|
VAPAA-AJAN KALASTAJA 1-2009
Ei uudistusta ilman tutkittua tietoa
Suomalaisen vapaa-ajankalastuksen tutkimus on viime vuosina ollut laajuudeltaan kovin vaatimatonta. Saaliit ja kalastajamäärät on tilastoitu ilmeisen luotettavasti, mutta mikä on suositun harrastuksen kansantaloudellinen merkitys, sen toimintaympäristön nykytila tai harrastuksen merkitys osana kalataloutta? Mitä vaikutuksia kaupungistumisella, elinkeinorakenteen muutoksella ja ikääntymisellä on kalastuksen järjestämiseen ja kalavesien hoitoon?
Muun muassa näihin kysymyksiin ei kalataloudellisella tutkimuksella ole paljoakaan vastauksia.
Kalastuslakiuudistus tähtää uusiutuvan kalaluonnonvaran ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään käyttöön. Kokonaisuudistuksessa ei ratkaista vain tämän päivän ongelmia, vaan määritellään kalastuksen puitteita vuosikymmeniksi eteenpäin. On vaikeaa kuvitella, miten lakiuudistuksessa voidaan ottaa huomioon sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän käytön vaatimukset, jos meiltä puuttuu asiaa koskeva tutkimustieto.
Tutkimusten tarve on syytä selvittää heti kokonaisuudistuksen alkumetreillä. Ilman tutkittua tietoa on vaikea löytää toimivia ja mahdollisimman laajasti kansalaisten tarpeet huomioon ottavia ratkaisuja. Puolueeton tieto antaa myös paremmat mahdollisuudet löytää yhteisiä näkemyksiä. Se tunnetusti ei koskaan ole ollut helppoa kalastuslakia muutettaessa.
Ilkka Mäkelä
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
VAPAA-AJAN KALASTAJA 2-2009
Minne menee vapaa-ajankalastuksen aluehallinto?
Alueellinen kalataloushallinto on viime aikoina ollut muutosten kourissa ja kehityksen lopputulosta on sivusta seuraten vaikea arvata. Vapaa-ajankalastus on 1,8 miljoonan suomalaisen harrastus ja kalastuksen harrastajat ovat kalataloushallinnon tärkein asiakasryhmä. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö kertoisi mielellään jäsenilleen ja muille kalastuksen harrastajille, mihin kalatalousyksiköt ovat menossa, mutta ennustaminen on tunnetusti vaikeaa.
Ennustamisen vaikeutta lisää tiedon puute. Joko olen kuullut ja nähnyt huonosti, tai sitten missään ei ole ääneen lausuttu tai paperille painettu sitä, mitä toiminnallisia syitä nykyisiin muutoksiin on tai miten muutokset parantavat kalatalouden hallintoa.
Muutos yhtä kaikki näyttää jatkuvan. Vähintä, mitä tässä vaiheessa voi odottaa, on tieto siitä, miksi kalataloushallintoa muutetaan ja mihin sillä pyritään.
Aikaisemmissa muutoksissa järjestäytyneet vapaa-ajankalastajat ovat puolustaneet itsenäistä ja toimintakykyistä kalatalouden aluehallintoa. Se on tärkeää nytkin. Aluehallinnossa tarvitaan viranomainen, jolla on riittävä vapaa-ajankalastuksen tuntemus ja mahdollisuudet käyttää harkinta- ja päätäntävaltaa kalastusta koskevissa asioissa. Kalavesien ja -kantojen suojelu vaikkapa maatalouden ylenmääräiseltä ravinnekuormitukselta tai vesivoiman rakennushankkeilta edellyttää tehokasta kalatalousedun valvontaa.
Oletettavasti hallinnon uudistuksella haetaan myös yhteistoiminnan etuja. Parhaiten ne ovat löydettävissä läheisessä yhteistyössä ympäristöhallinnon kanssa vesialueiden käyttöä ja suojelua edistettäessä.
Ilkka Mäkelä
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
VAPAA-AJAN KALASTAJA 3-2009
Järjestö on jäseniään varten
Millään järjestöllä ei ole olemassa olon oikeutusta, jos jäsenistö ei niin halua. Järjestö on jäseniään varten, joiden eteen työtä tehdään. Aina kaikki ei sujahda kuitenkaan nappiin. Tämä on huomattu myös Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestössä. Eniten puutteita on ollut tiedotuksessa. Jäsenistölle ei ole riittävästi kerrottu toiminnasta, jota on kaikkialla Suomessa. Yli 600 jäsenseuraa tekee pyyteettömästi koko ajan työtä kalastusharrastuksen lisäämiseksi. Tuo työ on tärkeintä, sillä se näkyy ja tuntuu paikallisesti, on sitten kyseessä kylä, kunta tai kaupunki.
