25.04.2017 02:08
Jäsenille
  Etusivu >> Kalastus >> Kala- ja ympäristötoimikunnalta >> Kalan vapauttaminen osana ekologisesti kestävää kalastusta















 
 
 
 
 
 
KALAN VAPAUTTAMINEN OSANA EKOLOGISESTI KESTÄVÄÄ KALASTUSTA

Kalan vapauttaminen osana ekologisesti kestävää vapakalastusta

Anssi Vainikka / Kala- ja ympäristötoimikunta
Kaikki kuvat: Anssi Vainikka

Vapaa-ajankalastus on merkittävä kalakantojen säätelijä
Suomessa on nykyisin n. 1,7 miljoonaa vapaa-ajan kalastajaa, ja vaikka kalastajien lukumäärä on jonkin verran alentunut 1990-luvun huippuvuosista, on vapakalastuksen suosio ollut jatkuvassa kasvussa. Lähinnä verkkokalastuksen suosion hiipumisen myötä vapaa-ajankalastajien pyytämä saalis on alentunut 2000-luvu alun 40 miljoonan kilon tasolta vuoden 2012 25 miljoonaan kiloon. Suhteellisesti vapaa-ajankalastuksen saalis on valtakunnan tasolla kolmanneksen kaikesta saaliista ja sisävesillä lähes 90%. Maailmanlaajuisesti vapaa-ajankalastusta harrastaa keskimäärin 10% väestöstä ja maailmanlaajuisesti vapaa-ajankalastajat saavat vuodessa saaliiksi jopa 47,1 miljardia kalaa, jotka vastaavat n. 12% kaikesta kalansaaliista.


Vaikka vapaa-ajankalastus on kokonaisuutena jonkin verran vähentynyt viime vuosina, kohdistuu kalastus hyvin voimakkaasti erityisesti lohikaloihin ja kuhaan, ja näiden lajien osalta kalastuspaine on jopa edelleen kasvanut. Laajojen yleiskalastusoikeuksien ja yleisesti väljien kalastuslupaehtojen vuoksi vapakalastuksen kokonaispyyntiponnistusta ei käytännössä Suomessa säädellä. Edelleen vapaa-ajankalastus onkin pääasiallinen pyyntikokoisten petokalojen kuolleisuuden lähde sisävesillä. Vapaa-ajankalastuksen vaikutukset korostuvat erityisesti helposti saavutettavissa kohteissa, ja niin, että mitä heikommassa tilassa lähivesien kalakannat ovat, sitä kauemmaksi aktiiviset kalastajat ovat valmiita matkustamaan. Esimerkiksi järvitaimenen napapiirin eteläpuoliset kannat onkin määritelty erittäin uhanalaisiksi ja meritaimenen kannat äärimmäisen uhanalaisiksi.

Keskityn tässä kirjoituksessa etupäässä taimenen koskikalastukseen, mutta yleisesti kysymys kalojen vapauttamisesta koskee lähes kaikkia luonnonvaraisia kalalajeja.

Koukkukalastuksella on pitkä historia
Ihmiset ovat käyttäneet koukkupyydyksiä kalojen pyytämiseen jo ainakin 50 000 vuotta ja ensimmäiset viitteet harrastuksenomaisesta koukkukalastuksesta ovat n. 3300 vuoden takaa Egyptistä. Viitteitä kalastuksen kalakannoille aiheuttamasta uhasta on jo keskiajalta, ja kalojen alamittasäätelyllä on silläkin jo lähes yhtä pitkät perinteet. Luvallisesti saaliiksi otettaville kaloille asetetut rajoitteet toivat jo hyvin varhain tarpeen vapauttaa ei-toivottavia lajeja tai liian pieniä yksilöitä.



Aina kaloja vapautettaessa voidaan laajasti ottaen puhua pyydä- ja päästä -kalastuksesta (catch & release, C&R). Tiukasti ottaen C&R-kalastuksesta puhutaan, kun kaikki saaliiksi saadut kalat tai tietyn lajiset kalat on vapautettava. Toisaalta vapavälinein on käytännössä mahdotonta täysin välttää ei-toivottavia kalalajeja tai liian pieniä yksilöitä. Tämän vuoksi kaikessa vapakalastuksessa on silloin tällöin tarpeen vapauttaa kaloja, eli laajasti määritellen C&R-kalastaa. Vielä lisääntymättömän pienikokoisen kalan vapautus on yleisesti koettu järkeväksi ja hyväksyttäväksi.

