24.03.2017 14:21
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2014 >> Uudenmaan lohi- ja siikapitoiset vesistöt














 
 
 
 
 
 
UUDENMAAN LOHI- JA SIIKAPITOISET VESISTÖT

Lausunto päätösluonnoksesta Uudenmaan lohi- ja siikapitoisista vesistöistä ja niiden koski- ja virtapaikoista, 21.2.2014

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) ja Etelä-Suomen Vapaa-ajankalastajapiiri ovat tutustuneet Uudenmaan ELY-keskuksen esitykseen (päätösluonnos dnro 28/5715-2014) ja esittävät lausuntonaan seuraavaa.

Luonnoksessa esitetään, että seuraavat vesistöt olisi luokiteltava lohi- ja siikapitoisiksi kokonaisuudessaan, riippumatta siitä missä osissa kyseiset kalalajit elävät: Siuntionjoki, Karjaanjoki, Fiskarsinjoki, Vantaanjoki, Koskenkylänjoki, Porvoonjoki, Mustijoki, Ingarskilanjoki, Sipoonjoki, Espoonjoki, Mankinjoki, Vitträsk ja Kiskonjoki. Esityksen mukaan lajien levinneisyydet vaihtelevat elinympäristökunnostusten, kalateiden rakentamisen, kotiutusistutusten ja kalastuksen säätelyn myötä.
Samalla esitetään, että jokamiesoikeuksiin nojaava onkiminen ja pilkkiminen sekä läänikortilla tapahtuva viehekalastus näiden vesistöjen koski- ja virtapaikoissa kiellettäisiin.
ELY -keskus esittää luonnoksessaan lisäksi, että päätöksen tulisi astua voimaan lainvoimaa vailla ja heti, muuten luontaiset lohi-, siika- ja taimenkantojen hoitotyö vaarantuu olennaisesti.

Kalastusasetuksen 51 b §:n mukaan kalastusviranomaisen on määritettävä lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikat, joissa yleiskalastusoikeuden perusteella harjoitettava onkiminen, pilkkiminen ja viehekalastus on kielletty. Viranomaisen on saman pykälän mukaan merkittävä ne karttoihin ja lisäksi vilkkaasti liikennöityjen yleisten teiden läheisyydessä myös maastoon.
Uudenmaan ELY -keskus ilmoittaa kuitenkin päätöksen perusteluissa, että se ei merkitse kieltoalueita kartalle tai maastoon, koska 1) yhtenäistä säädöstä koski- ja virtapaikkojen määrittämiseksi ei ole käytettävissä ja 2) koski- ja virtapaikkojen tarkka määrittäminen on mahdotonta. Perustelu tuntuu oudolta, koska ELY -keskus edellyttää kalastuksen harrastajan itse rajaavan kieltoalueet päätöksessä antamiensa "tarkkojen kriteerien" perusteella, joita on käytetty muiden ELY -keskusten vastaavissa päätöksissä.

 Lisäksi ELY -keskus viittaa apulaisoikeuskanslerin 19.10.2004 antamaan päätökseen säädösten täytäntöönpanosta. Päätöksessä katsottiin, ettei säädöksillä ole syytä määrätä viranomaisille tehtäviä, joiden käytännön toteuttaminen ei ole mahdollista tai joiden toteuttaminen asian merkitykseen nähden vaatii suhteettoman suuria resursseja. Mainitunlaiset säännökset luovat apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan kansalaisille turhia odotuksia viranomaistoimintaa kohtaan ja voivat jäädessään täytäntöön panematta vaikuttaa myös yleiseen käsitykseen säännösten velvoittavuudesta. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan tilannetta ei tältä osin voitu pitää tyydyttävänä.
Lisäksi apulaisoikeuskanslerin päätöksessä esitettiin, että maa- ja metsätalousministeriö ryhtyisi toimenpiteisiin yhtenäisten perusteiden luomiseksi koski- ja virtapaikkojen määrittelyyn.

Päätöksen mukaan lohi- ja siikapitoisuuden määrittely koskee vesistöalueita riippumatta siitä, missä osissa kutakin vesistöaluetta päätöksessä tarkoitetut kalalajit tai -kannat esiintyvät. Tämä yhdessä sen kanssa, että ELY -keskus ei merkitse koski- ja virtapaikkoja karttoihin, aiheuttaa kohtuuttomia ongelmia sekä yleiskalastusoikeuksien käyttäjille että kalastuksen valvonnalle:
1. On kohtuutonta olettaa, että kalastuksen harrastajat pystyisivät tarkasti määrittelemään kieltoalueet, jos ELY -keskus oman ilmoituksensa mukaan pitää itse sitä mahdottomana päätöksessä antamillaan kriteereillä.
2. Päätöksen tarkoittamilla alueilla on runsaasti myös perheiden suosimia lähikalastusalueita, joilla kalastetaan yleiskalastusoikeuksien perusteella. Kun kieltoalueita ei merkitä karttoihin tai maastoon ja kun vesistöt kokonaisuudessaan on määritelty lohi- ja siikapitoisiksi, estää se tarpeettomasti yleiskalastusoikeuksien käyttöä niilläkin alueilla, joilla yleiskalastusoikeudet eivät uhkaa luonnonvaraisia lohi- ja taimenkantoja.
3. Kieltoalueiden merkitsemättä jättäminen vaikeuttaa kieltojen valvontaa, johtaa tahattomiin kieltojen rikkomisiin ja vaarantaa siten uhanalaisten lohi- ja taimenkantojen suojelun.

Etelä-Suomen Vapaa-ajankalastajapiiri ja Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö vaativat, että
1. kaikki päätöksen tarkoittamat kieltoalueet merkitään ELY -keskuksessa ja kalastusviranomaisen nettisivuilla nähtävillä oleviin karttoihin ja että
2. kaikki vilkkaasti liikennöityjen yleisten teiden läheisyydessä olevat kieltoalueet merkitään maastoon.
Edellä esitetyistä syistä päätöstä ei myöskään tule saattaa voimaan, ennen kuin kalastuksen harrastajat voivat saada kieltoalueiden sijainnista tiedon kalastusasetuksen 51 b §:n edellyttämällä tavalla.
Viitaten perusteluissa mainittuun apulaisoikeuskanslerin päätökseen myöskään kansalaisille ei tulisi antaa viranomaispäätöksellä kieltoja, joita ei ole mahdollista noudattaa. Tällaiset kiellot voivat jäädessään täytäntöön panematta vaikuttaa kielteisesti myös yleiseen käsitykseen kieltojen velvoittavuudesta.
 

Lopuksi allekirjoittaneet vapaa-ajankalastajien järjestöt esittävät paheksuntansa sen johdosta, että huolimatta apulaisoikeuskanslerin lähes kymmenen vuotta sitten antamasta, asiaa koskevasta huomautuksesta, maa- ja metsätalousministeriö ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin yhtenäisten perusteiden luomiseksi koski- ja virtapaikkojen määrittelyyn.



 
Powered by WebUpdate