30.04.2017 10:05
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2011 >> SVK:n kanta lohenkalastukseen















 
 
 
 
 
 
SVK:N KANTA LOHENKALASTUKSEEN

Suomen Vapaa-ajankalastajien perusnäkemys lohenkalastuksen järjestämisestä, 8.2.2011 (Ministeri Anttilan kutsuman lohiryhmän tapaaminen)

Vuonna 2010 Suomen lohikiintiö oli Itämerellä ja Pohjanlahdella 76 031 lohta. Kiintiötilastoinnin mukaan v. 2010 Suomen ammattikalastajien lohisaalis samalla alueella oli 29 029 kpl, 38% kiintiöstä. Kutujokiin pääsi yhteensä 17921 lohta (RKTL:n tilasto).
Mikäli kaikki olisi tapettu, niin ettei yksikään lohi olisi päässyt kutujokeensa, olisi saalis ollut yhteensä 46 950 lohta, vain 62% kiintiöstä. Lisäksi on huomioitava, että suomalaiset pyytävät Pohjanlahdella myös Ruotsin puolen jokien kantoja, eivätkä kaikki tapetut lohet olisi nousseet Tornionjokeen tai Simojokeen.

Tornionjokeen nousseet 17200 lohta muodostavat maksimissaankin vain 8600 kutuparia ja Simojokeen nousseet 360 kutuparia. Edellyttäen, että jakauma jokialueella on tasan naaraiden ja urosten suhteen. Määrät ovat ehdottomasti liian pienet, kun määristä poistetaan vielä jokialueella pyydetyt lohet.
Mikäli lohet olisivat Simojoessa jakaantuneet optimaalisesti tasan koko jokialueelle, niin kutupareja olisi ollut vain 3-4 kilometriä kohti, joka on katastrofaalisen vähän. Mikäli kaikki tilastoidut 46 950 lohta olisivat nousseet Tornionjokeen, niin ne olisivat maksimissaan muodostaneet 23 475 kutuparia, joka sekin olisi alle 20 kutuparia kilometriä kohti ja aivan liian vähän joen kokoon nähden.

Pohjanlahden rannikon rysäpyynnin sanotaan olevat pienimuotoista. Rysäpyynnin vaikutuksesta saa kuitenkin erilaisen käsityksen, kun sitä tarkastelee "radiolohilla" tehtyyn tutkimukseen, miten lohet selviytyvät hengissä rysäpyynnistä ja sen yhteydessä tapahtuvasta vapautuksesta. Sama lohi joutui jopa kuusi kertaa rysään ennen kutujokeen pääsyään.

SVK:n kanta on selkeä. Itämerellä syönnöstävän lohen kaupallinen pyynti on keskeytettävä välittömästi ja korvattava ammattikalastajille lohenkalastuksesta saatu tulos. Edellä esitettyjen tilastojen valossa nykyinen lohenkalastus ei täytä luonnon kestävän käytön mukaista vaatimusta.

Perustuslain 20§ mukaan olemme kaikki vastuussa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä. Siksi uhanalaisten tai vaarantuneiden kantojen kohdalla on kalastuksen järjestelyssä noudatettava varovaisuusperiaatetta. Rajallisen luonnonvaran tappamisessa on tarkasteltava siitä saatua kansantaloudellista hyötyä tapettua yksilöä kohti. RKTL:n 2009 tekemän selvityksen mukaan kalastusmatkailussa hyödynnetty lohi on 20 kertaa arvokkaampi, kuin merestä teuraskalaksi pyydetty lohi. Selvityksessä ei arvotettu kalastuksen sosiaalisia vaikutuksia.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö on toistuvasti vaatinut lohenkalastuksen siirtämistä jokiin ja jokisuihin. Perusteluksi SVK on esittänyt kalastusmatkailusta saatavan suuremman hyödyn lisäksi lohikantojen suojelua ja kestävää käyttöä. Vain jokikalastuksessa kunkin joen lohikantaa voidaan säädellä ja hyödyntää sen kestokyvyn mukaisesti. Meressä kalastus kohdistuu kaikkiin siellä vaeltaviin lohikantoihin.
Valmistumassa oleva kansallinen kalatiestrategia määrittelee tavoitteeksi luontaisen lisääntymisen parantamisen. SVK:n mielestä tavoitetta ei saavuteta, ellei vaelluskaloihin kohdistuvaa hallitsematonta sekakantakalastusta lopeteta.

Dioksiini on oma asiansa. Se on supermyrkky, jonka ihmiskunta on tuottanut ongelmakseen. SVK ei näe tarpeelliseksi hakea jatkoaikaa EU:n määräämän dioksiinipitoisuuden ylärajan ylittävän lohen myymiseksi ihmisravinnoksi. Meidän pitäisi olla huolissamme myös dioksiinin vaikutuksesta lohen hengissä säilymiseen.



 
Powered by WebUpdate