24.04.2017 18:14
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2003 >> Vesienhoidon järjestäminen















 
 
 
 
 
 
VESIENHOIDON JÄRJESTÄMINEN

Lausunto lakiesityksestä vesienhoidon järjestämiseksi ja ympäristönsuojelulain muuttamiseksi 4.12.2003

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää tutustuttuaan viitekirjeen yhteydessä lähetettyihin hallituksen esityksen muotoon kirjoitettuihin luonnoksiin laiksi vesienhoidon järjestämisestä ja laiksi ympäristönsuojelulain muuttamisesta lausuntonaan seuraavaa.

Euroopan yhteisöjen vuonna 2000 voimaan tulleen direktiivin (2000/60/EY) yhteisöjen vesipolitiikan puitteista 24. artiklassa edellytetään, että direktiivin noudattamisen edellyttämät kansalliset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset tulevat voimaan kuluvan joulukuun 22. päivänä. Vesipuitedirektiivi on laaja kokonaisuus, jonka valmistelu vie aikaa ja vaatii voimavaroja. SVK on aikaisemmin antanut lausuntonsa aihepiiriin liittyen vesienhoitoalueiden määrittelyä koskevasta ehdotuksesta ja järvien tyypittelyä koskevasta ehdotuksesta. Ilmeistä on, että aikataulu ei direktiivissä edellytetyllä tavalla toteudu. Tämä viittaa siihen, että hyvän valmistelun edellyttämiä voimavaroja ei ole varattu riittävästi. Vesipuitedirektiivin toteuttamisen viivästyminen jo valmisteluvaiheessa antaa valitettavan huonon kuvan valtiovallan paneutumisesta asiaan. Tämä ei saa heijastua niin vapaa-ajankalastajien kuin kaikkien kansalaisten kannalta keskeisen päämäärän eli vesiemme hyvän ekologisen tilan saavuttamiseen direktiivissä edellytetyn aikataulun puitteissa.

Luonnos laiksi vesienhoidon järjestämisestä on puitelaki, jonka nojalla annettaisiin tarkemmat säännökset asetuksella mm. niin viranomaisten toiminnasta kuin pintavesien ja pohjavesien luokittelun perusteista sekä keinotekoisesti tai voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien ympäristötavoitteista. Lain mukaan maahan syntyy suunnittelujärjestelmä, mutta toiminnanharjoittajia ja kansalaisia koskevat velvoitteet ratkaistaisiin aina muun lainsäädännön perusteella. Mukana oleva luonnos laiksi ympäristönsuojelulain muuttamisesta sisältää tämän tavoitteen edellyttämiä täsmennyksiä vesistöjen velvoitetarkkailujen ja lupien voimassaolon sekä tarkistamisen ja ympäristönsuojelun tietojärjestelmien osalta. Näiltä osin SVK pitää tämänkaltaisen puitelain säätämistä vesienhoitoalueilla toteutettavan suunnittelun, vesienhoito

suunnitelmien ja toimenpideohjelmien kannalta tarkoituksenmukaisena, mutta direktiivin keskeisten tavoitteiden jääminen vain asetuksella annettaviksi saattaa johtaa vesipuitedirektiivin tavoitteen - vesistöjen hyvän ekologisen tilan - vesittymiseen tai ainakin sen saavuttamisen viivästymiseen. Lakiluonnoksen perusteluosassa mainitaan mm. suurimman osan Suomen pinta- ja pohjavesistä olevan käyttökelpoisuudeltaan hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Tämä ei kuitenkaan kuvaa vesistöjemme tilaa kokonaisuudessaan, kun niitä verrataan direktiivin edellyttämällä tavalla luonnontilaisiin vertailuvesistöihin. Mm. säännöstelyn ja muun sen kaltaisen ihmistoiminnan laajat vesiin ja kalakantoihin haitallisesti vaikuttavat ilmiöt eivät näy vesien tilan kuvailuissa.

SVK:n käsityksen mukaan maamme vesistöjen tilan ylläpito ja parantaminen edellyttää direktiivin toteaman erinomaisen ja hyvän ekologisen tilan määrittelyä meillä vallinneiden ja vallitsevien olosuhteiden mukaan. Vertailu on suoritettava omalta pohjalta, eikä sen kuvitelman varassa, että meillä asiat ovat keskimäärin paremmin kuin muualla Euroopan unionin alueella. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina vesiemme luonnontilan muutokset ovat olleet erittäin mittavia ja vain teollisuuden ja asutuskeskusten jätevesien vaikutusten osalta tilannetta on kyetty korjaamaan. Muutoin parantamisen varaa on runsaasti. Siitä ovat tehokkaana muistutuksena sinilevien massaesiintymät ja virtavesiemme uomien tila ja veden laatu. Tältä osin myös lakiesityksen perusteluissa olevat sanalliset maininnat tarvittavista voimavaroista ovat vaatimattomasti mitoitetut niin suunnittelu- ja tutkimushenkilöstön kuin tulevien toimenpideohjelmienkin osalta.

