Gyrodactalys salaris

Lausunto MMM:n asetusluonnoksesta koskien Tenojoen, Näätämöjoen,
Paatsjoen, Luttojoen ja Uutuanjoen vesistöalueiden suojaamista Gyrodactylus
salaris
– loisen leviämiseltä 27.8.2004

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK), jonka jäseniä ovat Suomen
Kalamiesten Keskusliitto, Suomen Urheilukalastajain Liitto ja Suomen Metsästäjä-
ja Kalastajaliitto , esittää omasta ja jäsenliittojensa puolesta lausuntonaan
seuraavaa.

SVK pitää erittäin tärkeänä lausuntopyynnössä perusteltua ja
asetusluonnoksessa esitettyä Tenojoen, Näätämöjoen, Paatsjoen, Luttojoen ja
Uutuanjoen vesistöalueiden suojaamista Gyrodactylus salaris -loisen
leviämiseltä. Gyrodactylus-lohiloisen leviäminen jollekin kyseisistä
vesistöalueista ja edelleen viereiselle vesistöalueelle voisi aiheuttaa
Jäämereen laskevien lohijokiemme luontaisille lohikannoille korvaamattomia
vahinkoja. Erityisen tärkeänä SVK pitää Tenojoen ja Näätämöjoen vesistöalueiden
suojaamista lohiloiselta näillä vesistöalueilla elävien merkittävien luontaisten
lohikantojen takia.

SVK:n näkemyksen mukaan lausuntopyynnössä on esitetty oikeita johtopäätöksiä,
joiden mukaan suurimmat loisen leviämisriskit Teno- ja Näätämöjoen lohikantoihin
liittyvät alueen vilkkaaseen kalastus- ja matkailukäyttöön sekä
Tornion-Muonionjoen lohikannan elpymisen aiheuttamaan lohiloisen leviämisriskin
kasvuun. Nykyisen tiedon mukaan Tornion-Muonionjoen lohenpoikasilla lohiloinen
on kohtuullisen yleinen, joten mahdollisuus lohiloisen siirtymiseen
kalastuksessa käytetyn välineistön mukana suojeltaviksi tarkoitetuille
vesistöalueille on olemassa. SVK esittää Itämereen ja Vienanmereen laskevien
jokien alueelta Tenojoelle ja Näätämöjoelle tuleville lohenkalastajille
suunnatun lohiloisesta kertovan ennaltaehkäisevän neuvonnan ja sen resurssien
lisäämistä.

Lohiloisen leviäminen voi tapahtua myös muun kuin kalastustoiminnan,
esimerkiksi retkeilyssä käytettyjen saappaiden tai veneiden ja kanoottien
mukana. Gyrodactylus salaris -loista esiintyy nykyisin lukuisissa Norjan
joissa ja myös Kuolan niemimaalla. Vapaa-ajankalastuksen toimintapuitteiden
rajoittamisessa ei siksi tule ryhtyä ylilyönteihin, vaan on pyrittävä estämään
loisen leviäminen lähinnä valistuksen keinoin. Suomen Vapaa-ajankalastajien
Keskusjärjestö on valmis osallistumaan tähän työhön.

Asetusluonnoksen sisältöön SVK esittää joitakin muutoksia ja tarkennuksia.
Keskusjärjestöllä ei ole huomautettavaa 1 §:n asetuksen soveltamisalan osalta ja
2 §:ssä mainittujen kalojen ja mädin siirtoa koskevien rajoitusten osalta.

Asetusluonnoksen 3 § asettaa eri kalastajaryhmät ilman perusteltua syytä
eriarvoiseen asemaan kalastuksessa sallittujen välineiden ja syöttien osalta.
Siinä kielletään vesistöalueelta pyydettyjen tai hankittujen syöttikalojen
käyttö ainoastaan yleiskalastusoikeuksina olevien onkimisen, pilkkimisen ja
viehekalastuksen osalta. SVK:n mielestä alueelta pyydettyjen syöttikalojen
käyttö pyyntialueellaan tulee sallia myös onkimisessa, pilkkimisessä ja
viehekalastuksessa.

SVK esittää eriarvoisuutta aiheuttavan lauseen poistamista ja 3§ 1 momentin
uudeksi tekstiksi seuraavaa: Syöttikalojen tuominen muilta vesistöalueilta
Tenojoen, Näätämöjoen, Paatsjoen, Luttojoen ja Uutuanjoen vesistöjen alueelle
samoin kuin niiden siirtäminen näiden vesistöjen välillä on kielletty.

Asetusluonnoksen 4 §:ssä esitetyt toimintamallit ovat SVK:n näkemyksen mukaan
oikeanlaisia Gyrodactylus -lohiloisen leviämisen estämiseksi.
Kalastuksessa käytettävien veneiden ja kanoottien, sekä kalastusvälineiden ja
-tarvikkeiden huolellinen kuivaaminen tai desinfiointi estää lohiloisen
leviämistä mainituille vesistöalueille. SVK esittää, että desinfiointipaikat
järjestetään valtion toimesta alueelle kattavaksi verkostoksi ja desinfiointi
kalastajille maksuttomaksi palveluksi. Pykälässä mainitun välineiden ja
tarvikkeiden vaihtoehtoisen kuivaamisen tai desinfioimisen valvonta voi SVK:n
näkemyksen mukaan osoittautua ongelmalliseksi, eikä tähän ongelmaan ole
nähtävissä mitään yksiselitteistä ratkaisua. SVK edellyttää, että asetuksen
säännösten valvonta järjestetään kuitenkin siten, ettei vapaa-ajankalastajille
muodostu valvonnasta mainittavia kalastusta häiritseviä rasitteita.