24.04.2017 06:36
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2009 >> Vesilaki















 
 
 
 
 
 
VESILAKI

Lausunto ehdotuksesta vesilainsäädännön uudistamiseksi, 20.2.2009

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää tutustuttuaan hallituksen esityksen muotoon laadittuun ehdotukseen vesilainsäädännön uudistamiseksi lausuntonaan seuraavaa.

Aikaisemmissa lausunnoissaan vesilakitoimikunnan mietinnöstä (2004) ja vesilakityöryhmän mietinnöstä (2006) SVK on kiinnittänyt huomiota oikeuteen liikkua vesistössä, kalatalousvelvoitteisiin ja -maksuihin, ehdottoman luvanmyöntöesteen säilyttämiseen osana vesilakia ja ojitusten ja ruoppausten vaikutuksiin pienvesistöihin, puroihin ja rantaympäristöihin.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö pitää tärkeänä ja myönteisenä linjanvetona sitä, että ehdotukseen on palautettu nykyisenkin vesilain mukainen hankkeen haittojen suuruuteen ja laaja-alaisuuteen perustuva ehdoton luvanmyöntöeste ja siitä on poistettu aikaisempien esitysten mukainen mahdollisuus valtioneuvoston poikkeuslupamenettelyyn.

Kalastuksen harrastajien kannalta tärkeää on, että esitys säilyttää nykyiset vesillä liikkumisen yleiskäyttöoikeudet ja osaltaan ylläpitää vapaa-ajankalastuksen harrastusmahdollisuuksia ja harrastuksen säilymistä yhtenä suosituimmista suomalaisista luontoharrastuksista.

Tässä suhteessa on hämmentävää, että 2. luvun 2§:n perusteluissa yhä todetaan kotirauhan mahdollisesti ulottuvan vesialueelle. Kotirauhan ulottamiseen vesialueelle tulisi suhtautua erittäin pidättyväisesti mm. siksi, että vesialueen omistaja voi olla eri taho kuin rannanomistaja. Tässä suhteessa voikin kysyä, eikö vesialueen omistaja nauti mitään suojaa rannanomistajaa kohtaan?
Lisäksi yleiskäyttöoikeuksien kannalta on erittäin tärkeää, ettei kotirauhaa vesialueilla uloteta tarpeettoman kauaksi.

Kalatalousvelvoitteiden ja -maksujen osalta esityksen perusteluihin on kirjattu SVK:n esittämä vaatimus siitä, että ne ovat tasa-arvoisia vaihtoehtoja kalatalousvahinkojen ehkäisemisessä ja vähentämisessä. Tämä on omiaan parantamaan nykyistä hoitotoimenpiteiden joustavuutta. Myönteistä on myös se, että lain perusteluihin on kirjattu kalatalousvelvoitteista ja kalatalousmaksujen käytöstä päätettäessä huomioonotettavaksi kalastusalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmat.
SVK korostaa sitä, että kalatalousviranomaisten ja kalastusalueiden suunnitelmat kalavesien käytön kehittämiseksi ja kalakantojen hoitamiseksi ovat usein laaja-alaisia ja käsittävät erilaisia vesiympäristöjä, kuten reittivesiä. Kalataloudellisia velvoitteita ja lupaehtoja määritettäessä lupaviranomaiset tulee velvoittaa ottamaan ne huomioon ja tuomaan esille lupaehdoissa.

Esityksen mahdollisesti suurin heikkous on se, että puro- ja norovesien suoja jää todennäköisesti käytännössä riittämättömäksi. Ojitukset, ruoppaukset ja muu maankäsittely ja metsätalouden toimet tuhoavat kiihtyvällä vauhdilla puroja ja noroja ja vähentävät niiden kalataloudellista merkitystä.

Esityksessä purojen ja norojen ojittaminen, ruoppaaminen tai muu rakentaminen ei lähtökohtaisesti vaadi lupaa, mikäli siitä aiheutuva haitta on veden samentumista tai kiintoaineen kulkeutumista. Kuitenkin juuri kiintoaineen kulkeutuminen ojitusten ja purojen oikaisujen seurauksena on liettänyt suuria määriä lampia ja järviä, madaltanut niitä ja tuhonnut tärkeitä kalojen lisääntymisalueita.

Esityksen perusteluissa (5. luku, 1 §) mainitaan, että ojitusta koskevilla säännöksillä on kiinteä yhteys jätevesien johtamista koskeviin säännöksiin. Siksi on hämmästyttävää, että jätevesien johtamisessa kiintoainetta pidetään pilaavana tekijänä mutta ojituksessa ei.

Kiintoaineen kulkeutuminen ja samentuminen on ehdottomasti katsottava pilaaviksi tekijöiksi, jotka edellyttävät ojituksen luvanvaraisuutta.
Myös kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien kannalta ojitusten luvanvaraisuutta tulee tiukentaa. Todetaanhan ehdotuksen perusteluissa, että "kansalaisten tärkein osallistumismekanismi on lupamenettely".

Ruoppauksista tulee esityksen mukaan luvanvaraisia, kun ruopattavan aineksen määrä ylittää 300 kuutiometriä. Tätä pienempiä ruopattavia määriä koskisi ilmoitusvelvollisuus ja mahdollisen luvantarpeen arvioisi viranomainen. SVK pitää esitettyä luvanvaraisuuden rajaa liian korkeana. Käytännössä huomattavasti pienemmätkin ruoppaukset aiheuttavat haittaa mm. rantojen käytölle ja kalakannoille ja tästä syystä lupakynnystä tulisi huomattavasti madaltaa.

Sekä ojitusten että pienimuotoisten ruoppausten lupaharkinta ja mahdollisten haittavaikutusten torjuminen vaatii valvonnan reipasta parantamista. SVK edellyttää, että lainuudistuksen myötä myös voimavaroja lisätään valvontaan ja muihin tarpeellisiin tehtäviin.

Ongelmallinen Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön mielestä on esityksen 2. luvun 3, pykälän maininta siitä, että lupa tarvitaan, mikäli hanke "...melkoisesti vähentää... vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön;". Muotoilu antaa aivan liian suuren mahdollisuuden aliarvioida hankkeen mahdollisia vaikutuksia vesistön monipuoliselle virkistyskäytölle. Sana "melkoisesti" tulisi poistaa ja luvanvaraisuuden ehto täyttyisi, mikäli hanke vähentää vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön.



 
Powered by WebUpdate