24.03.2017 12:23
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2011 >> Itämeren lohikannan hyödyntäminen














 
 
 
 
 
 
ITÄMEREN LOHIKANNAN HYÖDYNTÄMINEN

Lausunto Itämeren lohikannan ja kyseistä kantaa hyödyntävien kalastuksien monivuotisesta suunnitelmasta, 30.9.2011

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö on tutustunut ehdotukseen "Itämeren lohikannan ja kyseistä kantaa hyödyntävien kalastuksien monivuotiseksi suunnitelmaksi" ja toteaa lausuntonaan seuraavaa.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) yhtyy komission näkemykseen tähän saakka harjoitetun lohenkalastuspolitiikan ongelmista ja pitää tarvetta uudistaa yhteisön lohenkalastuspolitiikkaa ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään suuntaan perusteltuna ja välttämättömänä. Lohenkalastuksen ohjauksessa tulee huomioida paras tutkimustieto ja tieteelliset lausunnot (ICES, STECF) luovat hyvän pohjan päätöksenteolle.

Sekakantakalastus on Itämeren lohikantojen kalastuksen ja hoidon keskeinen ongelma
Kalastus Itämeressä on ns. sekakantakantakalastusta, jossa kalastetaan useita eri jokikantoja. Näistä harvat, kuten Tornionjoen ja Kalix -joen kannat on arvioitu kohtuullisen vahvoiksi, kun taas useimmat ovat heikossa tilassa ja vaarassa tuhoutua.
Sekakantakalastus on Itämeren lohenkalastuksen ja kantojen hoidon suurin ongelma, mikäli ehdotuksen mukaisesti halutaan
1) hyödyntää Itämeren lohikantoja kestävän enimmäistuoton periaatteen mukaisesti ja
2) turvata Itämeren lohikannan geneettinen eheys ja monimuotoisuus.

Sekakantakalastusta merellä on mahdotonta toteuttaa samanaikaisesti kunkin kalastuksen kohteena olevan lohikannan kestävän enimmäistuoton mukaisesti (tavoite 1).
Sekakantakalastus on erityisen tuhoisaa heikoille lohikannoille, joiden elvyttäminen on perusedellytys Itämeren lohikannan monimuotoisuuden turvaamiselle (tavoite 2). Alkuperäispopulaatioiden geneettisen puhtauden säilyminen edellyttää sekin niiden vahvistamista, jonka uhkana ensisijaisesti on meren sekakantakalastus.
Istutusten lopettaminen ei sinällään edistä heikkojen lohikantojen geneettisen eheyden suojelua, ellei lohikannoille luoda edellytyksiä elpyä elinvoimaisiksi lopettamalla niiden kalastus merellä.

Merialueen kalastuspaineen mitoituksessa on käytetty - mikäli yleensä on käytetty - vahvojen kantojen tilaa ja oletettua kykyä kestää kalastusta. Useimmiten lopullinen kalastuskiintiö on määritelty kuitenkin niin suureksi, että se ei rajoita kalastusta, vaan on entisestään pahentanut heikkojen lohikantojen tilaa ja estänyt vahvempien lohikantojen elpymisen asetetuille tavoitetasolle.
Mikäli sekakantakalastusta merellä halutaan jatkaa, tulee kalastus mitoittaa heikoimman kalastuksen kohteena olevan lohikannan mukaisesti, eli käytännössä lopettaa siksi, kunnes heikoinkin lohikanta on elpynyt kalastusta kestävälle tasolle.

