27.03.2017 01:57
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2006 >> Neuvontajärjestöjen arviointi














 
 
 
 
 
 
NEUVONTAJÄRJESTÖJEN ARVIOINTI

Lausunto neuvontajärjestöjen arviointiraportista 9.10.2006

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry (SVK) esittää kunnioittavasti lausuntonaan kalastusalan neuvontajärjestöjen arviointiraportista (Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 79) seuraavaa.

1. Johdanto

SVK yhtyy raportissa esitettyyn käsitykseen, siitä että kalastusalan neuvonta "on suurten haasteiden edessä ja että koko järjestelmän uudelleenarviointi on enemmän kuin paikallaan." Raportin mukaan haasteena on se, että niukemmilla resursseilla on tuotettava yhä laadukkaampia palveluita. Näin varmasti on, mutta koko järjestelmän uudelleen arvioinnin kannalta haasteellisin kysymys on niukkojen voimavarojen oikea kohdentaminen; miten neuvontaan osoitetut varat jaetaan. Tähän ovat aikaisemmin kiinnittäneet huomiota mm. eduskunnan valtiontilintarkastajat ja asian tarkistamista on esitetty myös ministeriön hyväksymässä vapaa-ajankalatalouden valtakunnallisessa kehittämisohjelmassa.

Raportti ei sisällä arvioita neuvontatarpeesta, siinä tapahtuneista muutoksista ja niiden vaikutuksista neuvonnan sisältöön. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön mielestä neuvontamäärärahojen nykyiset jakosuhteet eivät vastaa tämän päivän neuvonnan tarpeita, vaan ovat jäänne ajalta, jolloin neuvonnan pääpaino oli kalastuskuntien järjestäytymisessä. Keskusjärjestön mielestä nykyisilläkin määrärahoilla voitaisiin vastata hyvin neuvonnan haasteisiin, mikäli ne kohdennettaisiin paremmin.

2. Arvioinnin kohde

Arvioinnin tarkoituksena ei ole SVK:n ja Kalatalouden Keskusliiton toiminnan vertailu, mutta arvioinnin toteuttamis- ja esittämistapa väistämättä johtaa siihen. Tästä syystä keskusjärjestö kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin.

Arvioinnin kohteena ovat vuodet 2000?2004, eli käytännössä SVK:n neljä ensimmäistä toimintavuotta, jolloin erityistä huomiota toiminnassa on vaatinut järjestön rakentaminen ja sen toiminnan vakiinnuttaminen. Tästäkin huolimatta keskusjärjestö arvion mukaan on suoriutunut hyvin useimmista tehtävistään.

Arvioinnissa esitetään tietoja järjestöjen jäsenmääristä. Kalatalouden Keskusliiton laskennalliseksi jäsenmääräksi ilmoitetaan 800 000 jäsentä ja raportissa puhutaan laajasta järjestökentästä. Lukua ei voi mitenkään pitää vertailukelpoisena SVK:n jäsenmäärän kanssa. Kyseessähän eivät ole jäsenmaksua maksavat jäsenet, vaan osakaskuntien osakkaat, joista suurin osa raportin mukaan ei ole tietoisia jäsenyydestään. Realistisemman kuvan Kalatalouden Keskusliiton jäsenmäärästä antanee järjestöjen jäsenenä olevin osakaskuntien ja muiden yhteisöjen määrä.

Järjestöjen taloudellisia toimintaedellytyksiä kuvattaessa on otettava huomioon, että Kalatalouden Keskusliitto on vuosikymmenien kuluessa saanut valtaosan kalastusalan neuvontamäärärahoista, joiden turvin järjestö on kasvanut nykyiseen laajuuteensa. SVK:n osuus jaettavista neuvontamäärärahoista on nykyisin noin 30 % ja keskusjärjestön perustamista edeltävinä vuosina vapaa-ajankalastusjärjestöjen osuus oli noin neljännes.

3. Tulokset ja johtopäätökset

Yhteiskunnallinen vaikuttavuus
Arvioinnin mukaan neuvontajärjestöt ovat kyenneet parantamaan kalan ja kalastuksen imagoa, lisänneet tietämystä kalan käsittelystä ja käytöstä ja välittäneet tutkimustietoa kentälle. Ongelmana arviointi pitää neuvonnan kohdistumista pääasiassa omaan jäsenistöön. Tärkeimmäksi neuvonnan haasteeksi arvioidaan toiminta lasten ja nuorten parissa.

