30.04.2017 10:05
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2011 >> Valtion tulo- ja menoarvio 2012















 
 
 
 
 
 
VALTION TULO- JA MENOARVIO 2012

Lausunto hallituksen esityksestä valtion talousarvioesitys vuodelle 2012, maa- ja metsätalousministeriön hallinnon pääluokka/ kalatalous, 25.10.2011

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö on tutustunut esitykseen valtion talousarvioksi vuodelle 2012 sen kalastusta koskevilta osilta ja esittää lausuntonaan kunnioittaen seuraavaa.

YLEISTÄ
Kaikesta suomalaisten syömästä kotimaisesta kalasta 53 % on vapaa-ajankalastajien pyytämää. Loppuosa kotimaisesta kalasta tulee RKTL:n selvityksen mukaan kalankasvattajilta ja ammattikalastajilta.
Vapaa-ajankalastuksen saalis vuonna 2008 oli 33 miljoonaan kiloa ja sen arvo 54 miljoonaa euroa, ammattikalastuksen saalis oli 118 miljoonaa kiloa ja arvo 30 miljoonaa euroa. Kalanviljely tuotti vuonna 2008 kalaa 13 miljoonaa kiloa, arvoltaan 43 miljoonaa euroa.
Vapaa-ajankalastus on siis merkittävin kalatalouden osa-alue myös saaliin arvolla mitattuna, puhumattakaan sen sosiaalisesta, kansantaloudellisesta tai kansanterveydellisestä merkityksestä. Ilman vapaa-ajankalastajia pääosa uusiutuvista kotimaisista kalakannoista jäisi hyödyntämättä.

Vuoden 2011 talousarvioesityksessä on osoitettu elinkeinokalatalouden markkinoinnin ja rakennepolitiikan edistämiseen 11,446 Meur, josta kansallista tukea 6,957 Meur. Vapaa-ajankalastuksen kehittämiseen talousarvio osoittaa varoja kalastuksen harrastajilta veroluonteisina kalastuksenhoitomaksuina kerättävistä maksuista 6,203 Meur.

KALASTUKSENHOITOMAKSUVARAT
Kalastuksenhoitomaksuina kertyneet varat käytetään kalavesien omistajille maksettaviin korvauksiin, kalastusaluetoimintaan, kalastusalan järjestöjen toimintaan, kalatalouden edistämiseen sekä valtiolle maksun kannosta aiheutuvien menojen maksamiseen.

KALASTUSALAN JÄRJESTÖJEN TOIMINTA-AVUSTUKSET
Kalatalouden neuvontajärjestöistä päävastuun vapaa-ajankalastajien, erityisesti lasten ja nuorten kalastusharrastuksen ylläpitämisestä ja kasvattamisesta kantaa Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK), jonka maan kattava kalaseuraverkko antaa siihen hyvät edellytykset.

Nykyisellään SVK saa kalastusalan neuvontajärjestöjen toiminta-avustuksesta 1/3.  Pääosa toiminta-avustuksesta (2/3) menee kalavesien omistajien neuvontaan. Tämä ei vastaa neuvontarvetta.
Neuvontamäärärahojen jakosuhteen tarkistamista edellytti MMM:n valtakunnallinen vapaa-ajankalatalouden kehittämisohjelma vuosille 2001?2010. Samaan asiaan ovat kiinnittäneet huomiota eduskunnan valtiontilintarkastajat. Jakoperusteiden tarkistamisvaatimus tuli esille myös vuonna 2006 toteutetussa kalastusalan neuvontajärjestöjen arvioinnissa (Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 79/2006). Toistaiseksi tarkistusta ei ole tehty.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on selvittänyt kalastuksenhoitomaksuvarojen käytön vaikuttavuutta, pääasiassa vuosina 2004-2008 (Kalastuk-senhoitomaksun vaikuttavuus; RKTL selvityksiä 3/2010, 2. painos). Selvityksessä verrattiin mm. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön ja Kalatalouden keskusliiton (KKL) toimintaa vuosina 2004-2008 erilaisilla neuvontatyön tunnusluvuilla, kuten:
                                                    SVK                KKL
painettujen julkaisujen määrä/v       305 000           165 000
henkilökohtaiset kontaktit/v            50 000             15 000
koulutus (ml leirit)/v                       3 683               3 433
kotisivujen kävijämäärät/v               260 000           280 000

Luvuista ilmenee, että SVK:n kalastuksenhoitomaksuvaroista rahoitettava toiminta oli huomattavasti laajempaa kuin toisen neuvontajärjestön. Selvityksessä mainitun kävijämäärän SVK:n kotisivuilla arvioidaan kuluvana vuonna olevan noin neljä miljoonaa.

