Hauki

HAUKI - Esox lucius

Haukea tavataan koko maassamme niin sisävesissä kuin rannikolla­kin. Se onkin ahvenen jälkeen yleisin kalamme. Hauki tulee hyvin toimeen erilaisissa vesistöissä, mutta parhaiten se viihtyy mata­lissa kasvillisuusrikkaissa salmissa ja lahdissa sekä karikoiden kupeessa. Hauen hapentarve on kohtuullinen ja se sietää hyvin happamuutta.


Hauki on helposti tunnistettavissa sen pitkulaisesta ruumiin muodosta, suuresta ja terävähampaisesta suusta sekä värityksestä. Hauen värityksessä silmiinpistävin piirre on sen kirjavuus, joka pikkuhauilla muodostuu keltaisista poikkijuovista ja suuremmilla yksilöillä keltaisista täplärivistöistä. Kuva: Juha Ojaharju

Elintavat
Hauki elää kutuaikaa lukuunottamatta yksikseen. Se on varsin paikallinen kala, joka tekee vain lyhyitä vaelluksia. Vanhat hauet ovat liikkeessä nuoria enemmän etenkin saaristossa, jossa ne seu­rai­le­vat silak­kapar­via. Hauki on petokala, joka jo hyvin piene­nä siirtyy äyriäisistä ja hyönteistoukista kalaravintoon. Saalis­kala on yleensä maksimissaan 1/3 hauen omasta koosta.
Hauen kutuaika on huhti-kesäkuussa. Rannikolla kutu tapahtuu myöhemmin kuin sisävesissä. Hauki laskee heikosti takertuvan mätinsä hyvin mataliin, kasvirikkaisiin vesiin. Sopiva kutupaikka on esim. tulva­ranta.

Kasvu
Hauen kasvu on nopeaa (5-v.= 50-55 cm/ 1 kg). Tavalliset hauen mitat ovat 40-65(135) cm ja 0,5-3 kg. Usein saaliiksi saadut hauet ovat vielä paljon suurempia.
Suomen ennätyshauki on saatu verkolla Iin Oijärvestä. Kala painoi 18,8 kg. Suurin vapavälinein saatu hauki nousi Hartolan Tainionvirrasta, sen paino oli 17,80 kg.