24.03.2017 14:25
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2008 >> Lohiasetus














 
 
 
 
 
 
LOHIASETUS

Lausunto muistiosta sekä ehdotuksista valtioneuvoston asetuksesta lohiasetuksen rajoituksista Pohjanlahdella ja Simojoessa sekä valtioneuvoston asetuksesta kalastusasetuksen (1116/1982) muuttamisesta, 28.1.2008

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää lausuntonaan ehdotuksista valtioneuvoston asetukseksi lohenkalastuksen rajoituksista Pohjanlahdella ja Simojoessa sekä valtioneuvoston asetuksesta kalastusasetuksen (116/1982) muuttamiseksi ja näihin liittyvästä muistiosta seuraavaa:

Asetusehdotus lohenkalastuksen rajoituksista

Ehdotus lohenkalastuksen rajoituksista Pohjanlahdella merkitsee lohenkalastuksen säätelyn heikentämistä sekä suhteessa voimassa olevaan lohiasetukseen (258/1996) että kesäkuun 2007 lopussa päättyneeseen ns. valikoivan lohenkalastuksen kokeiluun (397/2004). Asetusehdotus sallisi ammattikalastajien aloittaa lohenkalastus tietyin rajoituksin kaksi viikkoa ennen nykyisen lohiasetuksen kieltoaikojen päättymistä ja sallisi kaikkien ko. aikana saatujen, mitan täyttävien lohien ottamisen saaliiksi niiden koosta tai oletetusta alkuperästä (luonnonlohi/istutettu) riippumatta. Lisäksi kalastuksen rajoitusalueista ehdotetaan poistettavaksi Ahvenmaata ja Saaristomerta koskevat, voimassa olevan asetuksen mukaiset kieltoalueet

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö vastustaa ehdotusta, koska se uhkaa luonnonlohikantoja ja estää lohiluonnonvaran yhteiskuntataloudellisesti järkevän käytön.

Ehdotus ei ota huomioon lohikantojen heikentynyttä tilaa ja kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) sen johdosta esittämiä suosituksia lohenkalastuksen ja lohisaaliiden merkittävästä rajoittamisesta Itämeressä ja varovaisuusperiaatteen noudattamisesta.
Ehdotus ei rajoita lohenkalastusta ja lohisaaliin määrää, vaan tehostaa lohen rannikkokalastusta, jolloin ajoverkkopyynnin ja muun avomeripyynnin mahdollisesti välttävä luonnonlohi tulee pyydetyksi ennen pääsyä kutujokeensa.
Varovaisuusperiaate edellyttää ICESin mukaan kalastuksen mitoittamista heikoimman kalastuksen kohteena olevan lohikannan tilan mukaan. Merellä kalastus, jonka mitoitusperusteeksi asetuksen perusteluissa esitetään Torniojoen lohen oletettua hyvää tilaa, kohdistuu samanlaisena kaikkiin alueen lohikantoihin Tästä syystä kansainvälinen merentutkimusneuvosto suosittaa kalastuksen siirtämistä jokiin tai jokisuille.
Sekakantakalastuksen riskinä on heikoimpien lohikantojen pyytäminen sukupuuttoon. Tästä syystä asetusehdotus on ristiriidassa kestävän käytön ja kalastuslain 1 §:n kanssa. Se on myös vastoin Suomen ratifioimaa biodiversiteettisopimusta, YK:n merioikeusyleissopimusta, FAO:n hyväksymä vastuullisen kalastuksen ohjesääntöä (Code of Conduct) ja EU:n luontodirektiiviä. Lohiasetus on myös ristiriidassa Suomen yhdessä muiden Itämeren valtioiden kanssa 15.11.2007 hyväksymän HELCOM Baltic Sea Action Planin luonnonlohikantoja koskevan toimintasuunnitelman kanssa.

