26.04.2017 12:55
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2005 >> Merimetson hoito















 
 
 
 
 
 
MERIMETSON HOITO

Lausunto Merimetson kannanhoitosuunnitelmasta 16.12.2005

Kannanhoitosuunnitelma sisältää ajantasaisen katsauksen merimetsokannan kehityksestä Suomessa ja kannan kasvun mahdollisista vaikutuksista niin kalatalouteen kuin luontoon yleensäkin. Suunnitelmassa tukeudutaan kuitenkin liian paljon oletuksiin tutkitun tiedon asemasta. Syynä lienee tutkitun tiedon puute, mistä syystä merimetson aiheuttamia mahdollisia vaikutuksia tarkastellessa pahimmat kauhuskenaariot on liian herkästi kaivettu esiin.

Hoitosuunnitelmassa mainitaan, että "Suomen kannan kasvu on niin nopeaa, että se selittyy ainoastaan tulomuuton (immigraatio) seurauksena, vaikka myös poikastuotto Suomessa on hyvä". Tästä huolimatta selvityksessä on tarkasteltu merimetsokannan kehitystä yksinomaan kansallisesta näkökulmasta. Jos Suomen merimetsokannan kokoa säätelee lähinnä muualta tuleva muutto, kannansäätely yksinomaan Suomessa ei voi onnistua. Suomen merimetsokantaa ei nykytiedon perusteella voida säädellä erillään muista Itämeren kannoista. Sen tulisi tapahtua hallitusti yhdessä kansainvälisenä yhteistyönä.

Suunnitelmassa on esitetty koko joukko merimetson aiheuttamia haittavaikutuksia, kuten kaupallisesti arvokkaiden kalojen syömistä, kalojen vahingoittamista, istutuskalojen syömistä, kalojen kudun häirintää ja kalanviljelylaitoksilla olevien kalojen syömistä. Lisäksi siinä mainitaan merimetsojen voivan vaurioittaa kaloja pyydyksissä ja vahingoittaa pyydyksiä.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön mielestä tällaista voi todella tapahtua, mutta kokonaisuutena nykyisen suuruisen merimetsokannan ei voida katsoa aiheuttavan merkittäviä haittoja kuin ehkä paikallisesti. Esimerkiksi kalojen lisääntymiseen merimetsolla tuskin on minkäänlaista vaikutusta.

Suunnitelmassa mainitaan myös, että merimetsot alentavat kalakantojen tuottoa, vaikuttavat populaatiodynamiikkaan ja kalayhteisöjen rakenteeseen sekä alentavat kutukalojen määrää. Nämä olettamukset ovat täysin tuulesta temmattuja. Tietysti jokainen syöty kala on pois kutukannasta, mutta lisääntymismenestykseen tai tuottoon sillä ei ole lainkaan vaikutusta.

Merimetson vaikutusta kalakantoihin ei ole Suomessa tutkittu, kuten suunnitelmassakin todetaan. Lehikoisen (2004) Saaristomerellä ja läntisellä Suomenlahdella tekemän merimetson ravintotutkimuksen mukaan kalaravinto koostuu pääasiassa kivinilkasta (33 %, särjestä (24 %) ja ahvenesta (24 %). Pienten poikasten aikaan syödään pääasiassa kivinilkkoja, kun taas ennen poikasten kuoriutumista ja isojen poikasten aikaan särki ja ahven ovat tavallisimmat saalislajit. Yhteensä tutkimusvuosina 2002-2004 Lehikoinen löysi merimetson ravinnosta 13 kalalajia, joista kalataloudellisesti tärkeimpiä ovat olleet ahvenen lisäksi silakka (7 %), kuha (2 %) ja kampela (0.3 %). Suhteutettuna merimetsokannan kokoon Tammisaaren alueen merimetsot söivät särkiä 77100 kg, ahvenia 29300 kg, kivinilkkoja 18500 kg, kuhia 8000 kg, pasureita 4900 kg, säyneitä 4400 kg, kiiskiä 3200 kg ja silakoita 2 200 kg. Määrät ovat ihmisten kalastamiin saaliisiin nähden vaatimattomia ja ravinto koostuu lisäksi pääosin lajeista, joilla ei ole merkitystä kalastukselle.