Catch & release osana valikoivaa kalastusta
Kalojen vapauttaminen mahdollistaa kalastuksesta saatujen sosiaalisten, virkistyksellisten ja taloudellisten hyötyjen saamisen ilman, että kalakannalle aiheutetaan lähtökohtaisesti perinteisen kalastuksen tasoista kuolleisuutta. Äärimmäisen kalastuspaineen vuoksi joillakin koskikalastuskohteilla kuten Tervon Äyskoskella ja Konneveden koskilla on siirrytty pakolliseen C&R-kalastukseen: kaikki saadut lohikalat kirjolohta lukuunottamatta on vapautettava. C&R voi olla osa kalastajan toimintaa myös vapaaehtoisesti, jolloin puhutaan ns. valikoivasta kalastuksesta. Pakollista valikoivaa kalastusta harjoitetaan myös silloin, kun ala- ja ylämittasäädöksin ja muilla keinoin velvoitetaan kalastaja vapauttamaan tietyn osan saaliistaan.

Pyydä- ja päästä -kalastuksen etiikka
C&R-kalastuksen eettinen oikeutus nojaa ihmiskeskeiseen maailmankuvaan, jossa eläimiä voidaan hyödyntää ihmisen tarpeisiin, jos vain niiden hyvinvoinnista huolehditaan. C&R-kalastus perustuu toisin sanoen ajatukseen, ettei pyyntitapahtumasta aiheudu kaloille kuolevuutta tai muuta merkittävää haittaa, joka ylittäisi ihmisen toiminnasta saamat hyödyt. Vastakohtaisesti eläinten oikeuksien puolustajat asettavat ihmisen tasa-arvoiseksi eläimeksi muiden eläinten rinnalle, eivätkä salli minkäänlaista eläinten hyödyntämistä; eläinten oikeuksiin liittyvien eettisten näkökohtien valossa sekä vapaa-ajankalastus ylipäätään, että C&R-kalastus ovat hyväksyttämättömissä.

Jos ajatellaan, että kala kärsii pyyntitapahtumasta, kärsii se siitä riippumatta pyyntitapahtuman lopputuloksesta. Jos kalalla itsellään olisi kyky vastata, haluaako se tulla vapautetuksi vai tapetuksi pyyntitapahtuman päätteeksi, olisi vastaus ainakin kalaa ihmismäisenä olentona pitäen selvä. Kala ei kuitenkaan nykyisen tieteellisen tiedon valossa pysty tietoisiin päätöksiin eikä myöskään tietoiseen kärsimykseen. Etiikan kannalta kysymys on lähinnä siitä, mikä on riittävä syy, jotta kala voidaan pyydystää tilanteeseen, jossa sen kohtalona on joko päästä takaisin tai tulla tapetuksi.



Kalastajan henkilökohtaisella tasolla kalan vapauttamisen motiivi on joko turvata kalakantojen elinkyky tai mahdollistaa kalastusmahdollisuuksia myös tulevaisuudessa antamalla kalan kasvaa isommaksi ja siten paremmaksi saaliskalaksi. On tunnettua, että suurikokoiset emokalat tuottavat hyvälaatuista mätiä ja niiden poikaset selviävät usein paremmin kuin ensimmäistä kertaa kutevien kalojen poikaset.

Kalastaja on kalastaessaan osa luontoa
Vapauttaessaan villin, luonnossa syntyneen taimenen, voi kalastaja myös tuntea iloa auttaessaan uhanalaista lajia selviytymään ja vahvistumaan. Joku voisi tietysti kysyä, miksi villi taimen pitäisi ylipäätään pyytää, mutta kysymys palautuu lähinnä siihen, että miten kalojen olemassaolosta tiedetään, jos niitä ei jollakin tapaa pyydetä. Kaloja ei voida suoraan havainnoida kuten lintuja tai monia nisäkkäitä, ja toisaalta lintujakin pyydetään rengastamista varten, vaikkei rengastaminen ole välttämätöntä lintujen luontaiselle elämälle. Toki kalastus voidaan, ja tulee kieltää kokonaan, jos kalakanta on kriittisesti vaarantunut. Näin on toimittu esimerkiksi Saimaannieriän osalta.