Erityistä huomiota ICES kiinnittää viime vuosina havaittuun merivaelluksen alkuvaiheen kasvaneeseen kuolleisuuteen. Sen arvellaan olevan laajoista ympäristömuutoksista johtuva pitkäaikainen ilmiö, joka vakavasti uhkaa lohikantoja myös Atlantilla. Asetuksen perustelumuistiossa ongelmaa ei pidetä vakavana, vaan sen arvellaan olevan jopa poistumassa.
ICES tuo esiin myös poikasten ruskuaispussivaiheen kuolleisuuden (M74 -oireyhtymä), joka huippuesiintymisensä aikaan on tappanut yli puolet, joskus jopa 80 % lohenpoikasista. Kristiina Vuoren (Turun Yliopisto 2007) väitöskirjan mukaan M74 -oireyhtymä on jälleen voimistumassa.
Lohiasetuksen perusteluissa oireyhtymän vaikutuksia lohikantoihin ei ole otettu lainkaan huomioon.
Edellä mainituista syistä ja toisin kuin asetuksen perustelumuistiossa esitetään, myös Torniojoen lohikannan tila on heikko. ICESin ennusteen mukaan kolmasosan pyytäminen Itämerelle tälle vuodelle vahvistetusta lohikiintiöstä johtaa vuonna 2012 Torniojoen vaelluspoikastuotannon laskemiseen 20 %:in joen laskennallisesta tuotantokapasiteetista.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö toteaa, että
- lohiasetuksen perustelumuistio antaa lohikantojen tilasta puutteellisen ja perusteettoman optimistisen kuvan,
- sen perusteella laadittu esitys lohenkalastuksen säätelyksi vakavasti uhkaa Pohjanlahden jokien luonnonvaraisia lohikantoja ja että
- lohiasetus on ristiriidassa kalastuslain 1§:n sekä Suomen ratifioimien ja Suomea koskevien kansainvälisten sopimusten kanssa.

Asetuksen laatimisessa ei ole otettu huomioon lohen matkailukalastuksesta saatavaa taloudellista hyötyä Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan (Toiminnantarkastuskertomus 155/2007) nykyinen lohenkalastus ei maksimoi yhteiskunnan lohesta saamaa kokonaishyötyä ja lohen hyödyntäminen nykyistä enemmän osana matkailuelinkeinoa olisi yhteiskuntataloudellisesti perusteltua.
Useat eri maissa tehdyt sosioekonomiset tutkimukset osoittavat, että lohen matkailukalastuksesta saatava kansantaloudellinen hyöty on 30-100 -kertainen verrattuna lohen ammattimaiseen merikalastukseen. Tästä syystä ja lohikantojen heikon tilan vuoksi merkittävät lohenkalastusmaat, kuten Kanada, Islanti, Irlanti ja Iso-Britannia ovat siirtyneet lohen virkistyskalastukseen joessa. Myös Norja on päätymässä samanlaiseen ratkaisuun.
Torniojoessa lohisaalis vuonna 2006 oli 11 640 kiloa ja lohen matkailukalastajat käyttivät jokilaakson palveluja 1,620 miljoonan euron edestä, eli noin 140 euroa kalastettua lohikiloa kohti ja noin 420 euroa matkailukalastajien saamaa saaliskiloa kohden (1/3 jokilaakson lohisaaliista).
Samana vuonna Suomen ammattikalastajien saalis Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella oli yhteensä 242 000 kiloa ja sen arvo 0,935 miljoonaa euroa, eli 3,86 euroa kilolta (alv 0). Torniojoen matkailukalastuksessa lohesta saatava kilohinta on laskentatavasta riippuen 30 - 100 -kertainen verrattuna lohen kilohintaan ammattikalastajan saaliina.
Simo- ja Tenojoen lohen matkailukalastuksesta tehdyt selvitykset antavat samansuuntaisen tuloksen.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö toteaa, että
- perustelumuistiota varten olisi ollut riittävästi tietoa sekä kotimaasta että ulkomailta lohen kalastuksen sosioekonomiasta ja että
- käytettävissä olevan tiedon perusteella lohivaran hyödyntäminen osana matkailuelinkeinoa joessa ja jokisuussa on kansantalouden kannalta ylivoimaisesti kannattavin vaihtoehto.

