26.04.2017 12:55
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2007 >> Kehittämisstrategia















 
 
 
 
 
 
KEHITTÄMISSTRATEGIA

Lausunto valtakunnallisen vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategian päivittämisestä 22.9.2007 

MMM:n kala- ja riistaosasto on laatinut selvityksen vuonna 2001 valmistuneen vapaa-ajankalatalouden valtakunnallisen kehittämisstrategian toteutumisesta ja päivittänyt strategian keskeiset tavoitteet vuoteen 2010. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esitti näkemyksiään kehittämisstrategian toteuttamisesta ja päivitystarpeista MMM:n järjestämässä seminaarissa 14.11.2005. Osa tuolloin esitetyistä näkökannoista on huomioitu nyt lausunnolla olevassa asiakirjassa.
SVK esittää lausuntonaan maa- ja metsätalousministeriön vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategian tilannekatsauksesta ja päivityksestä kunnioittaen seuraavaa:

1. Tilannekatsaus

Katsaus on kattava ja sisältää kaikki tärkeimmät toimenpiteet, jotka kehittämisstrategian toteuttamiseksi on tehty tai joihin on ryhdytty vuoden 2006 loppuun mennessä.
Tilannekatsaukseen olisi odottanut arviota siitä,
- miten toimenpiteet ja hankkeet ovat palvelleet asetettuja tavoitteita,
- mitä edellytyksiä selvityksen perusteella on saavuttaa tavoitteet vuoteen 2010 mennessä ja
- onko hankkeiden sisältöä ja/tai mahdollisesti asetettuja tavoitteita tarkistettava.

Tilannekatsauksen perusteella SVK esittää huolensa seuraavien kehittämisstrategian tavoitteiden toteuttamisesta:
Kalakantojen hoitotavoitetta on toteutettu lähes yksinomaan istutuksiin liittyvillä toimenpiteillä. Kehittämisstrategian edellyttämät toimenpiteet luontaisen lisääntymisen hyväksikäytöstä ja kalastuksen säätelyn kehittämisestä ovat jääneet toistaiseksi toteuttamatta.

Neuvontajärjestöille jaettavien toiminta-avustusten jakosuhteita ei ole tarkistettu eikä tarkistamisen edellytyksenä olevaa nykyisen kalataloudellisen neuvontatarpeen arviointia ole tehty. Neuvontatarpeen arviointi ei sisältynyt myöskään vuonna 2006 toteutettuun kalastusalan neuvontajärjestöjen evaluointiin.

Vapaa-ajankalastuksen tutkimusresursseja ei ole lisätty, vaan niitä on vähennetty.

2. Toimintaympäristön muutokset

Toimintaympäristön muutoksien tarkastelussa selvitys viittaa ns. megatrendeihin ja luettelee joukon muutossuuntia, joiden oletetaan vaikuttavan kalatalouteen. Megatrendien mahdolliset vaikutukset jäävät kuitenkin arvioimatta. Tässä yhteydessä ja kun on kysymys päivityksestä vuoteen 2010 saakka, olisi ollut hyödyllistä enemmänkin selvittää niitä tekijöitä, jotka ovat päivityksen kannalta olennaisia ja joissa on mahdollisesti tapahtunut muutoksia kehittämisstrategian toteutuksen aikana. Tällaisia ovat päivitykseen kirjatut kaupungistuminen ja ikääntyminen, joista jälkimmäisellä on toki muitakin vaikutuksia, kuin vapautuminen kalastuksenhoitomaksun maksamisesta. Kalastavan väestön ikääntyminen näkyy mm. kalastusalue-, osakaskuntatoimi- ja kalastusseuratoiminnan ukkoutumisena. Toisaalta uudet kalastuksenharrastajat suuntautuvat kotitarvekalastuksen sijasta enemmän virkistyskalastukseen ja sillä on vaikutuksensa sekä kalastusmuotoihin että kalastuksen kohteisiin.
Vapaa-ajankalastuksen kansantaloudellisen merkityksen kasvu suhteessa elinkeinokalastukseen ja matkailukalastuksen kasvu ovat tärkeitä muutossuuntia, jotka heijastuvat juuri nyt mm. lohenkalastuksen järjestämiseen käytävässä keskustelussa.
Tärkeä muutos, johon tulee valmistautua, on ilmaston lämpenemisen vaikutus kalakantoihin ja kalastukseen, vaikka vaikutukset vuoteen 2010 mennessä eivät olisikaan nähtävissä.
Itämeren ja järvien rehevöityminen otettiin huomioon jo alkuperäisessä kehittämisstrategiassa, mutta erityisesti merialueen tilanteen heikkeneminen ja mahdolliset uusien tulokaslajien vaikutukset tulisi kirjata päivitykseen.