Pyydä- ja päästä -kalastus kehittyi englanninkielisissä maanosissa
C&R-kalastuksen juuret ovat keskiajalla, jolloin ensimmäisten alamittasäädösten johdosta pienikokoisia kaloja alettiin vapauttaa. C&R-kalastus kehittyi nykyiseen muotoonsa pääasiassa Englannissa yhteiskunnan ylimpiin luokkiin kuuluvien perhokalastajien vapauttaessa osan saaliistaan. Yksi C&R-kalastuksen ikoneista on Lee Wulff, Alaskassa 1905 syntynyt, vuonna 1991 lento-onnettomuudessa kuollut perhokalastaja, joka tunnetaan edelleen erityisesti v. 1939 julkaistusta lauseestaan "Game fish are too valuable to be caught only once". Maailmanlaajuisesti vapaa-ajankalastajien saaliista n. 60% vapautetaan ja vapautettujen osuus on ollut tasaisessa kasvussa viimeisten vuosien aikana.



Erotuksena englanninkielisestä maailmasta, Manner- ja Itä-Euroopassa ja Skandinaviassa kalastuksen tarkoituksena on enimmäkseen ollut pyytää kalaa ravinnoksi, ja C&R-kalastus ei tähän kulttuuriin perinteisesti ole sopinut. Kun ravinnosta on ollut pulaa, on kalan vapauttaminen katsottu tuhlaukseksi ja tähän perustuu edelleen ajatus ns. ruualla leikkimisestä. Tämän vuoksi erityisesti vapaaehtoinen C&R-kalastus on ollut omiaan luomaan jännitteitä kalastajaryhmien välille.

Kalojen vapauttaminen herättää närää, jolle on selvät syyt
Kalojen vapauttamisen luomien riitojen ymmärtämiseksi täytyy ymmärtää erilaisia kalastajaryhmiä. Saaliskalan vapauttaminen on huomattavasti yleisempää aktiivisten, taitavien kalastajien keskuudessa kuin vähemmän kalastavien ja enemmän tuuriin luottavien kalastajien kesken. Kun nämä harvat aktiiviset kalastajat tyypillisesti muutenkin saavat suurimman osan kalastuskohteen kaikesta saaliista, on ymmärrettävää, että saalismääriä kadehditaan ja kalan vapauttaminen vaikuttaa henkselien paukuttelulta. Kokeneen kalastajan näkökulmasta kalan vapauttaminen ei kuitenkaan ole missään määrin omakehua, vaan yksinkertaisesti järkevää. Mitä enemmän kalastaa ja kaloja myös vapauttaa, sitä paremman näkemyksen kalastaja kalastuskohteen kalakannan tilasta saavuttaa. Tämän myös allekirjoittanut on havainnut: nykyään, reilun 2000 kalareissun kokemuksella vapautan kaloja huomattavasti useammin kuin 18-vuotiaana kollina, jolloin ennätyshauet saivat lähes aina pappia.

Edellä esitettyyn vedoten voidaan C&R-kalastuksen väittää lisäävän luontotietämystä ja tietoisuutta kalakantojen tilasta. Toisaalta, koska kalat oppivat välttämään yleisimmin käytettyjä vieheitä ja perhoja, luo C&R-kalastus uudenlaista kilpailua kalastajien välille. Ensimmäisenä ns. tuoreen kalan tavoittavalla kalastajalla on aina tietty etu puolellaan kalan saamiseksi, ja vaikka pyyntitapahtuman aiheuttama stressi olisi vähäpätöistä, ei pyydetty kala yleensä ota ainakaan samana päivänä enää uudestaan. Kalastajaryhmien välisten intressiristiriitojen vähentämiseksi myös vapautettujen kalojen lukumäärälle voidaan asettaa päiväkohtaisia kiintiöitä. Vastuullinen kalastaja toki ymmärtää muutenkin, että koukuttamalla esimerkiksi suuria määriä vasta istutettuja kirjolohia, pelastaa toki monta kalaa varmalta kuolemalta, mutta tekee monen muun kalastajan kalastamisesta merkittävästi vaikeampaa.

