24.03.2017 12:19
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2012 >> Hallituksen selvitys lohipoliitiikasta














 
 
 
 
 
 
HALLITUKSEN SELVITYS LOHIPOLIITIIKASTA

Lausunto hallituksen selvityksestä Itämeren lohenkalastusta koskevasta kansallisesta ja EU-politiikasta, 13.3.2012

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) on tutustunut asiaa koskevaan selvitykseen ja esittää lausuntonaan selvityksestä kunnioittaen seuraavaa:

ARVIO ITÄMEREN LUONNONLOHIKANTOJEN TILASTA

SVK toteaa, että ministeriö antaa selvityksessään harhaanjohtavan myönteisen kuvan Itämeren luonnonlohikantojen tilasta.

Ministeriön ilmoittaa perustavansa arvion kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) ja riista- ja kalastalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) asiaa koskeviin uusimpiin raportteihin.
Selvitykseen on kuitenkin valikoitu erityisesti RKTL:n  raportista ne osat, jotka tukeva selvityksessä annettua käsitystä lohikantojen onnistuneesta elvyttämisestä.
Lohikantojen tilan arvioinnin yhteenvedossa RKTL toteaa, että "Kesän 2011 saalis- ja nousukalatietojen perusteella Pohjanlahden alueelle palasi suurin piirtein samanlainen määrä lohta kuin 2010, ja kutukantojen ja lohikantojen tilan voidaan arvioida olevan samalla tasolla edellisvuoden kanssa. Vuoden 2011 kutukanta ei esimerkiksi Tornionjoella todennäköisesti riitä tuottamaan ICESin esittämän vähimmäistuotannon tasoista vaelluspoikasmäärää".
Kutukannasta ja jokipoikasten määrästä RKTL:n raportti toteaa, että "Kesien 2010 ja 2011 nousulohimäärät olivat pienempiä kuin ICES on ennustanut. ICESin ennuste ei ota huomioon edellä esitettyä meriveden lämpötilan ja kutuvaelluksen runsauden välillä havaittua yhteyttä. Kaikuluotaustulosten perusteella on arvioitu, että Tornionjoen kutukanta syksyllä 2010 olisi ollut noin 14 500 lohta. Nämä tuottaisivat aikanaan vaelluspoikasmäärän, joka olisi noin 60 % poikastuotantokapasiteetista (Fiskeriverket ja RKTL 2011)".

Ministeriön arvio rajoittuu Tornionjoen ja Simojoen luonnonlohikantojen tilaan. Suomen rannikkokalastus vaikuttaa voimakkaasti myös Ruotsin puolella olevien Perämeren jokien luonnonlohikantoihin. Tästä syystä arvioon tulee sisällyttää myös muut Perämeren lohijoet, joiden lohikannoista puolet jää alle 50 % poikastuotantotavoitteen vuonna 2015  ja useimmat todennäköisesti eivät yllä pidemmän aikavälin tavoitteeksi asetettuun 75 % poikastuotantokapasiteetistaan.

ARVIO ITÄMEREN LOHENKALASTUKSEN KESTÄVYYDESTÄ

SVK toteaa, että selvityksessä unohdetaan Pohjanlahden rannikon sekakantakalastus, joka uhkaa useita Perämeren heikkoja ja uhanalaisia lohikantoja.

Ministeriö arvioi lohenkalastuksen kestävyyden olevan heikoimmillaan Itämeren pääaltaan kalastuksessa. Sen ongelmia ovat heikkoja ja uhanalaisia lohikantoja uhkaava sekakantakalastus ja ICESin hyvin laajamittaiseksi arvioima puolalaisten lohenkalastajien laiton lohenpyynti.
Myös Suomen rannikkokalastus on sekakantakalastusta, jonka kohteena
ovat Tornionjoen lohikannan lisäksi useimpien Perämeren jokien, kuten esimerkiksi Simo- ja Ricklejoen heikot lohikannat.

SUOMEN LOHIPOLITIIKKA

SVK toteaa, että Suomella ei ole omaa kansallista, eduskunnan päätöksellä vahvistettua lohipolitiikkaa.

Selvityksestä käy ilmi, että Suomella ei ole omaa kansallista lohipolitiikkaa, jonka tavoitteista ja toimenpiteistä olisi päätetty korkeimmalla mahdollisella tasolla eduskunnassa. Lohenkalastusta säätelevät kansalliset määräykset on annettu valtioneuvoston tai ministeriön asetuksilla ja lohipolitiikalle määritellyksi tavoitteeksi tuskin riittää kalastuslain 1 pykälä.