Suunnitelmassa ei esitetä sekakantakalastuksen lopettamista, vaan merikalastusta ehdotuksen mukaisesti voidaan jatkaa, kunhan pyyntikiintiön mukainen kalastuskuolevuus pysyy tasolla 0,1.
Se tarkoittanee nykyisen kalastuskuolevuuden puolittumista, mikäli Puolan laiton ja väärinilmoitettu lohenkalastus saataisiin loppumaan.
Ehdotus on huomattava parannus nykytilanteeseen. Se ei kuitenkaan riitä heikkojen lohikantojen elpymiseen eikä vahvista esimerkiksi Tornionjoen lohikantoja tasolle, joka loisi edellytykset elinvoimaiselle kalastusmatkailulle jokilaaksossa.
Tästä syystä Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö esittää, että
Itämeren lohikantojen hoidon ja kalastuksen monivuotisen suunnitelman lähtökohtana tulee olla lohen kaupallisen merikalastuksen keskeyttäminen toistaiseksi, kunnes kaikki kalastuksen kohteena olevat lohikannat ovat elpyneet kalastusta kestävälle tasolle.
Lohen kalastus tulee siirtää jokiin tai rakennetuissa joissa alimman vaellusesteen alapuolisille alueille ja kunkin lohikannan kalastus tulee mitoittaa sen kestävyyden mukaiseksi tasolle, joka mahdollistaa lohikannan elpymisen. Saaliskiintiöt tulee määrittää erikseen passiivipyydyksille ja vapakalastajille.

 
YKSITYISKOHTAINEN TARKASTELU

EU:n toimivalta Itämeren lohikantojen kalastuksen säätelyssä
Itämeren luontaisten lohikantojen vahvistaminen edellyttää EU:n toimia kalastuksen ja suojelun ohjaamisessa. Merikalastuksen lisäksi ehdotuksessa esitetään EU:lla olevan toimivaltaa myös jokivaiheen aikana, mikäli yksittäinen jäsenvaltio ei tee riittäviä toimenpiteitä kalastuskuolevuustason sovittamiseksi joessa. Näin kalastusta voitaisiin ohjata EU:n päätöksillä tarvittaessa koko lohen elinkierron ajan jokien poikas- ja lisääntymisalueilla ja meren syönnös- ja vaellusalueilla.
SVK:n näkemyksen mukaan kansallisesti eri maista ohjattu lohenkalastus ei ole ollut riittävän tehokas tapa luontaisten lohikantojen kestävän käytön osalta. Yhdessä liian suurien lohikiintiöiden (TAC) kanssa alimitoitetut kansalliset kalastusrajoitukset ovat olleet pääsyynä luonnonlohikantojen huonoon tilaan viime vuosikymmeninä. Kansallisten säädösten osalta ongelma on ollut nimenomaan merikalastuksen rajoitusten heikkoudessa. Jokikalastuksen vaikutukset luonnonlohikantoihin ovat olleet minimaalisia ja joissa kalastamista on ainakin Suomessa rajoitettu voimakkaasti kalakiintiöin ja rauhoitusajoin.

Istutukset luonnonlohijokiin, potentiaalisiin lohijokiin ja mereen
Ehdotuksessa esitetään lohi-istutusten sallimista vain luonnonlohijokiin ja potentiaalisiin lohijokiin. Muilta osin suoraan mereen ja huonokuntoisiin jokiin tehtävistä lohi-istutuksista luovuttaisiin siirtymäajan puitteissa.
SVK kannattaa istutusten korvaamista lohikantojen luontaista lisääntymistä ja jokivaelluksen aikaista eloonjääntiä parantavilla toimilla kutujoissa ja kutujokien suualueilla, kuten jokeen nousevan lohen kalastuskuolevuuden vähentäminen jokien suualueilla (kalaväylät), nousuesteiden poistaminen tai ohittaminen, lisääntymisympäristöjen kunnostukset ja jokivaelluksen aikaisen predaation vähentäminen. Menettelyn pitkän aikavälin tuloksena voi odottaa luontaisten lohikantojen elinvoimaisuuden vahvistumista.
Merkittävimpiin suuriin suomalaisiin padottuihin, potentiaalisiin lohijokiin on rakennettu ja suunniteltu kalateitä ja niiden lohikantojen palauttamiseen tähtäävät istutukset tulee säilyttää