Valikoivaa kalastusta ja C&R-kalastusta vastutetaan usein myös yleisön toimesta. Näin käy etenkin, jos kalastuskohteella löytyy yksittäisiäkin kuolleita kaloja, kuten kävi Juutuanjoella kesällä 2013. Niin kuin kissan omistajan tarkoituksena ei ole vahingoittaa pikkulintuja kissan hankkimisen myötä, tapahtuu kuitenkin silloin tällöin vahinkoja niin, että kissa pääsee linnun tai nisäkkään poikasen tappamaan. Samalla tavalla C&R-kalastajan tarkoituksena ei ole vahingoittaa kaloja ja kalan kuolemantapaus on aina valitettava onnettomuus. Tutkimukseen perustuen voidaan kuitenkin huoletta todeta, että kalojen kuolleisuus C&R-kalastuksessa on vähintään 90% pienempää kuin tyypillisessä C&K eli pyydä ja tapa -kalastuksessa. Vastuullinen kalastaja jättää kalan myös vapauttamatta, jos sille on pyyntitapahtumasta tullut selkeitä, terveyttä uhkaavia vammoja.

Ohjeet kalojen oikeaoppiseen vapauttamiseen



Pyyntitapahtuma aiheuttaa fysiologista stressiä mutta kuolevuus ei ole oikein toteutetussa pyydä- ja päästä -kalastuksessa ongelma
C&R-kalastuksen kuolevuusvaikutuksia on tutkittu runsaasti, ja tuloksissa on huomattavaa vaihtelua kalalajien, pyyntiolosuhteiden ja pyyntimuotojen välillä. Yleisesti ottaen perhokalastuksessa kuolleisuus on pienempää kuin uistinkalastuksessa ja kalojen stressivasteet ovat pienempiä viileässä kuin lämpimässä vedessä. Myös väkäsetön koukku tyypillisesti vähentää kuolevuutta ja kalojen vaurioita suhteessa väkäselliseen koukkuun.

Kudulle nousevilla teräspääkirjolohilla Uudessa-Seelannissa tehty tutkimus osoitti vapautuskuolevuuden olevan olematonta, mutta kirjolohien kortisoli- ja laktaattitasot kertoivat jopa vuorokauden kestäneestä fysiologisesta pyyntistressistä. Taimen on eri lohikalojen välisessä vertailussa osoittautunut hyvin pyyntiä kestäväksi, ja toisaalta istutuskalat ovat olleet kestävämpiä kuin luonnonkalat. Yleisesti ottaen tieto C&R-kalastuksen subletaaleista (eli ei-tappavista) vaikutuksista on kuitenkin suhteellisen vähäistä. Kokemukseen perustuen vapautetut alle kahden kilon painoiset kalat ottavat uudestaan perhoihin parhaimmillaan muutamien tuntien päästä, eikä merkittävästä haitasta voida yleensä puhua. Varsinainen kuolleisuuskin saadaan käytännössä eliminoitua kokonaan, kun toimitaan hyvien käytänteiden mukaan väsyttämällä kala nopeasti ja vapauttamalla se väkäsettömästä koukusta suoraan vedessä.

Pieni määrä kaloja on jaettava lukuisten kalastajien kesken
Kun nykytilanteessa useiden koskien osalta puhutaan enintään muutamista kymmenistä nousutaimenista vuodessa ja harjuskantakin voi olla isollakin koskella enintään joitakin satoja yksilöitä, on vaikea mahduttaa yhtälöön 10-30 kalastajaa läpi kesäkauden edes yhden kalan päiväkohtaisella kiintiöllä. Vaihtoehdoksi tarvitaan rasvaeväleikattujen kalojen istuttamista pyydettäväksi ja rasvaevällisten luonnonkalojen vapauttamista. Täysin luonnonkaloihin perustuvilla kohteilla myös C&R-pakko on toimiva ratkaisu, kun kalastuspaine pysyy sellaisena, etteivät yksittäiset kalat joudu pyyntitapahtuman kohteeksi kymmeniä kertoja vuodessa.

