25.03.2017 11:58
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2008 >> Valtiovarainvaliokunta














 
 
 
 
 
 
VALTIOVARAINVALIOKUNTA

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta, Maatalousjaosto

Kuulemistilaisuus 10.10.2008

Vapaa-ajankalastuksen saalis vuonna 2006 oli 41,9 miljoonaan kiloa ja sen arvo 56,1 miljoonaa euroa, ammattikalastuksen saalis oli 121,5 miljoonaa kiloa ja arvo 31,5 miljoonaa euroa. Kalanviljely tuotti vuonna 2007 kalaa 13,3 miljoonaa kiloa, arvoltaan 42,6 miljoonaa euroa.
Vapaa-ajankalastus on siis merkittävin kalatalouden osa-alue myös saaliin arvolla mitattuna, puhumattakaan sen sosiaalisesta, kansantaloudellisesta tai kansanterveydellisestä merkityksestä. Ilman vapaa-ajankalastajia pääosa uusiutuvista kotimaisista kalakannoista jäisi hyödyntämättä.
Vuoden 2009 talousarvioesityksessä on osoitettu elinkeinokalatalouden markkinoinnin ja rakennepolitiikan edistämiseen 13,878 M€, josta kansallista tukea 8,357 M€.
Vapaa-ajankalastuksen kehittämiseen talousarvio osoittaa varoja kalastuksen harrastajilta veroluonteisina kalastuksenhoitomaksuina kerättävistä maksuista 5,536 M€.
Kertyneet varat käytetään kalavesien omistajille maksettaviin korvauksiin, kalastusaluetoimintaan, kalastusalan järjestöjen toimintaan, kalatalouden edistämiseen sekä valtiolle maksun kannosta aiheutuvien menojen maksamiseen.

Kalastuksenhoitomaksun maksaneiden määrä on vuoden 2004 voimakkaan laskun jälkeen pysynyt jokseenkin samalla tasolla. Tulevina vuosina kuitenkin on odotettavissa merkittävä maksajamäärän vähennys, kun suuret ikäluokat alkavat vapautua kalastuksenhoitomaksun maksuvelvoitteesta vuodesta 2010 lähtien.

Kalastajatilastojen mukaan kalastuksenhoitomaksun maksaneiden määrä on jokseenkin sama kuin ns. aktiivisten kalastajien. Mikäli kalastuksenhoitomaksukertymää halutaan tulevaisuudessa pitää nykytasolla tai kasvattaa, tulee aktiivikalastajien määrää kasvattaa. Tutkimusten mukaan pohja kalastusharrastukselle luodaan lapsuudessa. Lasten ja nuorten käytännön kalastuksen ohjaaminen ja kalastusharrastuksen kehittäminen on pidemmällä aikavälillä ratkaisu, joka ylläpitää ja lisää kalastusharrastuksen suosiota. Tämä tavoite sisältyy valtion ensi vuoden talousarvion perusteluihin.

Kalatalouden neuvontajärjestöistä päävastuun vapaa-ajankalastajien, erityisesti lasten ja nuorten kalastusharrastuksen ylläpitämisestä ja kasvattamisesta kantaa Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK), jonka maan kattava kalaseura ja ?kerhoverkko antaa siihen hyvät edellytykset.
Nykyisellään SVK saa kalastusalan neuvontajärjestöjen toiminta-avustuksesta noin 30 %. Pääosa toiminta-avustuksesta menee kalavesien omistajien neuvontaan. Tämä ei vastaa neuvontarvetta.
Neuvontamäärärahojen jakosuhteen tarkistamista edellyttää MMM:n valtakunnallinen vapaa-ajankalatalouden kehittämisohjelmaa vuosille 2001-2010. Samaan asiaan ovat kiinnittäneet huomiota eduskunnan valtiontilintarkastajat. Jakoperusteiden tarkistamisvaatimus tuli esille myös vuonna 2006 toteutetussa kalastusalan neuvontajärjestöjen arvioinnissa (Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 79 / 2006). Toistaiseksi tarkistusta ei ole tehty.
Neuvontarpeen mukainen jakosuhteiden tarkistus parantaisi vapaa-ajankalastajien neuvontaa, lisäisi aktiivikalastajien määrää ja kalastuksenhoitomaksuvarojen kertymää.

Kalastuksenhoitomaksukertymään vaikuttaa luonnollisesti myös maksujärjestelmän toimivuus ja kalastavien kansalaisten tunnollisuus veronmaksajina. Postin nostaessa maksajalta perittävää maksua ja toisaalta mahdollisesti myös maksun saajalta perittävää palkkiota lisäkustannukset suhteessa maksettavaan/perittävään maksuun käyvät kohtuuttomiksi. Siksi on syytä nopeasti tutkia ja ottaa käyttöön lupien maksaminen puhelimella ainakin kalastuksenhoitomaksun viikkoluvan osalta
Maksun perinnän tehostamiseksi ja valvontaongelmien poistamiseksi olisi syytä selvittää mahdollisuus korvata kalastuksenhoitomaksu kalastusvälineiden hintaan sisältyvällä verolla.

Vajaa neljännes kalastuksenhoitomaksuvaroista jaetaan vesialueen omistajille korvauksena kalavesien käytöstä ongintaan ja pilkintään. Toisaalta onginta ja pilkintä on säädetty maksuttomiksi jokamiesoikeuksiksi, joiden käyttö ei rasita kalakantoja eikä edellytä kalavesien hoitoa. Kalastuksenhoitomaksuvarojen supistuessa perusteettomasta omistajakorvauksesta tulisi luopua ja osoittaa varat muihin kalastuslain 91 §:n mukaisiin, kalataloutta edistäviin tarkoituksiin. Tämänsuuntainen esitys sisältyy päivitettyyn MMM:n vapaa-ajankalatalouden kehittämisohjelmaan vuosille 2001-2010.



 
Powered by WebUpdate