Kaverit kalassa

Mitä tapahtui, kun kaverit olivat kalassa?

Huomaako kaverisi aina, kun koho painuu pinnan alle tai kalan tärppi ravistaa siimaa? Vai pelotteleeko hän kalat tömistelyllään karkuun? Millaisia kommelluksia kalastaessa on sattunut? Ehkä muistat vielä lapsuuden kalareissun isän tai isoisän kanssa, tai oman lapsesi ensimmäisen kalansaaliin?

Keräsimme kesällä 2020 tarinoita suomalaisten mieleenpainuvimmista kalastusreissusta teemalla #kaveritkalassa. Saimme yli 300 upeaa muistoa ja kalatarinaa – kiitos kaikista niistä! Palkinnot on arvottu  ja onnetar suosi seuraavia:

1. palkinto, Vapaa-ajan Kalastaja -lehden lukijamatka: Kimmo Rieskaniemi, Helsinki
2. palkinto, Samsung Galaxy XCover Pro -matkapuhelin: Topi Häkkinen, Lappeenranta
3. palkinto, erikoisviehepaketti: Mari Myyryläinen, Villähde

Onnittelut voittajille ja kiitos kaikille osallistuneille! Voittajiin on oltu henkilökohtaisesti yhteydessä ja palkinnot saavuttavat heidät lähiaikoina.

Kuvan alta alkaa #kaverikalassa-kisan tarinasatoa. Päivitämme uusia tarinoita sivuille joka torstai syksyn 2020 ajan. Mukavia lukuhetkiä ja kireitä siimoja myös tulevia kalastusmuistoja luodessa!

Kiinnostaako uudet kalakaverit? Tutustu seuratoimintaamme.

Tilaa ilmainen uutiskirjeemme ja saat sähköpostiisi tuoreimmat järjestökuulumiset, kausittaiset tuoteuutuudet ja kiinnostavimmat ajankohtaisasiat vapaa-ajankalastuksen saralta.

Tutustu myös jäsenyyteemme ja sen mukanaan tuomiin jäsenetuihin.

#Kaveritkalassa -kesäkisan tarinasatoa:

Kalastustarina
”Kesä 2019. Olimme veneilemässä Saimaalla uuden tyttöystäväni ja hänen kahden poikansa kanssa. Pojat 5v ja 8v opettelivat virvelöimään ja pyysivät minua opettamaan – kun olen kalamies. Virvelöinnistä ei tullut kuin siimasotkuja, kolmihaarakoukku peukaloon, siimat ja uistimet puuhun. Alkoi itsellä jo huumori loppua. Sitten muistin, että veneessä on kaksi mato-onkea. Onget esille ja pojat laiturille. Mato-onginta oli heille tuttua jo entuudestaan. Eipä aikaakaan, kun koho painui veden alle. Poika huusi, ettei jaksa nostaa kalaa ylös. Kävelin laiturille ja samalla kuului napsahdus. Ongen kärjestä katkesi n. 2cm pois. Poika alkoi itkemään. Katsoin poikaa surullisena. Katsoin veteen ja näin kohon liikkuvan siinä pitkin rantaa. Päätin, etten luovuta ilman taistelua. Eikun ukko boxerisilleen ja veteen. Siinä muut nauroivat, kun kahlasin ja uin kohon perässä. Kohta tunsinkin siiman käsissä. Muutama kierros kämmenen ympäri siimaa ja kohti rantaan uimaan. Tunsin, kun alkoi sormia kirvelemään, kun kala nyki siimaa vastaan. Pääsin rannalle ja rupesin vetämään siimaa. Lahna. Sieltä tuli lahna. Poika sanoi, ettei koskaan ole saanut kuin särkiä ja ahvenen. Nyt saaliina oli hieman yli 2kg lahna ja minulla sormet auki siiman kiristymisen johdosta. Mutta pojalla suru oli vaihtunut ilon ja onnen hyppelyiksi. Eihän siinä itsekään voinut kuin olla onnellinen pojan puolesta. Illalla savustettiin lahna ja hyvää oli. Pojat kyselee jokapäivä milloin mennään kalalle ja lahnoja pyytämään.” // mies

Ikimuistoinen nuoruusmuisto
”Piti tyttöjen kesken käydä vähän mato-ongella pikkuisia sinttejä narraamassa.
Kaveri saikin koukkuun kunnon kokoisen hauen vonkaleen. Oli kova homma saada kala kyytiin ilman haavia tms. välineitä ja tainnuttaa airolla. Ikimuistoinen nuoruusmuisto.” nainen