Toisaalta hauki- ja kuhakannatkaan eivät ole mitään yliluonnollisia runsaudensarvia. Kun monissa jokisuissa ja salmissa on käytännössä läpi kesän useita venekuntia kalassa ja uistinsaaliitkin ovat parhaimmillaan tai pahimmillaan satoja kaloja päivässä, saadaan isoltakin tuntuva kalamassa harvennettua. Kaloja vapauttamalla saadaan kalastusmahdollisuuksia jaettua tasaisemmin useammille, ja ennenkaikkea säästettyä myös tuleville vuosille. Kalojen vapauttamista olisi syytä opetella myös pilkkijöiden. Monilla karuilla reittivesillä filekokoa pienemmät ahvenet olisi syytä vapauttaa. Ns. hoitokalastusvaikutus pienten ahventen ottamisella on vain ylitiheissä kannoissa, joita esiintyy tyypillisimmin vain pienillä metsäjärvillä.

Petokalat ja suuret kalayksilöt ovat tärkeitä vesiympäristön hyvinvoinnille



Kalojen vapauttaminen turvaa kalastuksesta saadut taloudelliset ja virkistykselliset hyödyt kalakantoja vaarantamatta

Kalan vapauttamisesta on merkittäviä taloudellisia, ekologisia ja virkistyksellisiä hyötyjä. Virkistäviä kalastusmahdollisuuksia voidaan tarjota useammille ja kalastuksesta saada taloudellista hyötyä ilman, että kalakannat harvenevat kriittisesti. Lisäksi kalojen vapauttaminen mahdollistaa ennätyskokoisten kalayksilöiden säilymisen populaatiossa ja näin kalastuksen laadun parantumisen. Tuskin muualla kuin Keski-Suomen C&R-kohteilla on realistisesti mahdollista tavoittaa 70-80 cm taimenia ja yli 50 cm harjuksia läpi kalastuskauden.

Kaloja nähdessään, saaliiksi saadessaan ja vapauttaessaan kalastaja on suorassa kontaktissa luontoon, oppii sen toiminnasta ja tilasta, ja parantaa sitä kautta luontotietämystään. Tietoisuus lisää halukkuutta kalavarojen suojeluun ja C&R-kalastuksella on siten voimakas kalakantoja tukeva vaikutus. Vapaa-ajankalastaja on aktiivinen toimija kalojen suojelussa, koska suojelu takaa harrastusmahdollisuuksia. Luottamalla pelkästään kalojen täysrauhoittamiseen menetettäisiin suuri joukko aktiivisia toimijoita ja mittava määrä yhteiskunnalle tulevia hyötyjä kalastukseen osallistuvien virkistäytymisen ja taloudellisen aktiivisuuden kautta.

Edistettäessä kalakantojen tilaa ensimmäinen suuri myönnytys on tehtävä siinä, että ymmärretään vapakalastuksella olevan kalakantoihin merkittäviä vaikutuksia. Toisekseen on myönnettävä, että kaloja saadaan taidolla ja kokemuksella, ei tuurilla. Sitä kautta on myönnettävä, että kokeneimmilla kalastajilla on selkeät perustelut kalan vapauttamiseen, ja samat perustelut pätevät myös satunnaisen kalastajan toimintaan, vaikkei omakohtaista kokemusmaailmaa aiheesta olisikaan. Ensi kertaa uudella kohteella kalastaessa voisi käyttää periaatetta, jonka mukaan ei koskaan ota ruokakalaksi ensimmäistä kalaa. Kun jokaisella reissulla tietää kaloja jäävän koskeen tai järveen, tietää kalastuksen olleen vastuullista. Yhteisellä tahdolla ja hyvällä periaatteella, jossa luonnonkannoista pidetään huolta ja istutettuja kaloja hyödynnetään ruokapöydässä päästään eteenpäin ja maksimoidaan kalastuksesta saatava ilo, virkistäytyminen, taloudellinen hyöty ja kalastuksen ekologinen kestävyys.

Lopuksi kannattaa katsoa RKTL:n video "Villin  taimenen jäljillä"



 
Powered by WebUpdate