SVK esittää että, vuoden 2012 talousarviossa molemmille neuvontajärjestöille osoitetaan samansuuruiset osuudet neuvontajärjestöjen toimintaan osoitetuista määrärahoista.
Neuvontarpeen ja toiminnan vaikuttavuuden mukainen jakosuhteiden tarkistus parantaisi vapaa-ajankalastajien neuvontaa, lisäisi aktiivikalastajien määrää ja kalastuksenhoitomaksuvarojen kertymää.

KALAVESIEN OMISTAJILLE MAKSETTAVAT KORVAUKSET
Vajaa neljännes kalastuksenhoitomaksuvaroista jaetaan vesialueen omistajille korvauksena kalavesien käytöstä ongintaan ja pilkintään. Tämä on seurausta vuoden 1993 kalastuslain muutoksesta, jolla kalastuksenhoitomaksuun yhdistettiin läänikohtainen pilkintäkortti. Vuoden 1996 kalastuslain muutoksessa onginnasta ja pilkinnästä tehtiin maksuttomia jokamiesoikeuksia, joiden käyttö ei rasita kalakantoja eikä edellytä kalavesien hoitoa. Tätä ei kuitenkaan ole toistaiseksi huomioitu kalastuslain kalastuksenhoitomaksuvarojen jakoa koskevissa säädöksissä.

SVK esittää, että niukkoja kalastuksenhoitomaksuvaroja ei enää tulisi käyttää perusteettomiin omistajakorvauksiin, vaan varat tulisi osoittaa muihin kalastuslain 91 §:n mukaisiin, kalataloutta edistäviin tarkoituksiin.

VALVONNAN RAHOITTAMINEN
Talousarvioesityksessä todetaan, että "kalastuksen valvontaan liittyvät uudet säännökset tulevat voimaan vuoden 2012 aikana. Kalastuksen valvonnan järjestäminen uusien säännösten mukaiseksi edellyttää kalatalouden edistämismäärärahojen kohdentamista valvontaan."
Kalastuksen valvontaa koskevat uudet säännökset tulevat voimaan 1.4.2012 alkaen. Ne lisäävät kalastusalueen toimivaltaa kalastuksen valvonnan jär-jestämisessä ja edellyttävät kalastuksenvalvojille järjestettävää koulutusta ja koetta.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvityksen (Kalastuksenhoitomaksun vaikuttavuus; RKTL selvityksiä 3/2010) mukaan valvonnan osuus vuosina 2004-2006 osakaskuntien menoista on ollut vain kaksi prosenttia (2 %) ja kalastusalueiden menoista kolme prosenttia (3 %). Kalastusalueiden valvontakustannuksista pääosa katettiin kalastuksenhoitomaksuvaroilla. Suuresta osasta valvontaa vastaavat kalastuslain tarkoittamat viranomaiset.

SVK esittää, että kalastuksenhoitomaksuvaroista valvontaan tarkoitetut varat tulee käyttää kalastuslain tarkoittamaan kalastuksenvalvojien koulutuksen järjestämiseen ja kalastusalueiden toteuttamaan valvontaan.
Koska kalastusalueiden valvonta palvelee myös osakaskuntia ja muita kalastusoikeuden haltijoita, tulee vastaavasti edellyttää kalastusoikeuden haltijoiden osallistumista tämän valvonnan kustannuksiin.
Osakaskuntien ja muiden kalastusoikeuden haltijoiden järjestämästä omasta kalastuksenvalvonnasta aiheutuvat kustannukset kuuluvat kalastusoikeuden haltijoiden kustannettaviksi.



 
Powered by WebUpdate