24.03.2017 14:24
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2006 >> Velvoitetarkkailu














 
 
 
 
 
 
VELVOITETARKKAILU

Lausunto "Velvoitetarkkailuryhmän raportti, Tarkkailujen periaatteet ja menettelytavat 10.9.2004" 16.6.2006

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää tutustuttuaan viitekirjeen yhteydessä lähetettyyn aineistoon "Velvoitetarkkailuryhmän raportti, Tarkkailujen periaatteet ja menettelytavat 10.9.2004" lausuntonaan seuraavaa.

Ympäristöministeriö on asettaessaan raportin antaneen työryhmän edellyttänyt sen työssään tekevän ehdotuksia tavoitteena toimiva ja yhtenäinen tarkkailukäytäntö. Vesistöihin ja niiden luonnonvaroihin kohdistuva velvoitetarkkailu perustuu sekä vesilakiin että ympäristönsuojelulakiin. Tähän päätösten lupaehtoihin perustuvaan tarkkailuun sisältyy niin toimintojen käyttö- ja päästötarkkailua kuin myös ympäristövaikutusten tarkkailua. Tarkkailujen sisällön määrittely ja niiden hoito on hajautettu monelle taholle, mikä ilmenee mm. kalalajeihin, talouskalakantoihin ja kalastukseen sekä kalatalouteen vaikuttavien tekijöiden tarkkailun ja tarkkailuhavaintojen kohdalla monin tavoin. Esimerkiksi talouskalakantoihin vaikuttavien vesien laatu- ja tilatekijöiden tarkkailun yhdistäminen varsinaisiin kalasto- ja kalastushavaintoihin edellyttää perehtymistä eri hallinnonhaarojen tuottamaan aineistoon. Yhteenvetojen teko jää usein kiinnostuneen itse tehtäväksi.

SVK edellyttää, että tarkkailujärjestelmän tietojen tulkintaa ja niiden tulosten esittelyä esimerkiksi vaikutusalueen väestölle yhtenäistetään ja järkeistetään vesipuitedirektiivin toteuttamisen yhteydessä, jotta kansalaisten ja heidän yhteisöjensä mahdollisuudet seurata ja käyttää hyväksi velvoitetarkkailutyön tuloksia helpottuisi. Raportin ehdotukset tarkkailusuunnitelmien laatimisesta yhtenäisenä asiakirjana ja toisaalta niiden toteuttaminen yhteistarkkailuina sekä tulosten esittäminen yhteen sovitettuina vaikutusten arviointeina ja selvityksinä johtanevat edellä esitettyyn suuntaan.

Velvoitetarkkailut kohdistuvat vain osaan vesistöistämme ja siksi vesipuitedirektiivin kansallisen toteuttamisen vuoksi annetun vesienhoitolain edellyttämän pintavesien seurannan - perusseurannan - peittävyydelle on pantava erityistä painoa. Ympäristöviranomaisten tiedossa olevan toiminnan piirissä tarkasteltavien yksiköiden -vesialueiden - koko on oloissamme varsin suuri. Tehdyn rajauksen johdosta melkoinen osa vesiämme - järviä ja jokia - jää tämänkin seurannan ulkopuolelle. Tätä ei voi pitää vesipuitedirektiivin hengen mukaisena.

SVK edellyttää, että vesipuitedirektiivin tarkoittaman vesistöjen ekologisen tilan määrittelyn ja seurannan edellyttämien biologisten laatutekijöiden sekä kemiallisten ja fysikaalisten tekijöiden seurantapisteiden verkostoa laajennetaan pienentämällä tuota nyt käytössä olevaa tarkasteluyksikön kokovaatimusta.

SVK:n käsityksen mukaan hajakuormituksen vaikutukset vesistöihimme tunnetaan ja tunnustetaan kaikkien kansalaisten, ei vain kalastavien kansalaisten parissa. Hajakuormituksen seurannan järjestäminen valtion varoin ei olisi aiheuttamisperiaatteen mukaista, mutta kuten raporttikin toteaa,

maa- ja metsätalouden ja haja-asutuksen hajakuormittajien rahoituksen varaan rakentuvan kuormituksen ja sen ympäristövaikutusten kattavan tarkkailun aikaansaaminen vie aikansa. Tässä vaiheessa SVK kannattaa ehdotusta työ aloittamiseksi ympäristöhallinnolle osoitettavan valtion rahoituksen turvin.

SVK ei edelleenkään pidä tarkoituksenmukaisena sitä, että riista- ja kalataloudellisen tutkimuslaitoksen tai TE -keskusten kalataloudelliseen tarkkailuun kuuluisivat "automaattisesti" myös luonnonsuojelulain piiriin luetut kalalajit. Nykyisen rahoituksensa puitteissa laitos hoitaa onnistuneesti talouskala- ja kalataloustutkimusta ja -tarkkailua. Em. organisaatiot saattavat muun pyynnin yhteydessä saada saaliiksi myös näitä kalalajeja, mutta niiden asiallinen seuranta osana biologisten laatutekijöiden tutkimusta, tuntemusta ja seurantaa on jotain muuta, koska niitä koskeva tutkimustieto Suomessa ei ole esim. biodiversiteetin muutosten seurannan kannalta riittävällä tasolla. Nämä lajit eivät sisälly termin "kalataloudelliset tarkkailut" alle. Vastuu näiden lajien osalta kuuluu ympäristöhallinnolle, joka voi teettää, jos se pitää sitä tarkoituksenmukaisena, asianomaiset työt esim. yliopistoilla tai tutkimuslaitoksilla.

SVK kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa tästä raportista, mutta samalla hiukan ihmettelee, miten kauan keväällä 2004 valmistuneen raportin lausunnolle lähettäminen on kestänyt. SVK on edellä esittänyt näkemyksensä eräistä raporttiin sisältyvistä asioista, ja toivoo niiden ottamista huomioon. SVK pitää tärkeänä, että raportin vesistöjen ja niiden elollisten luonnonvarojen tarkkailua koskevat ehdotukset otetaan huomioon ja toteutetaan luotaessa vesienhoitolain tarkoittamaa toimintajärjestelmää Suomeen.



 
Powered by WebUpdate