26.03.2017 04:43
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2013 >> Kalastusasetuksen muuttaminen














 
 
 
 
 
 
KALASTUSASETUKSEN MUUTTAMINEN

Lausunto ehdotuksesta kalastusasetuksen muuttamiseksi, 14.6.2013

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) on tutustunut ehdotukseen kalastusasetuksen muuttamisesta ja esittää siitä lausuntonaan seuraavaa.

Maa- ja metsätalousministeriö esittää nieriän rauhoittamista kokonaan Vuoksen vesistöalueella ja luonnonvesistä pyydettyjen kalojen vähimmäismittaa korotettavaksi niin, että se olisi meritaimenelle ja järvilohelle 60 senttimetriä, järvitaimenelle 50 senttimetriä ja harjukselle 35 senttimetriä.

SVK pitää esitystä oikeansuuntaisena ja kannattaa esitystä nieriän rauhoittamisesta kokonaan Vuoksen vesistöalueella. Esitetyt alamitat ovat kuitenkin järjestön mielestä yhden kutukerran periaatteen toteutumisen kannalta pääsääntöisesti liian alhaisia. Esimerkiksi monet vaeltavien järvitaimenkantojen naaraat sukukypsyvät vasta 60-70 senttimetrin pituisina, jolloin kalat toisaalta myös saavuttavat parhaan kasvupotentiaalinsa.
Esityksen perusteluissa oletetaan, että vähimmäismittojen korottaminen luo pohjaa kestävämmälle kalastukselle ja ohjaa alueellista kalastuksen säätelyä. SVK:n mielestä suurempien alamittojen ohjausvaikutus esimerkiksi verkkokalastuksen säätelyyn ei ole riittävä, vaan tueksi tarvitaan asetuksen muutos, joka edellyttää vastaavaa pyydysteknistä säätelyä, erityisesti taimenmuotojen ja järvilohen keskeisillä syönnösalueilla käytettävien verkkojen vähimmäissilmäkoon kasvattamista.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön mielestä ja viimeisimpään tutkimustietoon perustuen esitystä tulisi muuttaa ja täydentää niin, että:
1) taimenen ja järvilohen vähimmäismitaksi määrätään 65 senttimetriä ja ELY -keskus alueellisena kalastusviranomaisena voi KL 37 §:n mukaisesti määrätä kalastuspaikasta ja alueesta tai kalastettavasta kannasta riippuen pienempiä alueellisia (erityisesti erityiskalastuskohteita koskevia) vähimmäismittoja,
2) rasvaevällisten taimenten ja järvilohien saaliiksi ottaminen kielletään vuoden 2015 alusta 10 vuoden määräajaksi ja maa- ja metsätalousministeriö valmistelee välittömästi esityksen kalastuslain muuttamisesta niin, että kalastettavaksi istutettavien lohikalojen rasvaevä tulee leikata,
3) merikutuisen harjuksen pyynti kielletään toistaiseksi,
4) kuhan vähimmäismitta nostetaan 45 senttimetriin ja että
5) ministeriö valmistelee kalastusasetuksen muutoksen, jolla niin sanottujen väliharvuusverkkojen käyttöä rajoitetaan nykyisestään kuha-, taimen- ja järvilohivesissä.

Perusteluina Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö esittää seuraavaa.

Saimaan nieriä
Saimaan nieriä on nieriän (Salvelinus alpinus) muoto, joka elää alkuperäisenä vain Suur-Saimaan ja Kuolimon alueella. Luontaisen lisääntymisen edellytyksiä on ainakin Lietvedellä, Ruokovedellä, Yövedellä, Louhivedellä ja Luonterilla. Tämä alue on huomattavasti rajallisempi kuin asetusluonnoksessa kuvattu Vuoksen vesistöalue, joka sisältää Saimaan järvialueen lisäksi siihen laskevia vesiä.
SVK pitää kuitenkin perusteltuna Saimaan nieriä rauhoittamista koko Vuoksen vesistöalueella, koska istutettujen nieriöiden pyynti myös luonnollisen esiintymisalueen ulkopuolella on omiaan lisäämään kalastajien epätietoisuutta lajin todellisesta tilanteesta.

Taimen
Esityksen mukaiset alamitat meritaimenelle (60 cm) ja järvitaimenelle (50 cm) eivät pääsääntöisesti ole riittäviä toteuttamaan yhden kutukerran periaatetta, vaikka erityisesti Lapissa on taimenkantoja, joiden emokalat ehtivät lisääntyä ennen ehdotetun vähimmäismitan saavuttamista.
Tästä syystä SVK esittää, että taimenelle säädetään yksi yhteinen ja järvilohen kanssa yhtenäinen vähimmäismitta (65 cm) ja alueelliselle kalastusviranomaiselle (ELY -keskus) annetaan valtuus määrätä käytettäväksi alueellisesti rajatuilla alueilla taimenen kalastuksessa alhaisempaa vähimmäismittaa. Tämä oikeus (mahdollisesti tässä esitettyä rajatumpana) sisältyy voimassa olevan kalastuslain 37 pykälään. Alhaisemman vähimmäismitan käyttö olisi ilmeisesti perusteltua erityisesti Lapin läänissä ja mahdollisesti alueellisesti rajatumpana myös joissakin muissa sisävesissä, joissa esiintyy paikallista joessa koko elämänsä viettävää taimenta.
Näiden lisäksi alhaisemman vähimmäismitan käytön tulisi olla mahdollista niissä erityiskalastuskohteissa, joissa kalastetaan pelkästään pyyntikokoista istutuskalaa.
Tässä yhteydessä purotaimenen alamitta on määriteltävä samaksi kuin järvitaimenen, koska nykytiedon valossa vaelluskäyttäytyminen on joustavaa, eikä purotaimenta ja järvitaimenta voida perustellusti määritellä omiksi lajeikseen.