Muistot uistimen mukana pakissa
”Muistan elävästi, kun pääsin koko kesäksi edesmenneen papan veneelle, jonka mukana kulki aina pienempi vene millä käytiin kalassa. Olin siinä 7-10 ikävuoden välissä. Lähettiin aikasin aamulla papan kanssa kalaan, olimme siis Päijänteellä. Pappa kertoi, että tietyltä karimerkiltä tulee isoja ahvenia paljon, mennään sinne. Kun lähdimme kalasta, veneen pohja oli mustanaan isoja puolen kilon ahvenia. Siltä reissulta jäi minulle ahvenen näköinen uistin pakkiin. Edelleen tämä uistin pakista löytyy ja muistuttelee hienosta päivästä. Tällä hetkellä olen 22v , uistin kulkenut ainakin 12 vuotta pakissa.” // mies

Rakkain kalastusmuistoni
Rakkain kalastusmuistoni sijoittuu lokakuuhun ja Thaimaan vesille. Olen aina kalastanut isäni kanssa – lapsuuden kesät olivat täynnä koko perheen kalareissuja, ja näin vanhemmiten kävimme muutaman kerran kesässä uistelemassa isän veneellä järvellä tai merellä. Noilla reissuilla puitiin elämää, maailmaa ja oltiin vain hiljaa.
Tämä rakkain kalamuistoni jäi myös viimeiseksi kalastusreissuksemme. Elokuussa 2019 isäni sai tietää sairastavansa parantumatonta syöpää. Toiminnan miehenä hän myi pois rakkaat veneensä ja kalastustarvikkeensa ja osti itselleen liput Thaimaahan: kuuluihan lääkärin ennustamista maksimissaan muutamista elinkuukausista nauttia vielä täysillä. Isä oli reissussa kolme viikkoa, joista yhdeksi viikoksi pääsin itsekin lentämään hänen seurakseen – tästä kiitos ystävilleni, jotka keräsivät minulle kolehtina lentolippurahat, jotta äkkireissuun pääsin.
Thaimaassa kävimme isän kanssa viimeisen yhteisen kalareissumme. Vuokrasimme kalastusaluksen, sellaisen suuren puisen, joka kellui eteenpäin hissukseen. Vietimme merellä useita tunteja: minä veneen kipparin kanssa alkeellisilla vermeillä kalastellen, isä meri-ilmasta nauttien ja saalistani naureskellen. Tuo reissu on piirtynyt mieleeni: leppoisa tunnelma, aurinko ja isä huutelemassa niksejä, kuinka pelkän siimarullan avulla tuli kalastaa. Rakkaita reissuja isän kanssa on paljon, mutta viimeinen reissu on arvokkain muisto. Sillä hetkellä ehkä molemmat pystyimme unohtamaan isän sairauden ja hiipuvat voimat sekä vain nauttimaan yhdessä olosta ja meille rakkaasta, yhteisestä harrastuksesta. Isä nukkui pois tarkalleen kaksi viikkoa sen jälkeen, kun olimme palanneet Suomeen. // nainen

 

Isän kanssa kahden kalassa
”Isäni käytti meitä kolmea lastaan usein mato-ongella, mutta jostain kumman syystä halusi käydä joskus yksinkin. Kuulin, kun isä sanoi äidille menevänsä aikaisin aamulla kalaan. Kinusin mukaan. Isä ei uskonut, että jaksaisin herätä neljältä aamulla ja lupasi. Mutta minä reipas 8-vuotias nousinkin ylös. Sitä en muista tuliko kalaa, mutta oli hienoa käydä kalassa isän kanssa kahdestaan ilman pikkusisaruksia.” // nainen
Muistoina yhteistä aikaa
”Jokunen vuosi sitten kävin isäni kanssa lähes joka viikonloppu kalastamassa meren rannoilta. Hankimme kunnon välineet ja selvitimme hyviä kalapaikkoja, mutta kertaakaan emme saaneet saalista ja kävimme kuitenkin useita kymmeniä kertoja kalastamassa. Kalaonnemme oli siis jo oikeastaan vitsi ja innostus on sittemmin hiipunut, eikä enää muutamaan vuoteen ole tullut edes käytyä kalassa. Kalaretkiltämme on kuitenkin jäänyt oikein hyviä muistoja. Niillä ei tärkeintä ollut saalis vaan yhteinen aikamme.” // mies