Euroopan unioni on kieltänyt Itämerestä pyydetyn lohen myymisen elintarvikkeena kalan korkean dioksiinipitoisuuden vuoksi. Suomi on saanut poikkeuksen tästä kiellosta ja lohta voidaan myydä elintarvikkeena vuoden 2010 loppuun saakka. Muistiossa ei ole mainintaa kiellosta ja siihen saadun poikkeusluvan päättymisestä.

Edellä esitetyillä perusteilla, joita esitellään tarkemmin lausunnon liitteissä, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö esittää lohiasetuksen sisällöksi seuraavaa:
- lohenkalastuksessa siirrytään ammattimaisesta merikalastuksesta lohen kalastukseen joessa tai jokisuussa
- siirtyminen tapahtuu vuoden 2010 loppuun mennessä, jolloin Suomen saama poikkeuslupa Itämereltä pyydettävän lohen myymiseksi elintarvikkeena päättyy
- siirtymäaikana selvitetään lohen ammattikalastajille maksettavat korvaukset joko kalastuksen lopettamisesta tai sen kohdistamisesta muihin kaloihin kuin loheen sekä mahdolliset lunastukset
- siirtymäajan toimenpiteisiin kuuluu myös turvata lohenkalastuksesta luopuville edellytykset harjoittaa ammattiaan rannikon yksityisvesialueilla
- siirtymäaikana lohenkalastusta säädellään 8.3.1996 annetun asetuksen (258/1996) 3 § 2 momentin mukaisesti ja siinä mainittuja vuosien 1996 ja 1997 aika- ja aluerajauksia noudattaen

Asetusluonnos esittää, että merikalastuksen kieltoalueilla asetuksessa mainittuina kieltoaikoina vieheellä kalastava voisi pyytää ja ottaa saaliiksi enintään yhden lohen vuorokaudessa.
Viehekalastajien ja uistelijoiden saaliit kalastajaa kohden ovat keskimäärin huomattavasti pienempiä kuin asetuksen esittämä enimmäismäärä ja harrastajien kokonaissaalis Pohjanlahden alueella lienee noin 500 lohta vuodessa.
Lohta voidaan uistella viikko, mutta kalaa saatetaan saada vain yhtenä päivänä, jolloin saalislohia voi olla useampi kuin yksi. Säädös rajoittaa tarpeettomasti lohenuisteluun perustuvan kalastusmatkailun kehittämistä ja on tarpeeton lohikantojen suojelun kannalta.
Lohen matkailukalastus merellä on jo nyt merkittävää ja kasvaa tulevaisuudessa. Se voi tarjota työtilaisuuksia ammattikalastajille, jotka ovat lohenkalastuksen asiantuntijoita.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö toteaa, että
- siirtymäaikana tarvetta rajoittaa viehekalastajien saalista asetusluonnoksen esittämällä tavalla ei ole ja että
- asetusesitys luo tarpeettomia esteitä lohen matkailukalastuksen kehittämiselle merialueilla.

Ehdotukset kalastusasetuksen muutoksiksi

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö hyväksyy esityksen, jolla vapaa-ajankalastajien käyttämiä pyydyksiä ja pyydysmääriä rajoitetaan

Ehdotettua meritaimenen alamitan nostoa 50 senttimetriin SVK pitää oikeansuuntaisena. Alueilla, joilla on luontaisesti lisääntyvä meritaimenkanta, alamitta tulee nostaa 65 senttimetriin jotta kalalla olisi mahdollisuus kutuun. Kalastuslaki antaa kalastusalueille mahdollisuuden määrätä asetusta korkeampia alamittoja.
Lohen ja meritaimenen pyynnissä kaikkien verkkojen, ei pelkästään pintaan tai pinnan läheisyyteen ulottuvien verkkojen silmäkoon tulee olla vähintään 157 millimetriä.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestöllä on myös muita perusteltuja esityksiä alamittasäännösten ja muiden kalastusasetuksen säädösten muuttamiseksi, jotka järjestö tekee kalastuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Liitteet
Lohen kalastuksen yhteiskunnallistaloudellinen tarkastelu (pdf)
Laskelmia ja tutkimuksiin perustuvia faktoja sosio-ekonomisista tekijöistä (pdf)

 



 
Powered by WebUpdate