26.04.2017 12:58
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2005 >> Rajajokisopimus















 
 
 
 
 
 
RAJAJOKISOPIMUS

Lausunto Tornionjoen rajajokisopimuksesta 7.3.2005

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää tutustuttuaan viitekirjeen yhteydessä lähetettyyn hallituksen esitykseen eduskunnalle Suomen ja Ruotsin välillä tehdyn rajajokisopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain kumoamisesta lausuntonaan seuraavaa.

Suomen ja Ruotsin välillä tehdyllä rajajokisopimuksella on tarkoitus ajanmukaistaa ja uudistaa vuodelta 1971 oleva aikaisempi rajajokisopimus. Tuohon sopimukseen sisältyneet kalastusta koskevat määräykset osoittautuivat jo 1990-luvulla vaelluskalakantojen kestävän käytön mukaisen ylläpidon kannalta epätarkoituksenmukaisiksi. Kalastuksesta Tornionjoella 30.5.1997 annetulla lailla ajanmukaistettiin joella noudatettavia kalastusmääräyksiä joiltakin keskeisiltä osin. Em. laissa tehdyt muutokset sisältyvät pääosin nyt lausunnolla olevaan rajajokisopimukseen oleellisesti liittyvään Tornionjoen kalastusalueen kalastussääntöön. Siltä osin uutta kalastussääntöä voidaan pitää melko tarkoituksenmukaisena, mitä se monessa muussa suhteessa ei kuitenkaan ole.

SVK:n käsityksen mukaan Tornionjoen merkitys ja arvo on sen vaelluskalakannoissa ja erityisesti luonnonvaraisessa lohikannassa. Kalastussäännön tulisi pyrkiä juuri lohikannan kestävän käytön edistämiseen, missä matkailukalastuksella on suurin aluetaloudellinen merkityksensä. Lausunnolla olevan kalastussäännön mukaan ei muiden kalalajien kalastusta ei kuitenkaan meri- ja jokialueella rajoiteta niin tehokkaasti, kuin lohikannan ja vielä uhanalaisemman meritaimenkannan ylläpito ja suojelu edellyttäisi. Määräykset alamittaisten ja säännösten vastaisesti saatujen täysmittaisten kalojen veteen heittämisestä elävinä tai kuolleina eivät ole riittäviä ohjeistamaan toimintoja ilman hyvin tehokasta valvontaa. Tähän ei oikein viittaa valvontapykälän (16 §) sananmuoto "Kummankin sopimuspuolen on pyrittävä siihen, että riittävä määrä valvojia nimitetään". Pyrkimyksenä on oltava se, että valvonta peittää koko Tornionjoen kalastusalueen kautta vuoden eikä vain ne jokijaksot ja ajankohdat, milloin kalastuskortteja myydään matkailukalastajille.

Kalastussäännön 7 §:n toinen momentti on yllättävä, koska rasvaevän poistolla merkittyjä velvoiteistutuksista peräisin olevia lohia ei alueella esiinny kuin satunnaisesti. Momentti antaa mahdollisuuden pyyntivälineiden vedessä pitoon mm. merialueella "tämän pykälän estämättä" eli lohen kalastuksen kieltoaikoinakin. Tarkoituksenmukaisinta olisi kuitenkin se, että jokisuun edustan merialueella lohen ja taimenen kalastusta rajoitettaisiin huomattavasti enemmän luonnonvaraisten kalojen jokeen pääsyn varmistamiseksi ja nousulohen määrää kasvatettaisiin rajoittamalla/ lopettamalla lohen kalastus merialueilla. Kalastussäännön mahdollistama lohen ja taimenen kalastuksen ajallinen ja alueellinen vapauttaminen yhdessä meripyynnin säätelyn heikentämisen kanssa ovat vakavasti otettava uhka Tornionjoen luonnonvaraiselle lohikannalle. Joen uhanalainen meritaimenkanta taas ei kestä pienimmässäkään määrin kutevaan kantaan kohdistuvaa lisäkalastusta. Nykyinenkin kalastus uhkaa sen olemassaoloa.

