|
VAPAA-AJAN KALASTAJA 1-2008
Tuhlausta ja uhkapeliä lohikannoilla
Maa- ja metsätalousministeriön esitys Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohenkalastuksen säätelyksi on vakava uhka luonnonlohikannoille ja arvokkaan luonnonvaran järkyttävää tuhlausta.
Esitys jättää huomiotta kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) suositukset varovaisuusperiaatteen noudattamisesta lohikantojen sekakalastuksessa. Saman kohtelun saavat selvitykset lohen jokikalastuksen kansantaloudellisesta merkityksestä.
Mikäli ICESin suositukset otetaan huomioon ja lohenkalastus halutaan kansantaloudellisesti järkevälle pohjalle, on merikalastuksesta siirryttävä lohen virkistyskalastukseen joissa ja jokisuilla. Näin ovat tehneet useimmat merkittävät lohenkalastusmaat, kuten Iso-Britannia, Irlanti, Islanti, Kanada, Venäjä ja nyt myös Norja.
Halua jatkaa taloudellisesti ja suojelullisesti kestämätöntä lohen ammattipyyntiä merellä on perusteltu hallitusohjelmalla: turvataan luonnonlohikannat ja rannikon ammattikalastuksen edellytykset. Tavoite on hyvä, mutta lohen varassa ammattikalastus ei selviydy. Lohikannat eivät kestä ammattimaista merikalastusta ja vuoden 2010 jälkeen lohen myynti elintarvikkeeksi kiellettäneen lihan dioksiinipitoisuuden vuoksi. Rannikon ammattikalastuksen rakentaminen lohenkalastuksen varaan johtaa sekä lohikannat että lohta ammatikseen kalastavat kasvaviin vaikeuksiin.
Lohen kalastuksen siirtäminen jokiin ja jokisuille vaatii siirtymäajan. Sen aikana selvitetään lohen ammattikalastajille maksettavat korvaukset joko kalastuksen lopettamisesta tai sen kohdistamisesta muihin kaloihin sekä mahdolliset pyyntivälineiden ja -paikkojen lunastukset. Ammattikalastajilla on oltava mahdollisuus pyytää jokisuiden terminaalialueilla istutettua lohta siirtymäajan jälkeenkin.
Lohenkalastuksesta luopuville ammattikalastajille tulee taata edellytykset harjoittaa ammattiaan rannikon yksityisvesialueilla. Rannikon ammattikalastuksen elinvoimaa parantavat myös aloitetut hankkeet, joissa kalastusta suunnataan suomukalan pyyntiin.
Näin turvataan luonnonlohikannat ja rannikon ammattikalastuksen edellytykset.
Ilkka Mäkelä
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
VAPAA-AJAN KALASTAJA 2-2008
Suomen ja Ruotsin on turvattava lohikantojen tulevaisuus
Suomen ja Ruotsin on yhdessä ryhdyttävä toimiin Pohjanlahden uhanalaisten lohikantojen pelastamiseksi ja arvokkaan luonnonvaran saamiseksi kansantaloudellisesti järkevään käyttöön. Kutuvaltioperiaatteen mukaisesti näillä mailla on valta ja vastuu päättää lohikantojensa tulevaisuudesta. Se edellyttää yhteistyötä, yhteisten tavoitteiden asettamista ja noudattamista molempien maiden lohipolitiikassa.
Nyt näin ei toimita. Ruotsi haluaa seurauksista piittaamatta säilyttää tuhoisan nousulohen pyynnin Torniojoen suualueilla. Suomen maa- ja metsätalousministeriö - sekin seurauksista piittaamatta ? hakee esityksellään lohiasetukseksi lisäaikaa uhanalaisten lohikantojen kestämättömälle sekakantakalastukselle merialueella.
On aika muuttaa toimintatapoja. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos tekee EU:n toimeksiannosta vuoden loppuun mennessä sosioekonomisen selvityksen Itämeren lohenkalastuksesta. Riittävät tiedot lohikantojen suojelutarpeesta on saatu jo monena vuonna kansainväliseltä merentutkimusneuvostolta. Niiden pohjalta Suomen ja Ruotsin, Itämeren tärkeimpien lohivaltioiden on sovittava yhteisestä ja kestävästä lohipolitiikasta, jota noudatetaan niin yhteisellä rajalla kuin omilla kalastusalueillakin.
Suomen oman lohiasetuksen uudistamista tulee lykätä, kunnes lohen virkistys- ja ammattikalastuksen sosiaalinen ja taloudellinen merkitys on selvitetty ja lohipolitiikan yhteisistä suuntaviivoista Ruotsin kanssa on sovittu.
Ilkka Mäkelä
------------------------------------------------------------------------------------------------
VAPAA-AJAN KALASTAJA 3-2008
Vauhtia vapaa-ajankalastuksen tutkimukseen
Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila totesi 8.4. Eduskunnan kalapäivässä, että 1,8 miljoonaa kalastuksenharrastajaa on merkittävä voimavara suomalaisessa kalataloudessa. Ministeriön hyväksymän vapaa-ajankalatalouden kehittämisohjelman mukaan vapaa-ajankalastuksen taloudellinen merkitys on suuri ja kasvaa tulevaisuudessa.