Hauki vei voiton
”Oltiin isän kanssa verkkoja nostamassa pienellä soutuveneellä. Isä tunsi, että voimakasta sätkintää verkkoja nostessaan. Viimein valtava hauki näyttäytyi sen verran pääkävi veneen reunalla ja sitten se riuhtaisi itsensä irti. Meillä ei ollut mitään kättä pidempää apuvälinettä, emmekä uskaltaneet kallistaa venettä niin paljon, että sen olisi saanut vedettyä veneeseen. Maissa tarkastimme verkon vauriot, siihen oli tullut metrinen reikä.” // mies

Vaari rikoskumppanina
”Edesmenneen vaarini kanssa tehty, hänen viimeiseksi jäänyt kalareissu oli ikimuistoinen. Mukana oli myös serkkuni ja hänen poikansa. Onkireissulle alettiin valmistautumaan hyvissä ajoin aamulla, kaivamalla madot ja virittämällä onget kuntoon. Sitten lähdettiin kohti tädin mökkiä. Siellä odotti parvi sukulaisia ja soutuvene. Lastasimme onkivermeet ja kalastajat kyytiin. Vaari 91v vanhimpana, minä soudin. Lopuiksi vietimme järvellä aikaa muutaman tunnin, saaden kolme kalaa. Ei ollut hyvä syönti. Sehän ei vaaria lannistanut. Hän päätti, että huijataan muita. Rannassa kerroimme pokkana, että kahdeksan isoa ahventa saatiin ja kukaan ei halunnut kurkata ämpäriin varmistaakseen asiaa. Kalasalaisuus on vieläkin paljastamatta, toivottavasti huijatuksi joutuneet eivät tunnista tätä huijaria tästä tekstistä!” // nainen

Höyhenpeitteinen kalansaalis
Nyt jo edesmenneen parhaan ystäväni kanssa käytiin aika-ajoin Kokemäenjokivarressa ongella. Jutustelua, yhdessäoloa ja rentoa menoa. Joskus kalaakin tuli. Vaan tällä kerralla ei laisinkaan. Poislähtiessämme polkupyöriemme viereisestä heinikosta lähti lentoon meitä pelästynyt fasaanikukko. Lensi suoraan läheisen hallin seinään katkaisten niskansa. Otettiin se mukaamme ja ystäväni isä valmisti siitä herkullisen paistin. Tuon jälkeen kalareissuille tulikin kestolauseeksi myös ”ettei edes fasaania tänään saatu!” // mies

Kalastusiloa kolmannessa sukupolvessa
Lapsenlapsen virvelöimä ensimmäinen hauki ja riemukas juoksu heti kertomaan mummille ei unohdu. // nainen

Kalastus ei katso sukupuolta
Jäänyt parhaiten mieleen pilkkikisat isän ja pikkuveljen kanssa. Tytöttelyä ja vähättelyä on valitettavasti aina välillä kohdannut joidenkin miesten puolelta, mutta olivatpa ihmeissään ”tytön” kalasaaliista. Hassua kuinka, jotkut eivät tajua, että naiset voivat olla aivan yhtä hyviä kalastamaan kuin miehetkin. Isän ja pikkuveljen kanssa tosin on aina ollut mukava kalastaa ja pilkkivoittoja on jokaisella vuorollaan tullut! Parhaat muistot ovat jääneet yhteisistä kalastusreissuista perheen kanssa! 🙂 // nainen

Kerralla kunnon saalis

”Uusi tuttavuuteni paljastui todelliseksi kalamieheksi. Päädyimmekin parin viikon tutustumisen jälkeen kuhaongelle. Itselläni oli virveli kädessä ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen ja hän kärsivällisesti opetti minua jigailun saloihin.

Muutaman tunnin kalastuksen jälkeen riemu repesi, kun sain veneeseen reissun ensimmäisen kalan – elämäni ensimmäisen kuhan! Tämä 45 cm kuha päätyi illalla ruokapöytäämme.

Jatkoimme kalastusta, kun tunsin jigiini tarttuneen jotakin. Arvoin ääneen oliko siiman päässä saalis vai oliko jigini jälleen kerran vain juuttunut pohjaan. Mies otti vavan kädestäni irroittaakseen jigin pohjasta, kun hän tunsi saaliin liikkuvan siiman päässä. Nappasin vavan takaisin itselleni ja aloin kelaamaan. Sain kelata oikein voimalla ja lähellä venettä saalis kävi pinnalla. Kala oli niin iso, että kiljaisin. Onneksi kokenut kalamies neuvoi minua rauhallisesti ja sai napattua kalan haaviin. Kuha oli melkoinen vonkale – 85 cm pitkä ja 6,5 kg painava! Mittaamisen ja kuvien oton jälkeen päästin emokalan takaisin veteen.

