Kansallinen rapustrategia

Lausunto ehdotuksesta kansalliseksi rapustrategiaksi 2013-2022, 13.2.2013

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö esittää lausuntonaan seuraavaa:

Ruotsissa raputalouden oletettiin voivan perustua täplärapuun ja täplärapua istutettiin seurauksella, että täpläravun levittämä erittäin virulentti rapuruton muoto on hävittänyt alkuperäiset jokirapupopulaatiot käytännössä sukupuuttoon. Invaasiobiologian ja ekologisen sukkession etenemisen teorian mukaisesti istutuksista muodostuneet täplärapukannat muodostivat aluksi erittäin vahvoja kantoja, jotka ovat kuitenkin sittemmin pienentyneet merkittävästi osin tuntemattomista syistä. Täpläravun sanotaan olevan vastustuskykyinen rapurutolle, mutta rapuruton on osoitettu mm. Saimaalla ja Säkylän Pyhäjärvellä aiheuttavan merkittävää haittaa niin itse täplärapukannalle kuin melanisaatioläikkien vaivaamien täplärapujen myynnille. Lisäksi virulenssin evoluution teorian mukaisesti täpläravun ja sen kantaman ruton välillä vallitsee jatkuva kilpavarustelutilanne, jossa rutto pyrkii aiheuttamaan yhä suurempaa tuhoa isännälle.

Jokirapu on Itä-Suomen yliopiston tutkimusten mukaan erittäin herkkä täpläravun kantamille rapuruton varianteille ja kuolee niiden aiheuttamaan infektioon tyypillisesti muutamissa päivissä. Sitä vastoin uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet, että jokirapu sietää tiettyjä ns. As-tyypin rapuruton kantoja jopa niin hyvin, että jokirapu voi muodostaa pyyntivahvoja kantoja huolimatta ruton esiintymisestä. Myös virulenssin evoluution teoria ennustaa jokiravun ja rapuruton yhteiselon kehittyvän harmittomampaan suuntaan niin pitkään kuin voimakkaasti haitallisen rapuruttotyypin kantajia eli täplärapuja ei ole läsnä. Tämän vuoksi jokirapu, ilman täpläravun läsnäoloa, tarjoaa ekologisesti kestävän vaihtoehdon Suomen raputalouden pohjaksi aikaskaalalla, joka ei rajoitu muutamiin lähimpiin vuosiin.

Edellä esitetyn pohjalta täpläravun tietoisesta, strategisesta levittämisestä uusille alueille tulee pidättäytyä. Jo nyt on nähty, että täplärapua levitetään myös laittomasti ja mitä laajemmalle täplärapua voidaan laillisesti levittää, sitä laajemmalle laji leviää myös laittomia teitä pitkin. Tämän vuoksi, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö esittää, että strategiassa tulisi kiinnittää huomattavasti nykyistä enemmän huomiota laittomien siirtoistutusten sanktiointiin ja strategian itsensä noudattamiseen.
On huomattava, että nykyinen täpläravun levinneisyys on osin syytä edellisen täplärapustrategian noudattamatta jättämisestä.

Täpläravun nykyisiltä esiintymisalueilta lajia ei voi enää poistaa, ja Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö esittää, että ravustuksen tulee perustua täplärapuun alueilla, joilla se on, mutta strategista lajin levittämistä uusiin vesiin ei tule tehdä. Strategiaan merkityn täplärapualueen reuna-alueilla täpläravun istuttamiseen tulee suhtautua varuksella ja istutusten tulee perustua jokirapuun aina kuin se on mahdollista.

Ruotsissa täplärapukantojen kehitys on Suomea edellä ja Suomessa tulisi seurata Ruotsista saatuja kokemuksia ja rajoittaa varsin tuottamattomaksi ja ongelmalliseksi esiintyvän lajin levittämistä.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö toteaa, että jokirapu on pidettävä hyödynnettävänä lajina ja, että sitä on käytettävä ensisijaisena istutuslajina palautettaessa tai luotaessa rapukantoja.
Lisäksi strategisesti on huomioitava mahdollisuus tuottaa ravunviljelyn ja hallitun jalostamisen keinoin rapuruttoa yhä paremmin kestäviä ja rutosta vapaita istukkaita raputalouden tarpeisiin.

Lisäksi Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö vaatii, että täpläravun leviämistä ja tuottavuutta seurataan nykyistä paremmin koko strategiakauden ajan, jotta strategiaa voidaan korjata jatkuvasti päivittyvän tiedon valossa. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö sitoutuu osaltaan valistamaan jäseniään rapujen laittomaan siirtämiseen liittyvistä riskeistä ja keinoista, joilla rapuruton leviämistä voidaan estää.