VAPAA-AJAN KALASTAJA 1-2007

Lämmin suosii kuhaa ja särkikaloja

Menneen vuoden loppu ja kuluvan alku ovat olleet ennätyslämpimiä. Siksi esimerkiksi pilkkiminen on voinut kehnosti, sillä merellä ja suuremmilla järvillä ei jäitä ole näkynyt. Puute hiertää, sillä monien mielissä kajastavat aurinkoiset pilkkiretket ahvenparvien päälle.

Lyhyellä aikavälillä yksi vajaa pilkkitalvi ei vielä paljoa merkitse. Pidemmälle ajateltuna keskilämpötilan nousu vaikuttaa enemmän. Vaikutukset ulottuvat kaloihin ja vesistöihin. Lohikalat ja made viihtyvät parhaiten viileässä. Niiden kannat heikkenevät lämpötilan nousun myötä. Sen sijaan kuha- ja särkikannat vahvenevat lämmön lisääntyessä. Ahven ja hauki sietävät erilaisia olosuhteita. Ne pitävät sekä kylmästä että lämpimästä.

Jos lämpötila maapallolla nousee, niin se vaikuttaa Suomessa kalastukseen. Meidän on entistä enemmän siirryttävä lohikaloista niihin, jotka viihtyvät lämpöisessä. Tähän on hyvä totuttautua ja kalastaa niin monia lajeja kuin mahdollista.

Maapallon lämpeneminen tuo ongelmia myös kalojen elinympäristöön. Ilmastonmuutos voimistaa vesien rehevöitymistä, koska peltojen lumettomuus lisää ravinteiden huuhtoutumista. Vaarana myös on, että Itämeren kasviplanktoni kukkii keväällä entistä aiemmin. Tämä kasvattaa biomassaa, joka lisää rehevöitymistä.

Vaikka ilmastonmuutos vähentää esimerkiksi lämmityskuluja, niin vesien ja kalastajien kannalta se ei ole pelkästään hyvä asia.

Veli-Matti Saksi

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2-2007

Luomukala kiinnostaa kaikkia kalastajia

Suomen vesistöihin on vuosikymmeniä istutettu onkikokoisina etenkin lohen sukuisia kalalajeja. Tarkoituksena on ollut nostaa saalisvarmuutta, koska luontainen lisääntyminen on vaikeutunut muun muassa vesistörakentamisen myötä. Lisääntymisongelmia on myös poistettu voimakkailla poikasistutuksilla. Toiminnalla on ollut valtiovallan siunaus. Sen myötä kalojen luontaisten lisääntymisedellytysten vaaliminen on jäänyt vähäisemmälle huomiolle.

Virtavesikunnostuksia on toki tehty. Niistä on sekä hyviä että huonoja esimerkkejä. Liian usein kunnostukset on toteutettu kalastajien näkökulmasta. Nykyisin koskien kunnostus tapahtuu onneksi kalojen ehdoilla.

Nykyajan kalastajat kunnioittavat luonnonmukaista lisääntymistä. Suurin osa haluaa kalastaa eri välinein luomukalaa. Istukkaita, ainakin onkikokoisia, hieman hyljeksitään. Tämä on merkki siitä, että vapaa-ajankalastuksessa saaliskeskeisyys on katoava luonnonvara.

Suomessa esimerkiksi hauki ja ahven ovat lajeja, jotka lisääntyvät vahvasti luonnonmukaisin keinoin. Lajeja myös kalastetaan runsaasti, ja silti kannat kestävät. Se on mahdollista, koska lisääntymisalueita on riittävästi. Virtavesissä sukuaan jatkavat lohikalat ovat heikommassa jamassa. Jos kuitenkin lisääntymisalueet ja kalastussäännöt muokataan lohikalojen etujen mukaisiksi, niin tulevaisuudessa kannat kestävät ilman tuki-istutuksia.

Tämä on tärkeä asia myös kalastusmatkailua ajatellen. Ulkomailta Suomeen tulevat kalastajat eivät etsi istukkaita. Siiman päähän kaivataan villejä luonnonkaloja, ovat ne sitten lohia, ahvenia, haukia, siikoja, taimenia, harjuksia tai lohia.

Veli-Matti Saksi

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3-2007

Kalataloutta ei voi edistää ilman vapaa-ajankalastusta

Vapaa-ajankalastajat ovat tyytyväisiä Itämeren lohen ja vaelluskalojen sisällyttämiseen Vanhasen kakkoshallituksen ohjelmaan. Toivottavasti se tarkoittaa lohenkalastusasetuksen muuttamista jo tänä keväänä ja jatkossa pysyvämpiä kalastusjärjestelyjä, joilla lohikantojen elpyminen turvataan.

