisiin, kalataloutta edistäviin tarkoituksiin.

Kalastuksenhoitomaksukertymään vaikuttaa luonnollisesti myös maksujärjestelmän toimivuus ja kalastavien kansalaisten tunnollisuus veronmaksajina.  Siksi on syytä ottaa käyttöön lupien maksaminen puhelimella ainakin kalastuksenhoitomaksun viikkoluvan osalta. Samoin tulee pikaisesti tutkia mahdollisuus ottaa käyttöön myös lyhyemmät vuorokausimaksut.
Helposti maksettavat ja lyhytkestoiset kalastuksenhoitomaksut lisäävät maksujärjestelmän joustavuutta, mikä tukee myös kansalaisten pyrkimystä toimia lainkuuliaisesti kalavesillä.
Maksujärjestelmien parantamista ei tule sitoa kalastuslain kokonaisuudistukseen, jonka toteutuminen näillä näkymin on liian kaukaisessa tulevaisuudessa.

Vuoden 2011 talousarvioesitys lisää Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen rahoitusta 0,971 miljoonalla eurolla. Talousarvioesityksen perusteluissa todetaan, että tutkimuslaitos tuottaa tietoa mm. vapaa-ajankalastuksen yhteiskunnallisesta ja sosioekonomisesta vaikuttavuudesta. Tällaisen tiedon riittämättömyys ja tarve on tullut selkeästi esille kalastuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä.
Talousarvioesityksen tietojen mukaan RKTL:n elinkeino- ja yhteiskuntatutkimuksen resurssit, joilla kyseistä tietoa tuotetaan, eivät kuitenkaan kasvavaan laskevat niihin käytettävän rahoituksen perusteella.

Lopuksi Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö haluaa kiinnittää maatalousjaoston huomiota siihen, että kalatalouden pääluokan ulkopuolelta kalastuksen edellytyksiä valtion mailla tulee merkittävästi heikentämään talousarvion esitys, jonka mukaan Metsähallituksen julkisten tehtävien toteuttamiseksi esitettyä siirtomäärärahaa MMM:n osalta supistetaan noin 1,5 miljoonalla eurolla. Samanaikaisesti talousarvio esittää myös tarkoitetuk-seen osoitettujen ympäristöministeriön määrärahojen supistamista noin kahdella miljoonalla eurolla.



 
Powered by WebUpdate