Komissio esittää istutusten kieltämistä joissa (ja niiden suualueilla meressä), joihin ei enää voida palauttaa luontaisesti lisääntyvää lohikantaa. Perusteluna esitetään alkuperäisten lohikantojen "geneettistä saastumista" muissa lohijoissa. SVK:llä ei ole tiedossa tutkimustuloksia Itämereltä, jotka tukisivat esitettyä väitettä "geneettisestä saastumisesta".
Tästä syystä SVK ei pidä perusteltuna sellaisten kompensaatioistutusten kieltämistä, jotka ovat korvausta kalastusmahdollisuuksien menettämisestä, ja joita ei voida korvata muulla tavoin. Mahdollisen kiellon tulee perustua tieteelliseen näyttöön istutusten vahingollisista vaikutuksista alkuperäisiin lohikantoihin, ei asetuksen mukaiseen yleiskieltoon.
Istutettavien lohenpoikasten laatua tulee valvoa ja ne tulee merkitä eväleikkauksella ja niiden kalastus tulee järjestää entisen kotijoen alimman vaellusesteen välittömään läheisyyteen.

Terminaalialueet
Ehdotuksessa ei käsitellä istutetun lohen pyyntiä varten perustettuja terminaalialueita, joista merkittävin on Kemijoen suulla. Terminaalialueet perustettiin edellisen Itämeren lohen käyttö- ja hoitosuunnitelman ollessa voimassa ja niiden tarkoituksena oli mahdollistaa istutetun kalan poispyynti alueilla, joissa arveltiin saaliiksi saatavan vain tai lähes yksinomaan istutettua kalaa.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvityksen perusteella tiedetään, että Kemin terminaalikalastusalueella vain välittömästi padon alapuolella olevalla 1. alueella pyydettävä kala on lähes yksinomaan istutettua lohta. Ulommilla osa-alueilla Tornionjoen villin lohen osuus saaliista on suuri.
Terminaalialueet on tarkoitus poistaa sitä mukaa, kuin lohen vaellus jokeen ja itsensä ylläpitävä lohikanta joessa saadaan palautettua.
Oletettavasti tämä vienee useita vuosia, ellei vuosikymmeniä. Tästä syystä SVK esittää, että suunnitelman tulee koskea myös lohenkalastukseen tarkoitettuja terminaalikalastusalueita. Suunnitelmassa on määrättävä terminaalialue sellaiseksi, että siellä saatavasta saaliista muun kuin istutetun lohen osuus ei saa ylittää esimerkiksi viittä prosenttia koko terminaalialueen lohisaaliista.

Merikalastuksen valvonta, raportointi ja seuranta
Ehdotuksessa esitetään kaikkien kaupallisesti merellä lohia kalastavien alusten, koosta riippumatta, asettamista saaliin osalta raportointivelvollisiksi. SVK kannattaa tehtyä ehdotusta.

Luonnonlohijokien tuotantopotentiaali
Ehdotuksen mukaan luonnonlohijokien osalta tavoitellaan jokikohtaisesti viiden tai kymmenen vuoden aikataululla 75% määrää maksimaalisesta luontaisesta poikastuotannosta. SVK:n näkemyksen mukaan mainittu tavoite on minimitavoite ja siihen on mahdollisuus päästä useiden jokien osalta nopeammassa aikataulussa. Luontaisen poikastuotannon laskennallista maksimimäärän arviota on jouduttu useimmissa luonnonlohijoissa nostamaan viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana lohikantojen vahvistuttua. Lohikannat eivät ole kuitenkaan toistaiseksi olleet niin vahvoja, että todellista maksimaalista tuotantokapasiteettia olisi tavoitettu missään joessa. Tästä syystä laskennallisia jokikohtaisia poikastuotantotavoitteita tulee voida tarkastaa myös ylöspäin määräajoin tutkimustiedon lisääntyessä.