SVK:n vahvimmiksi vaikutusalueiksi arviointi toteaa toiminnan lasten ja nuorten parissa, kilpailut ja jokamiehen kalastusoikeuksien tunnetuksi teon. Toiminnan yhteiskunnallista vaikuttamista arvion mukaan on lisännyt vapaa-ajankalastajien järjestökentän yhtenäistyminen SVK:n perustamisen myötä.

Toisin kuin arvioinnissa SVK pitää tärkeänä rajallisten toimintaresurssiensa keskittämistä kaupunkeihin ja muihin asutuskeskuksiin, joissa myös pääosa väestöstä on. Keskusjärjestön mielestä neuvonnan väestöllinen kattavuus on maantieteellistä kattavuutta tärkeämpi.

Järjestöjen keskinäinen yhteistyö
Arvion mukaan järjestöjen välisen yhteistyön ongelmana on heikko työnjako; päällekkäinen toiminta syö neuvonnan voimavaroja. Ongelma tulee arvioinnissa esiin myös toiminnan yhteiskunnallista vaikutusta, tarkoituksenmukaisuutta ja kustannustehokkuutta selvitettäessä.

SVK yhtyy tähän arvioon ja pitää sitä yhtenä raportin tärkeimmistä tuloksista. Luopuminen kalataloudellisen neuvonnan rahoituksessa aikaisemmin toteutetusta kolmijaosta (omistajaneuvonta, ammattikalastajien neuvonta ja vapaa-ajankalastajien neuvonta) on johtanut työnjaon hämärtymiseen valtion avustamassa neuvonnassa.

Tarkoituksenmukaisuus ja laatu
Arviointi toteaa, että neuvonnan tarkoituksenmukaisuuden kannalta ongelmia ovat toimintojen päällekkäisyys, heikko toiminnan kohdentaminen ja tavallisen kalastajan jääminen neuvonnan ulkopuolelle. SVK:n osalta arviointi ei pidä kohdentamista ongelmana, mutta moittii tuotteistamisen puutetta.

Keskusjärjestön mielestä toiminta on hyvin kohdistettua ja myös tuotteistettua, erityisesti lasten ja nuorten parissa tehtävässä työssä. Tästä parhaana esimerkkinä on pitkään toteutettu koululaiskampanja Kaverin Kanssa Kalaan, joka vuosittain on tavoittanut noin puolet kouluun tulevasta uudesta ikäluokasta. Edellä mainittu, samoin kuin aikuisväestöön kohdistettu toiminta suuntautuu pääasiassa järjestön ulkopuolelle ja on vaikuttavaa, kuten arviointikin jokamiehen kalastusoikeuksien osalta toteaa.

Kustannustehokkuus
Arvioon kustannustehottomasta toiminnasta keskusjärjestö ei voi yhtyä. Suuri osa kaikesta SVK:n toiminnasta on mahdollista vain seurojen vapaaehtoisen ja palkattoman toiminnan ansiosta. Hyvinä esimerkkeinä tästä ovat mm. edellä mainitut koululaishankkeet. Niiden toteuttamiseen osallistuu useita satoja vapaaehtoisia kalastuksenharrastajia, joille kertyy vuosittain tuhansia työpäiviä. Vastaavan työn tekeminen palkkatyönä nykyisillä kalastuksenhoitomaksuvaroilla olisi mahdotonta.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön vapaaehtoisvoimia toki voitaisiin käyttää vielä nykyistä tehokkaamminkin. Se edellyttäisi lisää työntekijöitä järjestämään vapaaehtoisten toimintaa, kuten arvioinnissa todetaan.

Valtionapujärjestelmän tehokkuus ja tarkoituksenmukaisuus
Arvioinnin mukaan valtioavun jakoperusteet eivät vastaa neuvonnan nykytilaa eivätkä ole tasapuolisia. Heikkoutena pidetään myös järjestöjen yhteistyön vähäisyyttä ja työnjaon puutetta.

