Turpa

Turpa Squalius cephalus (L.)

Turpa on virtavesissä viihtyvä särkikala, joka on viime vuosina noussut varsinkin perhokalastajien suosioon. Turpaa kalastetaan paljon myös onkimalla, jolloin syötiksi kelpaa lähes mikä tahansa madon ja maissin välillä. Kalastajat mainitsevatkin turvan lempiruoaksi usein lenkkimakkaran. Turpa on maultaan hyvä, mutta sitä käytetään harvoin ruokakalana. Turvan kutu touko-kesäkuussa käynnistää niiden kalastussesongin, joka jatkuu syksyyn asti. Useimmiten niitä kalastetaan koskien niskoilta sekä suvantoalueilta, mutta turvan voi saada saaliikseen myös merialueelta.


Turpa on mieluinen saalis onkijoille ja perhokalastajille. Kuva: Juha Ojaharju.

Tuntomerkit
Turvan tunnistaa leveästä otsasta, suuresta suusta sekä tanakasta rakenteesta. Vatsa- ja peräevät ovat punertavia. Helpoin tuntomerkki on peräevä, joka on muista samannäköisistä särkikaloista poiketen kupera. Useimmiten turpa sekoitetaan säyneeseen tai seipiin. Kuperan peräevän lisäksi turvan voi erottaa niistä laskemalla kylkiviivan suomumäärän, joka on 44-46.

Ravinto
Muiden kalojen tavoin turvan ravinto koostuu poikasvaiheessa eläinplanktonista. Poikasvaiheen jälkeen ravinto koostuu pohjaeläinten ja hyönteisten lisäksi vesikasveista. Suurikokoiset turvat syövät lisäksi kaloja.

Levinneisyys ja elinympäristö
Turpaa tavataan Etelä- ja Lounais-Suomen alueella Itämeressä sekä siihen laskevissa joissa. Turpa menestyy parhaiten sameavetisissä ja rehevissä joissa. Merialueella elävät turvan vaeltavat lohikalojen tavoin kotijokiinsa kutemaan.

Kasvu
Turpa viihtyy lämpimässä vedessä ja esiintyy Suomessa levinneisyysalueensa pohjoisrajalla. Tästä syystä ne kasvavat Suomessa suhteellisen hitaasti. Ensimmäisen viiden elinvuoden aikana turvat saavuttavat 10-15 sentin mitan, mutta voivat pitkäikäisinä kaloina kasvaa usean kilon painoisiksi. Suomen ennätysturpa saatiin virvelillä Kymijoesta vuonna 2004 ja se painoi 3,27 kiloa.