"Jotta osaisimme oikein hyödyntää harrastuksen taloudellista vaikuttavuutta, tulee tämän alan tutkimusta lisätä", totesi ministeri Anttila.
Huoli vapaa-ajankalastuksen riittämättömästä tutkimuksesta on aiheellinen. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen viime vuosituhannen lopussa lupaavasti alkanut tutkimustoiminta on jäänyt tuottavuusohjelman jalkoihin. Laitos tilastoi kyllä tehokkaasti vapaa-ajankalastajien määriä ja saaliita, mutta itse harrastukseen kohdistuva tutkimus käytännössä puuttuu.
Yliopistot tuottavat satunnaisesti tietoa vapaa-ajankalastuksesta, mutta tutkimusala on yhä lapsenkengissään.
Tutkimustulokset vapaa-ajankalastuksesta, sen sosiaalisesta ja taloudellisesta merkityksestä olisivat juuri nyt kullanarvoisia. Kalatalouden asemaa valtionhallinnon myllerryksessä on vaikea puolustaa kalastuksenhoitomaksukertymillä, istutusten arvolla tai elinkeinokalastuksen taloudellisella merkityksellä. Tutkittu tieto lähes kahden miljoonan suomalaisen luontoharrastuksesta antaisi alan hallinnolle aivan erilaisen painoarvon.
Se tietenkin edellyttäisi kalataloushallinnolta nykyistä suurempaa halua tunnustaa vapaa-ajankalastuksen todellinen merkitys ja toimia sen mukaan.
Ilkka Mäkelä
-------------------------------------------------------------------------------------------------
VAPAA-AJAN KALASTAJA 4-2008
Kestävä käyttö ja kalastuslain uudistus
Ilmeisen selvää on, että kun kalastuslain kokonaisuudistus aikanaan toteutetaan, tavoitteeksi asetetaan kestävän käytön mukainen kalastus. Vähemmän selvää on, mitä itse kukin kestävällä käytöllä tarkoittaa.
Biologisen kestävyyden turvaamiseksi kalastuslain tulee antaa riittävät mahdollisuudet ohjata kalastusta ja kalakantojen hoitoa niin, että pääosa elinvoimaisista kalakannoista lisääntyy luontaisesti, osa kalastettavista kannoista voidaan ylläpitää istutuksin ja kalastus tai muu kalakantojen hoito ei vaaranna uhanalaisia kalakantoja tai niiden monimuotoisuutta.
Sosiaalisen kestävyyden mukaisesti lainsäädännön tulee turvata tasapuoliset ja riittävät kalastusmahdollisuudet kaikille kansalaisille ja ohjata kalastusta niin, että sillä on myös kalastamattomien suomalaisten laaja hyväksyntä.
Kalastuksen tulee olla taloudellisestikin kestävää niin, että kalakantojen käytöstä saatava yhteiskuntataloudellinen hyöty on pysyvästi korkealla tasolla.
Parhaiten tietoa on saatavilla biologisesti kestävästä kalakantojen käytöstä, vaikka käytäntö ei aina tätä käsitystä tuekaan. Sosiaalisen tai taloudellisen kestävyyden mukaisesta käytöstä sitä on vähemmän ja tutkimus näiltä osin on ollut kovin säästeliästä. Toivottavasti parannusta saadaan aikaan ennen kalastuslain kokonaisuudistuksen toteuttamista.
Ilkka Mäkelä
-----------------------------------------------------------------------------------------------
VAPAA-AJAN KALASTAJA 5-2008
Hyvä seura opastaa kalojen kunnioitusta
Keskiviikkona 27. elokuuta vietettiin valtakunnallista kalastuspäivää. Etenkin nuoret saivat runsaasti tietoa, jota jakoivat kokeneet vapaa-ajankalastajat ja muut asiaan vihkiytyneet henkilöt. Teemana oli: Kalassa hyvässä seurassa. Tuo tietenkin tarkoittaa sekä seuraa yhteisönä että yksittäistä henkilöä.
Kummassakin tapauksessa vastuu on iso, mutta miellyttävä. Uusien harrastajien opastaminen on hauskaa ja palkitsevaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkin ja sanojen voima on lakia vahvempi. Yksi suurista asioista on kalojen kunnioitus. Veden viljaa on syytä kalastaa järkevästi. Eräs murhe on yhä se, että kaloja narrataan vedestä ylös selkeästi enemmän kuin itse tarvitaan. Viidentoista hauen retkottaminen veneen pohjalla tai kahdenkymmenen ahvenkilon makuuttaminen avannon reunalla eivät kuulu vapaa-ajankalastukseen. Vähempikin riittää. Se varmistaa myös, että ylös nostetut kalat päätyvät ruokapöytään.