3. Keskeiset strategiset tavoitteet

Päivityksessä keskeiset tavoitteet ovat säilyneet samoina kuin vuonna 2001 eikä niiden tarkistamiseen liene suurempaa tarvetta. Poikkeuksena on mahdollisesti tavoite, jonka mukaan vesistöjen tila pysyy ennallaan tai paranee ja vapaa-ajankalastus edesauttaa tätä kehitystä omalta osaltaan. Luultavasti vapaa-ajankalastuksen suorat positiiviset tai negatiiviset vaikutukset kalojen elinympäristöön ovat kohtuullisen pieniä ja siten myös mahdollisuudet vaikuttaa elinympäristön kehitykseen.

Tavoite 4.1. (kalakantojen säilyttäminen ja vahvistaminen)
Kalakantojen säilyttämisessä ja vahvistamisessa tulee lisätä kalastuksen ohjausta. Kyse ei kuitenkaan voi olla vain heikentyneiden kantojen suojelusta, vaan luonnonvaraisesti ja/tai istutuksin tuettujen kalakantojen ohjatusta kalastuksesta, joka vähentää istutuksiin perustuvaa hoitotarvetta ja tarpeettomia tai suorastaan vahingollisia istutuksia. Kalastuslain ja -asetuksen sekä viranomaispäätösten rinnalla tarvitaan myös tavoitetta tukevaa vapaa-ajankalastajien neuvontaa.

Tavoite 4.1. ja 2. (kalojen elinympäristöstä huolehtiminen)
Lohen ja muiden vaelluskalakantojen säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi strategiaan tulisi sisällyttää Itämeren luonnonvaraisten vaelluskalakantojen (lohi, meritaimen, vaellussiika) kalastuksen säätely tavoitteena luonnonvaraisten kantojen suojelu ja vahvistaminen sekä kalastuksen painopisteen siirtäminen merialueelta kutujokiin.
Edelliseen liittyen strategiassa tulee ottaa kantaa vesivoiman rakentamiseen. Lähtökohtana tulee olla vaelluskalojen lisääntymismahdollisuuksien turvaaminen ja esteetön vaellus.

Tavoite 4.3. (kalastusmahdollisuuksien turvaaminen ja harrastajapohjan säilyttäminen)
Nykyistä ja pääosin hyvin toimivaa kalastuslupajärjestelmää tulee täydentää vetouistelijoille tarkoitetulla läänikohtaisella vieheluvalla, joka mahdollistaa kalastustavalle ominaisen usean vieheen yhtäaikaisen käytön. Laajalti liikkuvia viehekalastajia varten tarvitaan valtakunnallinen viehekortti joka täydentää nykyistä läänikohtaista viehekalastuslupajärjestelmää.
Harrastajapohjan säilyttämiseksi tarvitaan lasten ja nuorten kalastuksen käytännön ohjausta. Jakamalla lapsille ja nuorille kalastuksesta kertovaa materiaalia ylläpidetään harrastukselle myönteisiä asenteita, mutta harrastukseen opastaminen edellyttää käytännön kalastuksen ohjausta ja mukanaoloa.
Senioriväestön osuuden kasvua kalastuksen harrastajissa ei tule nähdä pelkästään uhkana. Eläkeläisillä on tulevaisuudessa entistä paremmat edellytyksenä jatkaa kalastusharrastusta ja siirtää sitä myös lastenlapsilleen. Tavoitteen mukaiset lähikalastusalueet antavat niin ikääntyneille ihmisille kuin lapsillekin hyvät edellytykset päästä esteettömille ja turvallisille kalastuspaikoille.
Tavoitteen mukainen voimavarojen keskittäminen ja yhteistyön lisääminen vapaa-ajankalastusjärjestöjen osalta on jo toteutettu. SVK yhdistää vapaa-ajankalastajien neuvontajärjestöt niin valtakunnallisesti kuin alueellisestikin ja sen seuraverkosto kattaa koko maan. Yhteistyön kalatalouden eri sektorien (harrastajat, omistajat) neuvontajärjestöjen välillä tulee perustua työnjakoon, jota myös kalastusalan neuvontajärjestöjen arviointi edellytti.