Tornionjoen kalastussääntöjen päätöksenteon siirtämistä Lapin TE -keskuksen ja Ruotsin Fiskeriverketin yhdessä päätettäväksi SVK pitää toimivana ratkaisuna, joka selkeyttää kalastusta rajajoella ja sen edustan merialueella huomattavasti.

Tornionjoen lohikannan kohdalla vallitsee kuitenkin edelleen ristiriitainen tilanne, koska Suomi on liittyessään Euroopan unioniin hakenut ja saanut poikkeuksen EY:n luontodirektiivin liitteessä II mainituille kalalajeille, kuten lohelle makeassa vedessä. Ruotsi ei ole tehnyt näin. Tällä hetkellä tätä lohikantaa ei voitane pitää sillä tavalla uhanalaisena, että sen tilanne ei olisi suotuisan suojelun tasolla. Näin ollen lohikannan muodostamaa uusiutuvaa luonnonvaraa voidaan hyödyntää, mutta tilanteen säilyttäminen kyllä edellyttää jokeen palaavien lohien määrä lisäämistä meripyyntiä voimakkaasti vähentämällä. Näin saataisiin Tornionjoen lohen kaikki perinteiset lisääntymisalueet tuottamaan kunnolla vaelluspoikasia. Tulevaisuudessa mahdollisesti tarvittavan yhteispelin ja arvioinnin kannalta lienee tarkoituksenmukaista, että Suomi luopuu, kuten kalaston suojelutyöryhmä mietinnössään (MMM 1996:19) esitti, kalalajeihin kohdistuvista luontodirektiivin liitteeseen II saamistaan poikkeuksista.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö pitää hämmästyttävänä sitä, että kalastussääntö lähetetään vasta tässä vaiheessa laajalle lausuntokierrokselle. Järjestön mielestä kalastussääntö on otettava uuteen valmisteluun, jotta Tornionjoen tärkeintä vaelluskalakantaa - alkuperäistä lohikantaa alkuperäisellä lisääntymisalueellaan - ei vaarannettaisi siihen kohdistuvan aluetaloudellisesti heikkotuottoisen ammattimaisen kalastuksen tai joen ja jokisuun muihin kalalajeihin kohdistuvan kalastuksen vuoksi.

Kalastussäännön yksityiskohtaiseen sisältöön SVK tekee tässä vaiheessa seuraavat muutosesitykset:
- poistetaan 7 §:n 2. momentti: "Rasvaevän poistolla merkityn lohen tai taimenen kalastus on sallittu tämän pykälän estämättä."
- muutetaan 7§:n 3. momentin mukainen 48 tunnin viikkorauhoitus kahdeksi täydeksi vuorokaudeksi (su klo 24-ti klo 24), mikä huomioi paremmin kalastusmatkailun tarpeet.
- muutetaan 7§:n mukainen 48 tunnin viikkorauhoitus kahdeksi täydeksi vuorokaudeksi (su klo 24-ti klo 24), mikä huomioi paremmin kalastusmatkailun tarpeet
- muutetaan 7§ 7. momentti muotoon: "Merialueella kalastus kiinteillä pyydyksillä on sallittu heinäkuun 3 päivän alusta syyskuun 15 päivän loppuun."
- muutetaan 6§ 1) kohta merialueen pyydysten silmäkoosta kuulumaan: Merialueella pyydysten silmäkoon on oltava seuraava: 1) Pikkurysä ja kiinteä pyydys - silakan ja muikun pyyntiin, vähintään 25 ja enintään 38 millimetriä kalapesässä sekä, jos pyydys on tarkoitettu muun kalan kuin silakan ja muikun pyyntiin, vähintään 66 millimetriä kalapesässä. Kiinteiden pyydysten johdeaidat ja potkut eivät saa olla silmällä pyytäviä.



 
Powered by WebUpdate