Järvilohi
Ehdotettu 60 senttimetrin vähimmäismitta on liian pieni toteuttamaan vähintään yhden kutukerran periaatetta. Vähimmäismitaksi tulee säätää 65 senttimetriä, joka olisi sama kuin taimenella ja estäisi väärin tunnistetun kalan ottamisen saaliiksi alamittaisena. Järvilohen kasvupotentiaalin ja siten kalastuksen kokonaissaaliiden kannalta 65 cm alamittakin on konservatiivinen.

Harjus
SVK kannattaa sisävesissä kutevan ja sieltä pyydetyn harjuksen alamitan korottamista 35 senttimetriin. Merikutuiset harjuskannat ovat Suomen rannikolla äärimäisen heikkoja. Tästä syystä SVK esittää, että merikutuisen ja meressä syönnöstävän mutta mereen laskevassa joessa kutevan harjuksen pyynti kielletään toistaiseksi kieltämällä harjuksen kalastus kaikkialla Suomen merialueilla.

Kuha
Kalastusasetuksen määräämiä kalojen vähimmäismittoja muutettaessa on perusteltua nostaa samassa yhteydessä myös kuhan alamitta 45 senttimetriin. Kalastusalueet ovat monin paikoin jo näin tehneetkin, mutta yhtenäisen sääntelyn luominen olisi parempi keino turvata kuhan lisääntyminen ja kalastuksen jatkuvuus. Tarvittaessa merialueen ammattikalastus voisi saada siirtymäajan ennen alamitan käyttöönottoa.
Niin ikään kuhan kohdalla ELY -keskuksella on oltava valtuus alamitan laskemiseksi paikallisesti, jos kuhakantojen hidas kasvunopeus sitä edellyttää.

Istutettavien lohikalojen rasvaeväleikkaus
Uhanalaisten luonnossa lisääntyvien lohikalakantojen suojelemiseksi kalastettavaksi istutettavien lohikalojen rasvaevä tulee leikata niiden erottamiseksi luonnossa lisääntyneistä lohikaloista.
Asetusta muutettaessa tulee määrätä rasvaevälliset taimenet ja järvilohet toistaiseksi vapautettaviksi. Alueelliselle kalastusviranomaiselle tulee kuitenkin antaa oikeus sallia myös rasvaevällisten taimenten saaliiksi ottaminen perustellusta syystä alueellisesti rajatuissa vesistöissä. Tämä olisi perusteltua ainakin niissä Lapin vesistöissä, joissa on vahvat luontaiset taimenkannat.
Maa- ja metsätalousministeriön käsityksen mukaan nykyinen kalastuslaki ei anna mahdollisuutta tehdä rasvaeväleikkauksesta pakollista kaikille lohikalaistukkaille. Sen sijaan - toisin kuin maa- ja metsätalousministeriö on esittänyt - kalastusasetuksella voidaan määrätä rasvaevälliset taimenet ja järvilohet vapautettaviksi. Tästä syystä SVK esittää, että muutaman vuoden siirtymäajan jälkeen luonnonkudusta syntyneet rasvaevälliset taimenet, järvi- ja merilohet tulee pääsääntöisesti vapauttaa. Vapautuspakon on syytä olla säädetty määräajaksi, jotta yleisö ymmärtää, että radikaalilla säätelyllä pyritään kantojen palauttamiseen tuottaviksi.
Samalla järjestö vaatii, että ministeriö ryhtyy välittömästi toimiin kalastuslain muuttamiseksi niin, että rasvaeväleikkaus esimerkiksi taimenen ja lohen smoltti-istutusten ja onkikokoisina tehtävien istutusten osalta voidaan määrätä pakolliseksi.

Muu kalastuksen säätely
Tähänastiset kokemukset vähimmäismittojen vaikutuksesta kalastuksen säätelyyn osoittavat, että vain osa kalastusalueista tai osakaskunnista on ryhtynyt säätelemään verkkojen solmuväliä vähimmäismitan edellyttämällä tavalla. Alamittaisten kalojen vapautuspakko huolimatta kalan kunnosta ei myöskään ole havaintojemme mukaan toiminut halutulla tavalla. Oletettavasti sama tilanne jatkunee myös vähimmäismittojen mahdollisen nostamisen jälkeen, minkä vuoksi tiukentunut säätely vaikuttaa erityisesti vapakalastajien mahdollisuuteen ottaa saalista ja on siten omiaan lisäämään kalastajaryhmien välistä eripuraa ja vaikeuttamaan kalastuksen kestävyystavoitteisiin pääsemistä.
Tästä syystä Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö esittää, että ministeriössä valmistellaan asetuksen muutos, jolla voidaan rajoittaa asetettavien vähimmäismittojen kannalta liian tiheiden verkkojen käyttöä erityisesti asetuksessa mainittujen lohikalojen pyynnissä. Samalla on etenkin uuden kalastuslain valmistelutyössä kiinnitettävä huomiota alamittaisten kalojen hallussapidon ja myynnin valvontaan sekä sanktiointiin.

Mikäli asetusmuutoksilla nostetaan merkittävästi kalojen nykyisiä vähimmäismittoja, on asetuksen perusteluihin ja asetuksesta tiedottamiseen kiinnitettävä erityistä huomiota ja asetuksen on perustuttava viimeisimpään, objektiiviseen tutkimustietoon. Kun asetuksen tuomat muutokset jo muutaman vuoden kuluttua näkyvät positiivisina vaikutuksina suomalaisessa kalastuksessa, saavuttavat säätelytoimet myös yleisen hyväksynnän.



 
Powered by WebUpdate