24.03.2017 14:18
Jäsenille
  Etusivu >> Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö >> Lausunnot >> Lausunnot 2010 >> Rajajokisopimus 2














 
 
 
 
 
 
RAJAJOKISOPIMUS 2

Lausunto Suomen ja ruotsin välisestä rajajokisopimuksesta he 264/2009vp, 19.2.2010

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää lausuntonaan hallituksen esityksestä Suomen ja Ruotsin välisen rajajokisopimuksen hyväksymiseksi kalastusta koskevien esitysten osalta seuraavaa.

Rajajokisopimuksen kalastussäännössä ehdotetaan, että lohen ja meritaimenen kalastus kiinteillä pyydyksillä voi alkaa nykyistä aikaisemmin. Tämän lisäksi kiinteiden pyydysten käyttö sallittaisiin myös muille kuin ammattikalastajille.
Kiinteiden pyydysten kalastusajat olivat hallituksen esityksen mukaan sopimusneuvottelujen keskeisin kysymys. Neuvottelujen tuloksen mukainen kalastussääntö mahdollistaisi lohen ja meritaimen kalastuksen jokisuun merialueella jo 17. kesäkuuta eli Suomen puolella runsaat kaksi viikkoa nykyistä aikaisemmin. Lisäksi muun kalan pyynti lohenkalastukseen soveltuvilla pyydyksillä voitaisiin aloittaa jo 11. kesäkuuta.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö toteaa, että
esitys rajajokisopimuksen kalastussäännöksi on epäonnistunut sen keskeisimmässä, kalastuksen säätelyä koskevassa tehtävässä ja siksi  vaarantaa Tornionjoen erittäin uhanalaisen meritaimenkannan, heikentää sekä kansallisesti että kansainvälisesti merkittävän  lohikannan elpymistä ja estää aluetaloudellisesti merkittävän kalastusmatkailualueen synnyn Tornionjokilaaksoon.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö esittää, että
esitys rajajokisopimuksen kalastussäännöksi hylätään ja se palautetaan uuteen valmisteluun.

Esityksensä perusteluiksi SVK esittää seuraavaa.
Kalastuksen osalta rajajokisopimuksen uudistamisen tavoitteena oli kalastuksen järjestäminen kestävän käytön mukaisesti niin, että Tornionjoen lohenpoikastuotanto säilyy kestävän enimmäistuoton tasolla ja joki tuottaa luonnonvalinnan kautta elinkykyisiä poikasia.
Sallimalla nykyistä aikaisemmin lohenpyynti merialueella, jonka kautta kaikki lohet nousevat jokeen ja lisäämällä pyyntiä jokisuussa kalastussääntö mitätöi tämän tavoitteen.

Meritaimenkantojen säilyttäminen ei sisälly esityksen tavoitteisiin. Meritaimen on kuitenkin luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi eivätkä Tornionjoen heikentyneet meritaimenkannat kestä pyyntipaineen lisäämistä jokisuussa. Tässä suhteessa kalastussääntö saattaa olla perustuslain vastainen, sillä perustuslain 20 § edellyttää vastuuta luonnosta ja sen monimuotoisuudesta ja esitys uudeksi kalastussäännöksi uhkaa meritaimenkantojen monimuotoisuutta.

Esityksen tavoitteisiin ei myöskään kuulu Itämeren alueen merkittävimmän lohijoen kalastusmatkailulliset tavoitteet. Nykyiset lohimäärät joessa ja voimakas vuotuinen vaihtelu jokeen nousevin lohien määrässä eivät vielä luo edellytyksiä elinvoimaisen kalastusmatkailun kehittämiselle, joka voisi ammattimaiseen meripyyntiin verrattuna tuottaa moninkertaisen taloudellisen hyödyn niin Tornionjokilaaksoon kuin koko Suomen matkailulle.
Jokisuun kalastuksen säätely on ratkaisevan tärkeää, mikäli halutaan taata riittävä määrä lohta jokeen. Esityksessä joki nähdään vain poikastuotantoalueena, joka voi hyvin, jos poikastuotanto on kestävän enimmäistuoton tasolla eli tuottaa noin 80 % oletetusta poikatuotantopotentiaalistaan.

Kalastusmatkailun kannalta tärkeä saalisvarmuus voidaan taata vain päästämällä jokeen huomattavasti nykyistä enemmän lohta. Samalle se tukisi tavoitteeksi asetettua luonnonvalinnan kautta syntyvää elinvoimaista poikaskantaa paremmin kuin vain poikastuotannon ns. kestävän enimmäistason tuottava kutulohien määrä.

 



 
Powered by WebUpdate