30.04.2017 10:11
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2000 >> Siian merikalastus















 
 
 
 
 
 
SIIAN MERIKALASTUS

Lausunto siian merikalastuksen säätelyehdotuksesta 12.12.2000

Lausunto on laadittu yhteistyössä kaikkien Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön (SVK) jäsenjärjestöjen (SKK, SMKL, SUKL) kanssa.

Vaellussiika on vapaa-ajankalastajien arvokkaimpia ja tärkeimpiä saalislajeja merialueella ja siihen laskevissa joissa. Siika on ollut perinteisesti verkkokalastajien keskeinen kohde Pohjanlahden alueella. Siitä on tullut myös Suomenlahden tärkeimpiä saalislajeja 1980-luvulla alkaneiden istutusten ansiosta. Viime vuosina suurikokoisen siian onginnasta on tullut vapaa-ajankalastajien suosima harrastus erityisesti Suomenlahden alueella. Koska isokokoiset siiat ovat haluttuja saaliita, ovat kaikki toimenpiteet kannatettavia, joilla niiden olemassaolo ja kalastusmahdollisuudet turvataan. Siksi SVK tukee tehtyjä ehdotuksia kalastusasetuksen 14 §:n muuttamiseksi ja tuo esille seuraavat perustelut.

Luonnonvaraiset vaellussiikakannat erityisesti Pohjanlahden ja Saaristomeren alueella ovat kärsineet liian tehokkaaksi tulleesta ja väärin suoritetusta kalastuksesta. Siiankalastuksen tehostuminen on paljolti seurausta lohenkalastukseen tulleista rajoituksista ja sen kannattavuuden alenemisesta. Kalastajat ovat siirtyneet yhä voimakkaammin siian kalastajiksi ja ottaneet käyttöön aikaisempaa tiheämpiä verkkoja ja rysiä. Tähän seikkaan SVK ja sen jäsenjärjestöt ovat kiinnittäneet vakavaa huomiota jo VERKKO 2000 kampanjassaan.

Terveiden ja elinvoimaisten siikakantojen olemassaolo edellyttää riittävän kookkaiden emokalakantojen olemassaoloa. Pitkän merivaelluksen suorittaneiden ja suurikokoisten vaellussiikojen tuottama mäti on laadullisesti parempaa kuin pienikokoisten siikojen. Saaristomerellä, Selkämerellä ja Merenkurkussa voimistuneen kalastuksen seurauksena yhä vähäisempi osuus vaellukselle lähteneistä siioista pääsee kutujokiin. Siten kutukannasta ilmeisesti aikaisempaa suurempi osa muodostuu lyhyen vaelluksen tekevistä hidaskasvuisista siioista, mikä näkyy pienentyneenä ikäryhmäkohtaisena keskikokona lukuisissa Perämeren kutujoissa. Kalastuksen säätelyn keskeisenä tehtävänä voidaan nähdä riittävän suuren, nopeakasvuisen emosiikakannan olemassaolon varmistaminen. Perämerellä syönnöstäviä, hidaskasvuisia vaellussiikoja voisi periaatteessa kalastaa huoletta, koska niiden merkitys siikakannan kannalta on pieni. Se saattaa olla jopa vahingollinen, jos vaelluskäytäytyminen on periytyvää. Eteläiselle Pohjanlahdelle ja Saaristomerelle vaelluksena ulottavia suurikokoisia siikoja tulisi sensijaan pyrkiä suojelemaan liialliselta pyynniltä edellämainituista syistä.

Suomenlahden siiankalastus perustuu käytännössä yksinomaan istutettuihin kaloihin. Kalastuksen säätelyongelma ei ole siellä muutenkaan merkittävä, koska yleensä pienimmät verkkojen solmuvälit ovat kuhankalastuksessa käytettävät 45-50 mm. Nopeakasvuisen vaellussiian, samoin kuin kuhankin pyyntiin ne ovat turhan tiheitä. Koska siika on useimmiten ainoastaan sivusaalis, tapahtuu Suomenlahden kalastuksen säätely kuhan ehdoilla. Karisiikakannat ovat koko Suomenlahdessa erittäin heikkoja, eikä niillä ole merkitystä kalastuksen säätelyn kannalta.

Harvemman silmäkoon verkkoihin siirtyminen vähentää karisiian ja ahvenen verkkokalastusta. Karisiian kohdalla muutos on voimakkain Perämeren ja Merenkurkun alueilla ja solmuväliltään 27-30 mm:n verkkojen salliminen huhtikuuta lukuunottamatta leveysasteen 63°45? pohjoispuolella on SVK:n näkemyksen mukaan perusteltua. Selkämeren eteläosassa ja Saaristomerellä karisiika kasvaa kuten vaellussiika, joten vastaavanlainen poikkeus ei ole siellä tarpeen.



 
Powered by WebUpdate