Iloa pilaa se, että vapaa-ajankalastusta ei tunneta hallitusohjelmassa. Hallitus ilmoittaa kehittävänsä elinkeino- ja matkailukalataloutta ja ottaa huomioon kalastuslain kokonaisuudistuksessa erityisesti vaelluskalat ja ammattikalastuksen edut.

Hyvä niin, mutta mikä on hallituksen suhde vapaa-ajankalastukseen? Eikö kahden miljoonan suomalaisen luontoharrastuksella, joka ottaa talteen valtaosan luonnonvaraisten kalakantojen tuotosta, ylläpitää elävää vuorovaikutusta kaupungin ja maaseudun välillä ja on taloudellisilta vaikutuksiltaan merkittävin kalatalouden osa-alue, ole merkitystä kalatalouden kehittämisessä tai kalastuslainsäädännön uudistamisessa?

Hallitusohjelmasta voi lukea hallituksen vakaan tahdon kehittää suomalaista kalataloutta. Toivottavasti vapaa-ajankalastuksen unohtuminen oli vain seurausta hallitusohjelman kasaamiseen välttämättä liittyvästä kiireestä ja monien asioiden yhteensovittamisesta.

Suomalaista kalataloutta on mahdotonta aidosti edistää ilman sen tärkeintä ja nopeimmin kasvavaa osa-aluetta, vapaa-ajankalataloutta.

Ilkka Mäkelä

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4-2007

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5-2007

Käytöstavat ja oikeus kulkevat käsi kädessä

Niin vapaa-ajankalastajilla kuin kalavesien omistajilla on oikeuksia ja velvollisuuksia. On myös kirjoittamattomia hyviä käytöstapoja, jotka koskevat molempia osapuolia. Käytöstavat ja oikeus kulkevat käsi kädessä. Jos toinen ontuu, muodostuu hankalia tilanteita, joiden setvimistä eri oikeusasteissa on ikävä seurata.

Vapaa-ajankalastajien on hyvä kunnioittaa vaikkapa mökkirauhaa, merkitä verkot lain mukaisesti tai kuljettaa kaikki tuomansa eväs- ja juomakääreet pois järvien ja jokien rannoilta. Hyvät käytöstavat eivät maksa mitään.

Usein on niin, että vapaa-ajankalastajat tuntevat kalastukseen liittyvät oikeutensa paremmin kuin monet kalavesien omistajat. Toki vastakkaisiakin tapauksia on runsaasti. Suurta viisautta ongelmatilanteessa on asiallinen keskustelu, vaikka tietää olevansa oikeassa esimerkiksi jonkin rauhoitusalueen rajan suhteen. Monesti jutustelu on tehokkaampaa kuin lailla tai oikeudella uhkailu, puolin ja toisin.

Silti todellisuus on kuitenkin karumpaa kuin luullaan. Kaikesta ei selviä puhumalla. Siksi on säädetty lait. Niitä varjelee viime kädessä oikeuslaitos, jonka puoleen on syytä kääntyä, jos muu ei auta. Oikeuksista ja velvollisuuksista saa lisää tietoa muun muassa Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön kalatalouskonsulenteilta. Heidän puoleensa voi aina kääntyä.

Veli-Matti Saksi

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

VAPAA-AJAN KALASTAJA 6-2007

Itämeri tarvitsee uudenlaisia toimia ja tuuriakin

Itämeren tilaa pidetään vakavana, jopa toivottoman huonona. On arveltu, että meren palauttaminen elinkelpoiseksi on mahdotonta. Toisaalla nähdään, että toivoa on. Lokakuussa aloitetun Itämeri-Argumenta -seminaarisarjan järjestäjät näkevät mahdollisuuden uudessa ajattelussa ja lähestymistavoissa, joissa uusin luonnontieteellinen ja yhteiskunnallinen tieto yhdistetään taloudelliseen ja poliittisen päätöksentekoon. Ongelmat tunnetaan riittävän hyvin. Perusteellinen ja monitieteinen keskustelu niiden ratkaisuista puuttuu. Ratkaisua ei etsitä vain luonnontaloudesta, vaan mukana on rantavaltioiden yhteiskunta- ja talouselämä uhkineen ja mahdollisuuksineen.