Kalastuskuolevuus merellä ja joissa
Lohenkalastuskiintiöiden (TAC) perustaksi merelle esitetty laskennallinen kalastuskuolevuus on esitetty vakioksi tasolle 0,1. Luontaisten lohikantojen tilan mahdollisesti heiketessä elinalueen luonnossa tapahtuvien muutosten, kalatautien tai lisääntymishäiriöiden takia kalastuskuolevuutta tulee voida laskea mainitusta tasosta nopealla päätöksenteolla.

Jokialueille esitetään myös maksimaalisen kalastuskuolevuuden määrittämistä kansallisilla päätöksillä, jotka perustuisivat esitettyihin tavoitteisiin pääsemiseen. Käytännössä tämä johtaisi jokikohtaisiin lohisaaliiden kokonaiskiintiöihin.
SVK:n näkemyksen mukaan myös jokiin voidaan asettaa kokonaiskiintiöitä, joilla varmistettaisiin tavoiteltu poikastuotannon taso. Vapakalastuksen saaliit ovat tutkimuksen piirissä olevissa joissa, esimerkiksi Tornionjoessa, olleet alle 15% jokiin nousseista lohista ja muu osa nousseista lohista on jäänyt lisääntymään.
SVK:n mielestä joessa ja jokisuussa tulee asettaa erilliset saalisrajoitukset passiivipyydyksillä ja vapavälineillä harjoitettavalle kalastukselle.
Jokikalastuksessa sekä vapakalastajille että passiivipyydyksiä käyttäville tulee vastaavasti asettaa saaliin ilmoitusvelvollisuus, joka voidaan kytkeä osaksi jokien lupajärjestelyä niin, että saalistiedot kerää luvanmyöntäjä, joka välittää tiedot edelleen toimivaltaiselle viranomaiselle.

Muut toimenpiteet lohi- ja meritaimenkantojen elvyttämiseksi
Osa Itämeren meritaimenkannoista on määritelty äärimmäisen uhanalaisiksi. Meritaimenta saadaan saaliiksi lohenkalastuksen yhteydessä ja ilmeisesti suuri osa pyydetystä alamittaisesta lohesta ilmoitetaan joko tarkoituksenmukaisesti tai virheellisesti meritaimeneksi.
SVK esittää, että lohen ja meritaimenen alamitat koko Itämeren alueella yhdenmukaistetaan ja alamitaksi määrätään 60 senttimetriä.
Suunnitelman hyväksymisen yhteydessä tulee edellyttää, että lohen ja meritaimen kalastuksen ja myynnin valvontaa nykyisestään tiukennetaan, tahallisen väärinraportoinnin estämiseksi.

Suomen ja Ruotsin välinen, vastikään uudistetun Tornionjoen rajajokisopimuksen kalastussääntö estää yhä joen lohi- ja meritaimenkantojen elpymisen.
Tästä syystä, ja koska Ruotsilla ja Suomella on kutuvaltioina erityinen vastuu Itämeren merkittävimmästä lohikannasta, kalastussäännön muuttamista koskevat neuvottelut tulee aloittaa uudelleen.

Rahoitusvälineet
Ehdotuksen mukaan kalatalousrahastosta voitaisiin myöntää taloudellista tukea palautusistutusten tekemiseksi jokiin, joissa itsensä ylläpitävät luonnonlohipopulaatiot pystyvät palautumaan ennalleen.
SVK kannattaa palautusistutusten rahoitusta kalatalousrahastosta ja esittää, että sen lisäksi kalatalousrahastoa tulisi voida käyttää myös lohijokien välttämättömien elinympäristökunnostusten toteuttamiseen.
Toiminnalla voidaan nopeuttaa lohikantojen palauttamista useisiin padottuihin lohijokiin, kuten Kemijokeen ja Iijokeen, joiden voimalaitospatojen yläpuolisilla alueilla on edelleen merkittäviä poikastuotantoalueita.



 
Powered by WebUpdate