Jostain syystä työryhmä on vertaillut merimetson mahdollisia vaikutuksia kalansaaliisiin yksinomaan ammattikalastuksen saalistilastojen valossa. Saalistilastojen perusteella suoraa näyttöä muutamien keskeisten lajien (ahven, siika, kuha) taantumisesta merimetson aikakaudella ei havaittu. Merimetsojen kuluttamilla määrillä vaikutuksia ei tosin voinut vakavasti olettaakaan havaitun. Merimetson tärkeimmistä saalislajeista vapaa-ajankalastajat kalastavat leijonanosan silakkaa lukuun ottamatta, mistä syystä vertailu vain ammattikalastajien saaliisiin ontuu pahasti. Työryhmä myöntääkin, että merimetson haittavaikutuksia kalakantojen kokoon ja rakenteeseen ei työryhmän työn puitteissa ollut mahdollista selvittää.

Sivulla 30 mainitaan, että "Ruotsin itärannikon kalaston kehitys voidaan nähdä esimerkkinä tilanteesta, joka tulee vallitsemaan myös Suomenlahdella". Asia vaatisi tuekseen ehdottomasti perustelun. Alueet ovat erilaisia. Tilanteen tuleva kehitys Suomenlahden rannikolla riippuu aivan varmasti myös mm. Suomenlahden tilan yleisestä kehityksestä, kalastuksessa ja kalakannoissa tapahtuvista muutoksesta jne. Esimerkiksi jos turskakanta taas voimistuisi, sillä olisi monin verroin suurempi vaikutus koko ekosysteemiin ja kalastukseen kuin nykyisen suuruisella tai sitä huomattavasti suuremmallakin merimetsokannalla.

Suunnitelman lopussa on esitetty useita lisätutkimustarpeita. Niitä tarvitaankin oletusten ja muualla tehtyjen selvitysten puutteiden vuoksi. Lisätutkimusehdotuksia vaivaa tosin osaltaan realistisuuden puute, sillä osa niistä (mm. saaliskalalajiston selvitys koko rannikolla ja pesimäkauden eri vaiheissa, merimetson vaikutus kalakantoihin, kalaston rakenteeseen ja ravintoverkkojen tilaan sekä merimetson vaikutus kalojen kutumenestykseen) vaatisi niin laajoja ja kattavia selvityksiä, ettei niiden toteuttamista voi pitää realistisena.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ei voi yhtyä työryhmäraporttiin liittyvään eriävään mielipiteeseen. Miten se eroaa yleisistä ehdotuksista. Kaikki eriävässä mielipiteessä esitetyt kohdat sisältyvät jo työryhmän ehdotuksiin. Ilman tutkittua tietoa ja kansainvälistä yhteistyötä merimetsokantojen hoidossa ei myöskään ole olemassa perusteita kannan rajoittamiseen voimakeinoin.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö toteaa jälleen, että vaikka vapaa-ajankalastajat ovat paitsi lukumääräisesti ja myös useimpien kalalajien osalta merkittävin kalastajaryhmä, ei vapaa-ajankalastajien edustajaa ole otettu mukaan tähänkään työryhmään. Jättämällä tämänkaltaisista valmistelevista työryhmistä pois sisävesiemme ja rannikon merkittävimmän ja lukuisamman kalastajajoukon edustuksen, ympäristöhallinto joutuu jatkuvasti tilanteisiin, jossa julkisuuteen päätyvistä mietinnöistä ja valmisteluaineistoista, kuten tästäkin kannanhoitosuunnitelmasta, puuttuu tämän ryhmän näkemykset. Tähän asiaan toivoisi muutosta, koska nyt valmistunut suunnitelma on monin paikoin yksipuolinen, asenteellinen ja riittämättömään asiantuntemukseen perustuva.

Suunnitelman yhtenä suurena puutteena voidaan pitää myös sitä, ettei se esitä varsinaista suunnitelmaa merimetsokannan hoidoksi, vaan listan tutkimustarpeita joiden pohjalta kannanhoitosuunnitelman laatiminen on joskus tulevaisuudessa mahdollista.



 
Powered by WebUpdate