Vesistöjemme ominaispiirteiden tarkasteluun tarvittavan ekologista tilaa koskevat aineistoa ei Suomessa ole tallennettu viimeisten vuosikymmenten aikana riittävästi varsinkaan vesiviranomaisten toimesta. Nämä kehityslinjat tavallaan katkesivat 1970-luvulla, vaikka 1962 voimaan tuleen vesilain alkuvaiheissa tämänkaltaista aineistoa sisältyi mm. hankkeita koskeviin hakemuksiin. Poikkeuksen tekevät talouskaloja ja niiden kantoja koskevat tiedot, joita on tarvittu mm. kalataloutta koskevia arviointien ja velvoiteharkintojen vuoksi. SVK pitää merkittävänä sitä, että lakiesityksessä edellytetään kalastuslainsäädäntömme puitteissa toimivien kalatalousviranomaisten ja heidän tutkimuslaitostensa laajaa osallistumista vesistöjen ekologisen aineiston keruuseen ja analysointiin omalla toimialallaan. Samoin on tärkeätä, että aineistojen tallennus, rekisteröinti ym. hoidetaan viranomaisten yhteistyönä niin, että kansalaistenkin on mahdollisimman helppoa tutustua kaikkeen kertyvään aineistoon. SVK huomauttaa kuitenkin, että kalatalousviranomaisten aineistot ovat pääosin vain maamme talouskalastoa koskevia ja usein niistäkin vain nykyisin tärkeimpiä talouskalalajeja koskevia. Talouskalastomme on vuosikymmenten kuluessa muuttunut niin luonnollisten kuin ennen kaikkea ihmistoiminnan seurauksena. Kalalajeja on kotiutettu uusiin vesiin, kalastettavia kalakantoja ylläpidetään jatkuvin istutuksin, kalastus kohdistuu yhä pienempään lajijoukkoon jne. Vesistöjen hyvän ekologisen tilan määrittelyssä ja oloissamme luonnontilaisen vesistön luokittelussa saattaa paljonkin olla merkitystä sellaisilla kalalajeilla, joihin ei ole ihmistoimin aktiivisesti pyritty vaikuttamaan. Näitä ovat ennen kaikkea sellaiset kalalajimme, jotka eivät ole olleet taloudellisesti merkittäviä. Niitä ovat luonnonsuojelulakimme liitteessä olevat kalalajit, joita ei ole talouskaloina juurikaan selvitelty. Tämän vuoksi SVK katsoo, että kalaston selvittelyä koskeva velvoite koskee myös välittömästi ympäristöviranomaisia ei vain kalatalousviranomaisia.

Hyvän ekologisen tilan tai hyvän ekologisen potentiaalin omaavissa vesimuodostumissa talouskalaston hyödyntäminen ja kalastuskelpoisten kalakantojen ylläpito kestävän käytön mukaisesti ei SVK:n käsityksen mukaan saa vaarantua vesipuitedirektiivin toteutumisen myötä missään olosuhteissa. On tärkeätä, että kalastusoloja tunteva työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikön edustaja, joka kalastuslain tarkoittamalla toimialallaan huolehtii tämän lain täytäntöönpanon edellyttämistä tehtävistä, on mukana vesienhoitoalueen ohjausryhmässä. Myöskin vesipuitedirektiivin 14 artiklan korostama kansalaisten osallistumismahdollisuus on varmistettava tuomalla julkisuuteen ja kansalaisten tutustuttavaksi niin valmisteluasiakirjat kuin niiden tausta-asiakirjatkin. Vesienhoitoalueiden laajuuden vuoksi asiakirjojen tutustumismahdollisuudet on hoidettava sähköisen esilläolon ohella ainakin kunnantoimistojen ja erityisesti kirjastojen avulla, jotta kansalaisille ja heidän yhteisöilleen tarjottu mahdollisuus kannanoton ja mielipiteen esittämiseen onnistuisi 14. artiklan hengessä.

SVK kiittää järjestölle tarjotusta mahdollisuudesta antaa lausunto tässä asiassa. Vapaa.ajankalastajienn odotukset vesipuitedirektiivin toteuttamisen lupaamista parannuksista vesienhoidon tuloksellisuuteen ovat suuret. Kansalaisjärjestöjen edustajien osallistuminen tähän lain valmistelutyöhön oon ollut Suomen Luonnonsuojeluliiton varassa. SVK:n käsityksen mukaan tämänkaltaisiin valmisteluihin tulisi ottaa mukaan aina myös edustaja jostain vesiluonnon virkistyskäyttäjien valtakunnallisista järjestöistä.



 
Powered by WebUpdate