Kiiski

Kiiski - Gymnocephalus cernua

Kiiski on tuttu saalis useimmille kalastuksen harrastajille. Helpoiten kiiskiä saa ongella ja pilkkimällä. Sillä on varsin pieni suu, joten kiisken kalastuksessa kannattaa käyttää melko pieniä koukkuja ja syöttejä. Sopiva koukkuko on välillä 18-14. Syötiksi käyvät surviaissääsken, ja kärpäsen toukat sekä pienet madot ja madonpalat.


Kiiski muistuttaa jonkin verran ahventa ja kuhaa, selvin ulkoinen ero on kiisken yhteenkasvaneet selkäevät. Kuva: Juha Ojaharju

Levinneisyys ja elinympäristö
Kiiski on sisävesikala. Se on yleinen laji lähes koko maassa, mutta puuttuu kuitenkin Jäämereen laskevista vesistöistä. Kiiski tulee toimeen monenlaisissa vesissä, erityisesti se suosii kirkkaita, savi-, kivikko- ja hiekkapohjaisia vesiä. Rehevöitymisen myötä kiisken osuus kalala­jistossamme on kasvanut monissa vesissä.

Elintavat ja ravinto
Kiiski on yleisesti hyvin paikallinen pohjien asukki. Päivisin se oleskelee lähes liikkumatta pohjassa, kivien koloissa ja laiturien tai siltojen suojissa. Illan tullen se lähtee ravinnon hakuun. Kiiski käyttää ravinnokseen pääasiassa hyönteistoukkia ja pohjaäyriäi­siä.

Lisääntyminen ja kasvu
Kiiski on annoskutija. Kutu tapahtuu 2-3 erässä huhti-kesäkuussa, jolloin se laskee mätin­sä hiekka- ja kivipohjille. Mäti­jyvät takertuvat pohjakiviin ja kasveihin. Poikaset kuoriutuvat 5-15 päivän kuluttua.
Kiisken kasvu vaihtelee vesistöjen välillä. Yleiset mitat ovat 2-v.= 5,5-7 cm ja 4-v.= 9,5-12 cm. Tämänhetkinen SE -kiiski on saatu Kemijoesta ja se painoi 285 grammaa.