SVK yhtyy näihin arvioihin. Valtionavun jakosuhteet neuvontajärjestöjen välillä eivät vastaa tämän päivän neuvontatarvetta, jossa painottuu kalastusharrastuksen ylläpito. Painopisteen siirtyminen omistajaneuvonnasta vapaa-ajankalastajien neuvontaan näkyy järjestöjen välisen työnjaossa; Kalatalouden Keskusliitto on viime vuosien aikaan pyrkinyt profiloitumaan yhä enemmän vapaa-ajankalastajien järjestöksi. MMM:n tulosohjauksessa luopuminen aikaisemmin toteutetusta työnjaosta on vahvistanut tätä kehitystä. Epäselvä työnjako on joissakin tapauksissa johtanut tarpeettomaan järjestöjen väliseen kilpailuun, eikä se ole edistänyt yhteistyötä.

4. Kehittämissuositukset

Raportissa esitetään kehittämissuosituksia, jotka koskevat sekä itse valtionapujärjestelmää että valtion avustuksella rahoitettua kalastusalan neuvontaa.

Valtionapujärjestelmää koskevat suositukset
SVK toteaa, että esitetty tilaaja-tuottaja-malli (TT-malli) ei ole toimiva tai kustannustehokas neuvonnan perustehtävien (kalastusharrastuksen ylläpito ja käytännön ohjaus) toteuttamisessa. Sen käyttöönotto saattaa vaarantaa nykyisen, laajasti talkootyöhön ja vapaaehtoisten kalastuksenharrastajien toimintaan perustuvan pitkäjänteisen neuvonnan, joka on kustannustehokasta ja tavoittaa hyvin lapset ja nuoret. TT-malli toiminee yksilöityjen ja lyhytaikaisten hankkeiden toteuttamisessa ja sellaisena sitä on jo nyt sovellettukin.

Ehdotettu hybridimalli, joka on nykymuotoisen ja TT-mallin välimuoto, voisi olla toimiva ratkaisu. Perusneuvonnan tehtäviin valtionapu tulosohjataan neuvontajärjestöjen välisen työnjaon ja nykyisen neuvontatarpeen mukaisesti. Soveltuvat hankkeet kilpailutetaan kaikkien niiden toteuttamisesta kiinnostuneiden kesken.

Valtion avustamassa neuvonnassa maa- ja metsätalousministeriön tulee tulosohjauksella kehittää neuvontajärjestöjen välistä työnjakoa. Työnjaon lähtökohtana tulee olla järjestöjen toiminnalliset ominaisuudet, niiden soveltuvuus erilaisten tehtävien toteuttamiseen. Arvioinnin perusteella SVK menestyy parhaiten kalastuksen harrastajien parissa ja Kalatalouden Keskusliitto kalavesien omistajien neuvonnassa.

Neuvontatoimintaa koskevat suositukset
Viestintästrategiaa koskevan suosituksen osalta SVK toteaa, että keskusjärjestön kehittämissuosituksen mukainen viestintästrategia valmistuu vuoden 2006 loppuun mennessä.

SVK on tähän mennessäkin toteuttanut arvioinnin edellyttämää neuvonnan kohdentamista ja ottanut huomioon myös ns. potentiaaliset kalastajat. Keskusjärjestö korostaa kuitenkin, että erikoitumisesta ja segmentoinnista huolimatta tärkein kohderyhmä ovat tavalliset jokamieskalastajat, joiden kalastusharrastuksen ylläpito on neuvonnan tärkeimpiä tehtäviä.

Neuvontajärjestöt päättävät luonnollisesti kumpikin itsenäisesti omasta toiminnastaan, kohderyhmistään ja yhteistyökumppaneistaan.
Valtionavulla rahoitetun neuvonnan työnjakoa voi parhaiten ohjata avustusten myöntäjä aikaisemmin tässä lausunnossa esitetyllä tavalla. Toimiva työnjako luo parhaat edellytykset avustusten käyttöön myös järjestöjen mahdollisissa yhteistyöhankkeissa.

5. Yhteenveto

Yhteenvetona raportista SVK toteaa, että se luo edellytyksiä kehittää valtion avustamaa kalastusalan neuvontaa. Mahdollinen kehittämissuositusten toteuttaminen edellyttää arviota kalastusalan neuvontarpeessa tapahtuneista muutoksista, nykytilasta ja kehitysnäkymistä. Keskeisiä kehittämiskohteita ovat työnjaon aikaansaaminen valtion avustamassa neuvonnassa sekä valtioavustusten jakosuhteiden muuttaminen vastaamaan nykyisiä neuvontarpeita ja neuvontajärjestöjen tehtäviä.



 
Powered by WebUpdate