26.03.2017 04:47
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2009 >> Vihreä kirja 2














 
 
 
 
 
 
VIHREÄ KIRJA 2

Lausunto Suomen kannanotoista yhteisen kalastuspolitiikan Vihreän kirjan linjausvaihtoehtoihin, 2.6.2009

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) edustaa suomalaisia järjestäytyneitä vapaa-ajankalastajia. Tutustuttuaan Vihreään kirjaan yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisesta (KOM (2009)163 lopullinen) ja siitä maa- ja metsätalousministeriössä laadittuun perusmuistioon (MMM2009-00266) SVK esittää lausuntonaan seuraavaa:

Yhteistä kalastuspolitiikkaa tulee uudistaa osana ekosysteemiperustaista meripolitiikkaa, jonka puitteissa seurataan kalakantojen muodostaman luonnonvaran tilaa ja käyttömahdollisuuksia kestävän käytön periaatteiden mukaisesti.
Yhteisen kalatalouspolitiikan toteuttajien intressi on ollut ensisijaisesti taata elinkeinokalastuksen välittömät edellytykset ja se on johtanut kalastusta ja saalista koskevien tieteellisten neuvonantojen huomiotta jättämiseen ja kaupallisesti hyödynnettyjen kalakantojen huimaan ylikalastukseen; vihreän kirjan mukaan yli kestävän käytön kalastetaan 88 % yhteisön taloudellisesti merkittävistä kalakannoista ja 33 prosenttia kalakannoista on kalastettu niin huonoon tilaan, että niiden toipuminen on epävarmaa.
Tähän saakka toteutetun kalastuspolitiikan seuraukset osoittavat, että kalaluonnonvarojen käytön ja talteenoton mitoittaminen (sallitut saaliit) tulee tapahtua muiden kuin yhteistä kalastuspolitiikkaa toteuttavien organisaatioiden toimesta.
Kalakantojen hyödyntämisen tulee perustua tieteelliseen arviointiin ja sen mukaiseen kalastuksen mitoitukseen. Kalastuksen reunaehdot (saalismäärät) tulee päättää muiden, kun yhteisen kalastuspolitiikan toteuttajien toimesta.
SVK:n mielestä Suomen kannanotossa tulee korostaa yhteisen kalastuspolitiikan uudistamista osana ekosysteemiperustaista meripolitiikkaa ja riippumattoman, tieteellisen arvioinnin merkitystä kalastuksen mitoituksessa.

Yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisessa tulisi arvioida kalatalouden eri osa-alueiden kehittymistä ja niiden vaikutusta yhteisen kalastuspolitiikan tarkoittaman elinkeinokalastuksen toimintaedellytyksiin tulevaisuudessa.
SVK kannattaa MMM:n perusmuistion ohjetta vesiviljelyn suuren merkityksen huomioon ottamisesta.
Kalanviljely tulee kilpailemaan elinkeinokalastuksen kanssa kalaraaka-aineen tuotannossa. FAO:n tilastojen mukaan vuonna 2006 jo 47 % elintarvikkeiksi päätyneistä kaloista ja äyriäisistä tuotettiin viljelemällä. Arvioiden mukaan viljellyn kalan osuus markkinoista yhä kasvaa ja kala kyetään tuottamaan ammattikalastusta edullisemmin. Tällä on merkittävä vaikutus ammattimaisen merikalastuksen kannattavuuteen.
SVK:n mielestä vesiviljelyn vaikutukset useiden taloudellisesti merkittävien kalalajien ammattimaiseen kalastukseen tulee huomioida yhteistä kalastuspolitiikkaa uudistettaessa.

Toista kalavarojen hyödyntämisen kehityssuuntaa, vapaa-ajankalastusta, uudistamisessa ei yhtä poikkeusta lukuun ottamatta käsitellä lainkaan.
Vapaa-ajankalastuksen kansantaloudellinen arvo useissa yhteisön maissa lienee jo nyt suurempi kuin elinkeinokalastuksen ja vapaa-ajankalastuksen merkitys on kasvamassa. Vapaa-ajankalastus tarjoaa sekä ekologisesti että taloudellisesta kestävän vaihtoehdon useiden kalalajien, kuten lohen hyödyntämisessä.
Vapaa-ajankalastuksen kannalta ongelmallista on, että vaikka se ei ole osa yhteistä kalastuspolitiikkaa eikä se ole osa yhteisön hallintoa tai tukijärjestelmää, siihen silti kohdistetaan erilaisia kalastuspolitiikan toimenpiteitä, kuten valmisteilla olevalla yhteisen kalastuspolitiikan valvonta-asetus osoittaa. Yhteisen kalastuspolitiikan epäonnistuminen koettelee myös vapaa-ajankalastajia silloin kun kalastuksen harrastajat ja ammattikalastajat hyödyntävät samoja kalalajeja.
Tästä syystä yhteisen kalastuspolitiikan tulee ohjata elinkeinokalastusta niin, että vapaa-ajankalastukselle luotaisiin nykyistä paremmat edellytykset kehittyä.

Yhteisön yhteinen kalastuspolitiikka on lähtökohtaisesti elinkeinokalastusta ja ristiriitatilanteissa vapaa-ajankalastuksen intressejä suhteessa elinkeinokalastukseen pidetään väistyvinä.
Vapaa-ajankalastuksen harrastajia on Euroopassa noin 25 miljoonaa ja harrastuksen taloudelliseksi arvoksi on esitetty 25 miljardia euroa vuodessa.
Vuonna 2002 Euroopassa oli EFFTAn (Euroopan kalastusvälineteollisuuden ja -kaupan liitto) arvion mukaan 2900 kalastusvälinevalmistajaa ja tukkukauppiasta, jotka työllistivät 60 000 työntekijää ja joiden yhteenlaskettu liikevaihto oli 5 miljardia euroa. Lisäksi kalastusvälineiden vähittäiskauppa työllisti 39 000 työntekijää 12 900 yrityksessä.
Maa- ja metsätalousministeriön esityksessä rannikkoalueiden työllisyyden kannalta tärkeänä nähdään pienimuotoisen elinkeinokalastuksen kehittäminen. Yhtä tärkeä rannikon elinkeinoille on vapaa-ajankalastus, erityisesti kalastusmatkailu, jonka edellytyksiä yhteisen kalastuspolitiikan tulee tukea. Vihreässä kirjan ainoassa vapaa-ajankalastusta koskevassa maininnassa pidetään tärkeänä turvata virkistyskalastusta harjoittavien toimijoiden tulevaisuus rannikkokalastuksessa.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön mielestä vapaa-ajankalastus on taloudellisesti ja sosiaalisesti merkittävä kalavarojen hyödyntäjä ja Suomen tulee esittää kantanaan vapaa-ajankalastuksen etujen huomioon ottamista uudistettaessa yhteistä kalastuspolitiikkaa.

 



 
Powered by WebUpdate