Tavoite 4.5. (sektorin resursseista huolehtiminen)
Tavoitteen toteuttamiseksi esitetään kalavesien omistajille onginnasta ja pilkinnästä maksettavan korvauksen maksamista valtion tulo- ja menoarvioon otettavalla määrärahalla. Näin kalastuksenhoitomaksuvarojen muihin käyttötarkoituksiin voitaisiin jakaa enemmän rahaa.
SVK kannattaa mainitun korvauksen poistamista perusteettomana. Onginta- ja pilkintä ovat nykyisen lainsäädännön mukaan maksuttomia jokamiesoikeuksia, joiden käytöstä ei ole haittaa kalavesien omistajille tai kalakannoille. Tästä syystä korvausta ei tule maksaa myöskään erillisellä valtion budjettiin otettavalla määrärahalla.
Kalastuksenhoitomaksuvarojen kertymän pienentymiseen jatkossakin toimenpiteellä ei ole vaikutusta, ellei samalla vapaa-ajankalastuksen edistämiseen ja harrastajien neuvontaan osoitettuja varoja kohdisteta nykyistä tehokkaammin. Siksi neuvontaan osoitettujen kalastuksenhoitomaksuvarojen jako tulee muuttaa muuttuneen neuvontatarpeen ja neuvontajärjestön toimintakyvyn mukaiseksi; kalavesien omistajaneuvonnan määrällinen tarve on pienentynyt murto-osaan viime vuosikymmenien aikana, vapaa-ajankalastajien neuvontatarve vastaavasti kasvanut. Aktiivisten kalastuksenharrastajien, jotka maksavat valtaosan kalastuksenhoitomaksuista, kouluttaminen edellyttää henkilökohtaista opastusta, johon nykyisistä neuvontajärjestöistä kykenee vain Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö.
Pitkällä aikavälillä kalastusharrastuksen nykytaso voidaan säilyttää vain lisääntyneellä ja entistä tehokkaammalla vapaa-ajankalastajiin kohdistuvalla neuvonnalla. Vain riittävän suuri aktiiviharrastajien joukko voi taata kalastuksenhoitomaksuvarojen kohtuullisen kertymän tulevaisuudessa.
Jatkossa olisi syytä harkita neuvontamäärärahojen siirtämistä takaisin valtion talousarvioon ja/tai vaihtoehtoisten rahoitusmahdollisuuksien, kuten kalastusvälineveron käyttöönottoa.
Vaikka vapaa-ajankalastuksen tutkimusresurssit ovat vähentyneet, ei päivityksessä esitetä toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön mielestä tarvitaan monipuolista vapaa-ajankalastuksen tutkimusta, joka osaltaan tukee kehittämisstrategian keskeistä päämäärää, vapaa-ajankalastuksen säilyttämistä suosittuna suomalaisena luontoharrastuksena. Tästä syystä on välttämätöntä, että RKTL:ssa varataan riittävät resurssit vapaa-ajankalastuksen tutkimukselle ja että tutkimuksessa hyödynnetään talous- ja yhteiskuntatieteellistä asiantuntemusta nykyistä laajemmin.



 
Powered by WebUpdate