Kun seurojen perustehtävä on omalla alueellaan levittää kalastuksen ilosanomaa, niin sama tehtävä on keskusjärjestöllä valtakunnallisesti. Kohtuullisen vähin voimavaroin SVK edustaa koko vapaa-ajankalastuksen kenttää erilaisissa neuvotteluissa ja muissa elimissä, joissa mietitään ja ratkotaan, kuinka Suomessa tulevaisuudessa kalastetaan. Tehtävä on tärkeä, vaikka ei aina näkyvä. Esimerkkinä olkoot kalastuslain kokonaisuudistus. Siinä järjestö on vahvasti mukana ja yrittää parhaansa, jotta kalastusolomme olisivat tulevaisuudessa entistä paremmat. Valitettavasti tästä kaikesta näkymättömästä puurtamisesta ei ole aina onnistuttu kertomaan jäsenistölle riittävän hyvin ja selkeästi. Siinä on parantamisen varaa.
Selvää on, että järjestön on myös tuettava seurojen ja niiden jäsenten harrastusta. Siihen ovat käytössä aluetyöntekijät, jotka mieluusti lähtevät seurailtoihin kertomaan ja opastamaan halutusta aiheesta. Melko uusi tukimuoto on perhonsidontaan erikoistunut koulutusrengas. Se laajenee hiljalleen koko maahan. Perhokalastus on merkittävässä asemassa keskusjärjestössä, koska sen harrastajien määrä kasvaa. Siksi jäsenlehden jokaisessa numerossa on perhokalastukseen liittyviä juttuja. Lisäksi järjestö antoi viime vuonna 14 lausuntoa. Niistä kuudessa painotettiin perhokalastukselle tärkeitä asioita.
Jäsenmaksun suuruus on aina ongelma. Yhdeksää euroa pidetään usein korkeana, mutta onko se sitä? Esimerkiksi muissa Pohjoismaissa vastaavien järjestöjen jäsenmaksut ovat enemmän kuin kaksinkertaiset. SVK:n jäsenmaksulla saa kotiin seitsemän kertaa vuodessa Vapaa-ajan Kalastaja lehden. Sen kustannus jäsentä kohden on noin neljä euroa. Ja muita etuja on myös runsaasti. Murheena on, että kaikista eduista ei tiedetä. Siihen on kiinnitettävä enemmän huomiota.
Kalastetaan tulevana kesänä hyvää mieltä.
Veli-Matti Saksi
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
VAPAA-AJAN KALASTAJA 4-2009
Yhteisen kalastuspolitiikan jäljet pelottavat
Euroopan komissio on julkaissut Vihreän kirjan Euroopan yhteisön kalastuspolitiikan uudistamisesta. Yhteinen kalastuspolitiikka koskee elinkeinokalastusta merialueilla, ei vapaa-ajankalastusta merellä tai sisävesillä. Hyvä näin, sillä jäljet pelottavat.
Vihreän kirjan mukaan yhteisön kalastuspolitiikka on epäonnistunut kaikissa keskeisissä tavoitteissaan. Kaupallisesti tärkeistä kalakannoista 88 prosenttia kalastetaan yli niiden kestävän enimmäistuoton ja 33 prosenttia kalakannoista on kalastettu niin huonoon tilaan, että niiden toipuminen on epävarmaa.
Vaikka vapaa-ajankalastus ei ole osa yhteistä kalastuspolitiikkaa, eikä sillä ole asemaa yhteisön kalastushallinnossa, joutuvat kalastuksen harrastajat kärsimään epäonnistuneesta kalastuspolitiikasta. Esimerkistä käy ylimitoitettu elinkeinokalastus, joka uhkaa vapaa-ajankalastuksen kannalta tärkeitä kalakantoja, kuten lohta tai turskaa. Toinen esimerkki kalastuspolitiikan ja vapaa-ajankalastuksen suhteista on esitys yhteisen kalastuspolitiikan valvonta-asetukseksi. Se esittää elinkeinokalastuksen epäonnistuneen valvonnan kohentamista tekemällä luvanvaraiseksi monivuotisiin hoitosuunnitelmiin kuuluvien lajien vapaa-ajankalastus ja asettamalla vapaa-ajankalastajille saaliskiintiöitä.