Kalojen kunnioituksen opettaminen kuuluu meille vapaa-ajankalastajille. On hyvä muistaa ja etenkin kokea, että saaliin määrä ei ole kalastuselämyksen huipennus. Sen tuottaa hyvä seura ja luonto.
Veli-Matti Saksi
------------------------------------------------------------------------------------------------------
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6-2008
Vapaa-ajankalastaja hakee kotimaista kalaa myös kalatiskiltä
Missä piileksii kotimainen kala, kysyttiin Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 9. lokakuuta. Pääkirjoittaja oli huolestunut kotimaisen villin kalan heikosta saatavuudesta. Tuoretta kalaa löytyy huimaan hintaan vain parhaiten varustetuista ruokakaupoista, toreilta ja kauppahalleista. Kalaa toki tiskeillä on. Norjalainen merikasvatettu lohi on viikonloppujen vakiotarjous ja savusiian kotivedet löytyvät usein Kanadasta.
On hienoa, että valtakunnan valtalehti kiinnittää asiaan huomiota. Vapaa-ajankalastajat jakavat pääkirjoittajan huolen kotimaisen kalan heikosta tarjonnasta, mutta eivät pidä säälinä sitä, että kotimaisen kalan kulutus perustuu pääasiassa vapaa-ajankalastajien saaliiseen. Sehän kertoo vapaa-ajankalastuksen vahvuudesta. Suosittu luontoharrastus antaa elämyksien lisäksi terveellistä ravintoa ruokapöytään.
Vapaa-ajankalastajat ovat huolestuneita ammattikalastuksen ahdingosta samasta syystä kuin Helsingin Sanomien pääkirjoittaja. Kalavesien lisäksi harrastajat käyvät ahkerasti myös kalatiskeillä. He ovat vaativia vakioasiakkaita, jotka tuntevat kotimaiset kalat ja ovat asiantuntijoita niiden käytössä.
Tulevassa kalastuslain uudistuksessa kotimaisen kalan käyttöä voidaan edistää parantamalla sekä vapaa-ajankalastuksen että ammattikalastuksen edellytyksiä. Elinvoimainen ammattikalastus tuo kalatiskille kotimaista kalaa ja vahva vapaa-ajankalastus asiantuntevia asiakkaita.
Ilkka Mäkelä
------------------------------------------------------------------------------------------
VAPAA-AJAN KALASTAJA 7-2008
Kalastuslain kokonaisuudistus:
Jotain uutta?
Kyllä, jos minä saisin päättää. Näin varmaan ajattelee moni ? ainakin ennen kuin paneutuu asiaan tarkemmin. Lausuntokierros keväällä osoitti, että useilla tärkeilläkään toimijoilla ei ollut paljon uutta mielessä.
Nykyinen laki on perustaltaan säädetty jo yli 50 vuotta sitten. Suuri osa pykälistä korjattiin 25 vuotta sitten. Pelkistäen säädöksillä ohjattiin ennen kaikkea kotitarvekalastusta, joka oli ratkaisevan tärkeä osa perheen ruokahuoltoa. Vuosikymmeniä on tällä kalastuslailla tultu toimeen.
Nyt katseet ja ajatukset pitää kohdistaa pitkälle tulevaan, jopa vuoteen 2050. Miten haluamme ohjata säädöksillä tulevaisuutta? Peruskysymyksiä ovat suomalaisten kannustaminen luontoharrastuksiin, luonnon kestävyys ja luontomatkailu ? kalaa ravintona ja ammattikalastajia unohtamatta.
Maa- ja metsätalousministeriön Kala- ja riistaosaston ylijohtaja Pentti Lähteenoja totesi sanomalehti Karjalaisen haastattelussa 27.10., että nykyinen kalastuksenhoitomaksu ei enää vastaa tämän päivän oloja ja tilalle voitaisiin harkita yksinkertaista ja kaikille tasapuolista mallia: kalastusvälineveroa, joka voisi olla pari prosenttia.
Ottamatta kantaa veron aiheellisuuteen haluan todeta, että ennakkoluulotonta ajattelua merkittävässä asemassa olevalta kalataloushallinnon virkamieheltä. Luonto on niin arvokas suomalaisuuden peruskallio, että toivon rohkeutta ja avoimuutta, kun kaikki asianosaiset yhdessä pohdimme kalastuslain ydinkysymyksiä tulevien vuosikymmenten tarpeisiin.
Pitää olla valmis uusiin avauksiin. Esimerkkinä monipuolisista kalastusta tukevista toimista ja luvista ovat olleet Metsähallitus ja eräät kaupungit toimiessaan tiennäyttäjinä. Mobiililupa on jo toimivaa todellisuutta. Miksi ei myös läänikohtaisissa vieheluvissa voisi olla lyhytaikaisia, kännykällä helposti hoidettavia lupia eri kalastajaryhmien tarpeisiin.
Näillä ajatuksilla haluan toivottaa hyvää joulua ja ennakkoluulotonta uutta vuotta jäsenillemme ja yhteistyökumppaneillemme!
Markku Markkula
SVK puheenjohtaja
|