Lohenkalastuksessa ja kalakantojen hoidossa on kysymys luonnonvaran käytöstä, jonka tulee olla ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää.
Toistaiseksi lohenkalastuksen sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten arviointi on jäänyt vähäiseksi ja rajoittunut lähinnä ammattikalastukseen. Kuitenkin näiden vaikutusten selvittäminen kokonaisuudessaan, mukaan lukien vapaa-ajankalastuksen ja kalastusmatkailun mahdollisuudet lohiluonnonvaran hyödyntämisessä, tulisi selvittää pyrittäessä järjestämään lohikantojen hoito ja käyttö järkevällä tavalla.

KANSALLISET LINJAUKSET JA UUDET ALOITTEET

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö pitää esitettyjä linjauksia riittämättöminä ja esittää, että valtioneuvosto käynnistää välittömästi Suomen oman kansallisen lohipolitiikan määrittelyn laajapohjaisessa yhteistyössä.

Selvityksen ehdotukset 1-4 lohenkalastuksen kestäväksi järjestämiseksi eivät ole riittäviä, koska ne eivät poista sekakantakalastuksen ongelmia rannikolla. Suomen tulee tältä osin seurata Ruotsin esimerkkiä, lopettaa lohenkalastus Itämeren pääaltaalla ja kohdentaa mahdollinen merikalastus niin, että se voidaan mitoittaa kunkin pyynnin kohteena olevan lohikannan mukaan.
Myös kansallinen kalatiestrategia edellyttää sekakantakalastuksen välttämistä (Toimintalinja 5: kalastuksen säätely).

Kansalliset ehdotukset eivät myöskään rajoita vaeltavaan loheen kohdistuvaa kalastuspainetta, joten on vaikea nähdä, miten niillä vaikutetaan jokiin nouseviin luonnonlohimääriin.
Itse asiassa ministeriö on toiminut juuri päinvastaiseen suuntaan: Suomen kiintiötä kuluvana vuonna kasvatetaan 5000 lohella, jotka on vaihdettu Latvialta. Tämä kasvattaa lohen kalastuspainetta, sillä Latvialla ei olisi ollut tarvetta käyttää sille myönnettyä lohikiintiötä.
Selvityksen myönteiset odotukset jokiin nousevien lohien määrän kasvusta tai ammattikalastuksen edellytysten paranemisesta perustuvat toimenpiteisiin, joita EU:n oletetaan toteuttavan lohenkalastuksessa ja pääasiassa Itämeren pääaltaalla. Tässä mielessä ministeriön toiminta on ristiriitaista, sillä päätettäessä esimerkiksi kuluvan vuoden kiintiöistä, maa- ja metsätalousministeriö vastusti komission tieteelliseen neuvonantoon perustuvaa ehdotusta lohikiintiöiden pienentämisestä.

Valmisteilla olevan uuden Itämeren lohen käyttö- ja hoitosuunnitelman voimaan saattaminen vienee vielä pitkän ajan. Toisaalta suunnitelman toteuttaminen ei poista Suomen oman kansallisen lohipolitiikan tarvetta. 
Suomen on syytä välittömästi ryhtyä toimiin oman kansallisen lohipolitiikan luomiseksi.

TORNIONJOEN KALASTUSSÄÄNTÖ JA KEMIJOEN TERMINAALIALUE

SVK esittää Kemijoen terminaalialueen supistamista niin, että terminaalikalastuksessa luonnonlohen osuus saaliista jää alle viiden prosentin.
 
Selvityksessä ei käsitellä istutetun lohen pyyntiä varten perustettuja terminaalialueita, joista merkittävin on Kemijoen suulla. Terminaalialueen tarkoituksena on mahdollistaa istutetun kalan poispyynti alueilla, joissa arvellaan saaliiksi saatavan vain tai lähes yksinomaan istutettua kalaa.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvityksen perusteella tiedetään, että Kemin terminaalikalastusalueella vain välittömästi padon alapuolella olevalla 1. alueella pyydettävä kala on lähes yksinomaan istutettua lohta.
Terminaalialue olisi rajattava niin, että siellä saatavasta saaliista muun kuin istutetun lohen osuus ei ylittäisi viittä prosenttia koko terminaalialueen lohisaaliista.
Terminaalialueen pienentäminen suojelisi Tornionjokeen nousevaa villiä lohta ja helpottaisi ruotsalaisten kanssa käytäviä neuvotteluja merikalastuksen yhdenmukaisista järjestelyistä. Ruotsalaisten näkemys nykytilanteesta on se, että suomalaiset aloittavat Tornionjoen lohen pyynnin kuusi päivää heitä aikaisemmin Kemijoen terminaalialueella.



 
Powered by WebUpdate