Itämeri ei ole vain uhri, jota kuormitetaan ravinteilla, ympäristömyrkyillä ja vierailla lajeilla. Sen tila vaikuttaa rannoilla ja kauempanakin asuvien elämään ja toimeentuloon. Seminaarissa esiintynyt kirjailija Antti Tuuri kertoi kokevansa Itämeren elävänä olentona, joka jokiensa kautta ulottaa vaikutuksensa puoleen Eurooppaan. Huoli Itämeren tilasta ei ole vain ranta-asukkaiden asia, vaan meidän kaikkien.

Kalastajien on helppo yhtyä Tuurin käsitykseen. Suurin osa Itämerelle syönnösvaellukselle lähteneistä lohista ei enää palaa lisääntymään Torniojokeen. Jos palaakin, on lisääntymisessä ajoittain outoja ongelmia. Tuuri kyllästyi kyntämään levälauttoja ja pakeni Suomenlahden vesiltä Pohjanlahdelle. Itämeren ongelmia ei kuitenkaan voi paeta, kalastimmepa sitten Suomenlahdella tai Torniojoen latvoilla.

Turku ja Helsinki ovat haastaneet kunnat, yritykset ja yhteisöt toimiin Itämeren puolesta. Keskusjärjestö on vastannut tähän. Kalastuksen harrastajien on helppo ymmärtää vesiensuojelun välttämättömyys. Ahkerina vesillä liikkujina he tarkkailevat kalavesien tilaa. Keskusjärjestön omassa hankkeessa pyydetään kalastajia tekemään havaintoja vesien tilasta kertovien kalalajien, harjuksen, mudun ja säyneen sekä särjen ja sorvan esiintymisestä ja runsaudesta. Toivottavasti lähivuosina kertyy runsaasti havaintoja vilkkaista mutuparvista Suomenlahdella ja Saaristomerellä.

Ilkka Mäkelä

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

VAPAA-AJAN KALASTAJA 7-2007

Elämykset luovat ajatuksia matkalla jouluun!

SVK:n voima on työssä, jota te itse kukin teette luonnossa ja erityisesti vesillä. Vapaa-ajankalastuksen järjestötyö kaipaa tuekseen monia innoitteita. Joulukalan valmistusta odotellessa voimme muistella vuoden kohokohtia. Itselleni tulee mieleen tapahtumia eri puolilta Lappia ? niihin liittyy hyvä seura ja mielenkiintoiset keskustelut, joissa linjasimme elinkeinopolitiikkaa ja suunnittelimme meille tärkeiden asioiden edunvalvontaa.

Tammikuussa Jerisjärvellä ? vetäessämme pikkusiikaa verkolla liki 40 asteen pakkasessa ja nauttiessamme sitä nuotiossa loimuttaen ? aiheena oli kansainvälinen elämysmatkailu. Kalastuselämykset tuovat kongressimatkailijoille ja turisteille jotain erilaista verrattuna heidän aiemmin kokemaansa.

Kesäkuussa Simojoella ? perhokalastuksen MM-kisoissa kansainvälisen järjestön skottipresidentin ja puolalaisen varapresidentin kanssa nauttiessamme kahvista ja makkarasta, kun kalaa ei tullut ? aiheena olivat lohen jokikalastuksen valtavat matkailulliset vaikutukset. Luvut brittien saarten vesistöissä suoritettujen toimien tuloksista antavat pontta jatkaa valistusta ja painostustoimia Suomessa.

Kolmanneksi omat saaliskokemukset ? nauttiessamme kalaa niin perheemme mökillä Sodankylässä kuin metsähallituksen ja ministeriön edustajien kanssa Vaattungissa ? osoittivat jälleen kerran luonnon kalakantojen merkityksen. Luonnon monimuotoisille rikkauksille ei mikään voi vetää vertoja: ne on turvattava tuleville sukupolville.

Näiden pohdiskelujen tuloksena laitoin joulupukin lahjalistalle kolme toivomusta.
- täsmätoiveena Sirkka-Liisalle: lohen täysimääräisen nousun Tornionjokeen turvaava asetus,
- kaikille valtioille ja ihmisille: investoinnit ja yhteiset ponnistukset Itämeren alueen päästöjen kuriin saamiseksi,
- EU:lle: sopimukset, joilla lohen pyynti koko Itämeren alueella sallitaan vain virkistyskalastuksena.
Pahoin pelkään, ettei joulupukki tuo meille kaikkia näitä vielä tänä vuonna, mutta varmaan jonain tulevana jouluna.

Rauhallista joulua kaikille lukijoillemme!

Markku Markkula
SVK:n puheenjohtaja