Yhteisen kalastuspolitiikan lähtökohtana on, että ristiriitatilanteissa vapaa-ajankalastuksen edut saavat väistyä elinkeinokalastuksen tieltä. Tulevassa uudistuksessa vapaa-ajankalastus pitää ottaa huomioon tasavertaisena elinkeinokalastuksen rinnalla muutettaessa yhteistä kalastuspolitiikkaa biologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävämpään suuntaan.
Jokainen kalastuksen harrastaja voi osallistua kalastuspolitiikan uudistamista koskevaan kuulemiseen. Vihreä kirja kysymyksineen löytyy komission sivuilta (http://ec.europa.eu/fisheries/reform/index_en.htm) myös suomenkielisenä.
Ilkka Mäkelä
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
VAPAA-AJAN KALASTAJA 5-2009
Rahoitus ei ole tärkein asia kalastuslain uudistuksessa
Keskustelussa kalastuslain uudistamisesta ykkösaiheeksi näyttää nousevan kalatalouden rahoitusjärjestelmä. Se eittämättä on keskeisiä kysymyksiä; kalastuksen edistäminen vaatii varoja ja nykyinen kalastuksenhoitomaksujärjestelmä ei toimi toivotulla tavalla.
Ongelmana on kuitenkin se, että muut uudistamisen kannalta tärkeät asiat uhkaavat jäädä vähemmälle huomiolle ja niitä tarkastellaan pääasiallisesti kalastusta harrastavien tehokkaan verotuksen ja rahastuksen näkökulmasta. Uuden mahdollisen kalastuksenhoitomaksu- ja lupajärjestelmän peruskriteerinä näytetään pidettävän ensisijaisesti sen kykyä kasvattaa kansalaisilta perittävän harrasteveron ja lupamaksujen kertymää.
Kalastuslain uudistamisen keskeisin tavoite on ylläpitää ja kasvattaa kalastusharrastusta, joka kestävällä tavalla monipuolisesti hyödyntää kalavaroja. Tämän tulee olla lähtökohtana myös uudistettaessa kalatalouden rahoitusta ja lupajärjestelmää. Laaja kalastusharrastus luo parhaat taloudelliset edellytykset niin kalatalouden rahoitukselle kuin monipuolisille kalastukseen liittyville elinkeinoille. Vapaa-ajankalastuksen merkitystä ja taloudellista arvoa ei pidä mitata pelkästään kalastuksenhoitomaksujen ja kalastuslupien kertymällä.
Mitä tulee kalatalouden rahoitusjärjestelmään, kyse ei ole vain nykyisen rahoitustason säilyttämisestä tai lisäämisestä. Tärkeää on kohdentaa varat niin, että ne todella edistävät kalastusta. Tässä suhteessa luopuminen perusteettomista onginnan ja pilkinnän omistajakorvauksista on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan.
Ilkka Mäkelä
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6-2009
Kalastusoppaat kaipaavat työnsä tueksi hyviä vesiä
Suomi sai Euroopan ensimmäisenä maana aikaan kalastusoppaan ammattitutkinnon. Kesäkuun lopussa 2006 Juha Happonen ja Timo Koikkalainen antoivat uraa uurtavat näyttökokeen Kuusaankoskella. Ammattitutkinto on vaativa, ja sitä on myös kalastusoppaiden työ.
Eräänä perustana onnistuneelle kalastusopastoiminnalle ovat tietenkin kalastustaidot. Ne antavat pontta siirtää tietoa niin koti- kuin ulkomaisillekin asiakkaille. Tämä taas vaatii sosiaalisia taitoja, kielitaitoa ja kärsivällisyyttä. On myös tunnettava alue, jolla toimii. Ei vain vesiä, myös kunnan tai kaupungin historia ja nykyisyys kiinnostavat asiakkaita.
Kaiken kalastusopastoiminnan kulmakivenä ovat hyvässä kunnossa olevat kalavedet. Niin merialueet, järvet, lammet kuin joetkin. Niiden osalta meillä on vielä parantamisen varaa. Liian monet, etenkin pienet järvet, rehevöityvät vauhdilla, koska yhä vesistöihin pääsee liikaa maatalouden huuhtoumia ja muita päästöjä. Niiden kuriin saaminen on tärkeää. Erityisesti Itämeren osalta on toivottavaa, että emme ole jo myöhässä.
Ulkomaalaiset turistit ovat löytäneet suomalaiset kalavedet. Vuoden 2008 matkailijoista 290 000 kalasti. Tosin alle 1 800 tuli maahan vain kalastaminen mielessään. Tätä osuutta voidaan nostaa vain hyvillä kalavesillä. Ne tukevat kalastusoppaiden työtä. Vaikka kalastus suuntautuu enemmän elämyksiin kuin saaliin määrään, ovat kalat olennainen osa elämyksien keruussa.
Järvet ja iso osa merialueista ovat vähintään tyydyttävässä kunnossa. Virtaavien vesien osalta on toivomisen varaa paljon. Useimpien virtavesien vedenlaatu on hyvä, mutta kestävän kalastuksen pohjana olevat luonnonkierron kautta lisääntyvät kalakannat ovat vaikeuksissa. Erityisongelmissa ovat virtavesikutuiset kalat. Suurena tulevaisuuden haaveena ovat Kemijoen toimivat kalatiet ja kutualueiden kunnostus. Tämä olisi maailmankin laajuisesti merkittävä teko, joka eittämättä toisi maahan lisää oikeita kalastusmatkailijoita.
Veli-Matti Saksi
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
VAPAA-AJAN KALASTAJA 7-2009
Shenzhen, Firenze ja kalastuslaki
Kalastuslain uudistuksen todellinen ydin on unohdettu: katse ei ole tulevaan. Lain valmistelun koneisto on jumiuttanut ajatuksensa tai ainakin tekstinsä nykytilaan. Valmistelu on historian vanki. Nykyisen lain rakenne ja keskeiset kohdat ovat 50-luvulta (osin sadan vuoden takaa). Lakia tarvittiin silloin säätelyyn ja edunvalvonnan sovitteluun. Kalastus oli keskeinen osa perheen kotitarveruokahuoltoa.
Joulutervehdykseni syntyy erikoisissa ympäristöissä. Raamin kirjoitin Shenzhenissä eteläisessä Kiinassa. Kaupunki on rakennettu alle 30 vuodessa tyhjästä 12 miljoonan asukkaan uudeksi erityistalousalueeksi. Tekstin viimeistelen Firenzen tuomiokirkon juurella tuhatvuotisen kulttuurin ympäröimänä. Näiden kanssa Suomi ei voi kilpailla. Meillä on kuitenkin jotain ainutlaatuista: luonto ja siitä ammennettava elinvoima ja osaaminen. Sitä ei ole muilla. Globaalin väestö- ja talouskasvun ja ilmastonmuutoksen myötä luonnon merkitys kasvaa huimasti.
Lain pitää ohjata etenemään vähintään vuoteen 2030. Ihmisen kestävä suhde luontoon ja liikunta ovat tuolloin elämän laadun ja onnellisuuden perustekijöitä. Jo nyt mielenterveyden ongelmat ovat suuri uhkatekijä ja kustannuserä.
Miten saamme lapset ja nuoret innostumaan aidosti luontoharrastuksista ja elinympäristömme hoidosta? Kestävä luontoa vaaliva asenne syntyy parhaiten pienenä lapsena perheen ja ystävien kanssa koetuista elämyksistä.
Vapaaehtoistyö, jota SVK:n 50 000 jäsentä tekevät, on ainutlaatuista. Sitä pitäisi lain avulla kannustaa ja luoda sen lisäämiseen taloudellisia edellytyksiä. Sosio-ekonomiset tekijät on otettava lain ytimeen. Tämä edellyttää SVK:n vaatimia tutkimuksia ja selvityksiä. Kun SVK:n 10. toimintavuosi päättyy, voimme kiistatta todeta, että olemme kaikkien kalastuksenharrastajien yhteinen järjestö. Korkein oikeus on hylännyt SMKL:n valitukset ja kanteet. Näin on uudet säännöt voitu lopultakin ottaa käyttöön. Hallintomme rakenne muuttuu. Luovutan hallituksen puheenjohtajuuden seuraajalleni. Aika käytännön hallinnon johdossa on ollut antoisa. Toivotan hyvää joulua kaikille!
Markku Markkula
SVK:n hallituksen pj
|