Luulen, että kyseinen kalareissu oli meille molemmille unohtumaton. Hauskinta oli, että mies lupasi minulle lopettavansa kalastuksen kokonaan, jos saan kalan ennen häntä, ja kavereillensa heittää kalastusvälineensä järveen, jos rikon hänen kuhaennätyksensä.

Taisin tehdä lähtemättömän vaikutuksen mieheen sekä tämän lähipiiriin ?” // nainen

Kalassa aamuvarhain
Lapsena aina heräsin kesäisin auringon kanssa. Toisinaan olin jo neljän jälkeen tökkimässä isääni kanssani kalalle. Soutelimme aamun tunteina merellä ja ongimme ahvenia. Yhden kerran satuimme parveen, koska me vain nostimme ja nostimme kalaa. Olo oli ihan hullu, kun kalaa vain tuli ja tuli, sitä mukaa kun heitti koukun veteen. Teimme kalakukkoa. // nainen.
Tuplapotti
Kerran heittelin mökin laiturilta lippaa ja siihen tarttui ahven. Vetelin pientä kalaa rauhassa kohti laituria ja tähän pikkukalaan tarttui puolestaan kiinni isompi hauki, jonka sen sain sitten saaliiksi! Tupla-potti! // mies.

Karma rankaisi kehuskelijaa
”Paras eli paskin kalamuistoni tapahtui viime talvena, kun minä onnistuin pilkkimään muovipussillisen ahventa ja mieheni sai vain muutaman hassun kalan. Kalamestaruushan nousi minulla siinä määrin suoraan hattuun, että suunnittelin jo kuvaa sosiaaliseen mediaan, jossa miehen muutama kala laitetaan toiseen keittiön altaaseen ja toiseen altaaseen minun valtava kalasaaliini tekstillä ”ne kalastaa, jotka osaa”. No karma rankaisi minua tästä suunnitelmasta heti rankemman kautta, sillä kalapussissani oli reikä ja kaikki kalat tippuivat hiljalleen välille matkalla rantaan. Autolle päästessäni jäljellä oli kaksi kalaa. Voin kertoa, että nykyään ylivoimaista kalasuoritustani kehuessani saan vastaukseksi ”kohta on taas ahvenet pitkin jäätä”. // nainen

Laihialaispaapan matkassa
”Muistan ensimmäisiä kertoja kun oltiin paapan kanssa Lapissa kalassa. Oli mukavaa, hyvä sää ja kalaonnea myös. Sitten sattui pieni onnettomuus. Koukku sormesta läpi, eikun autoon ja pari sataa kilometriä lähimpään sairaalaan. Oltiin kuultu muilta ketkä ovat käyneet poistamassa koukun, että uistin jää sairaalaan seinälle. Eihän laihialaisina hyvää uistinta sinne voi jättää. Paappa leikkasi koukun poikki, niin jäi vain yksi koukunhaara sormeen kiinni. Ja uistin jäi tallelle. Uusi koukku vain laitettiin. Sain sillä uistimella vielä monta hyvää kalaa. Mutta nyt on uistin paapan kanssa paremmilla kalavesillä. Harmi kun ei ollut kameraa mukana näillä reissuilla, ei ole kuvia. Onneksi muistot elää.” // mies

Mahanmuljahdus suoraan huppuun
”Tämä tapahtui joskus 90-luvun lopulla syksypuolella. Olimme kaverini Pekan kanssa sopineet, että lähdemme illalla tuulastamaan Puurijärvelle. Silloin siellä sai vielä liikkua ja kalastaa. Nykyisin luonnonsuojelualuetta. Minä ajelin illalla 50 km Pekan luo, että pääsemme kalaan. Odotukset isoista kaloista korkealla. Pekan luo päästyäni aloimme lastata hänen tarvikkeistaan ja talvihaalarit autooni. Vielä ennen kuin järvelle lähdimme, sanoi Pekka käyvänsä vessassa, kun vatsa hieman kiertänyt illan aikana. Odottelun jälkeen pääsimme suuntaamaan muutaman kilometrin matkan järvelle. Varusteet veneeseen ja haalarit päälle. Ilma oli tosi viileä ja sumuinen. Alkumatkan soudettiin järvelle päin Kauvatsanjokea pitkin. Järvellä ei pystynyt soutamaan, koska siellä ei mennyt kuin hieman venettä leveämpää kulku väylää. Minä työnsin veneen perästä kuusesta kuivatulla seipäällä. Pekka oli veneen keulassa valon kanssa ja tähyili, näkyisikö iskettävää kalaa. Hieman matkaa mennessämme, hän huudahti, että työnnä äkkiä tuohon pieneen saarekkeeseen, jossa sähköpylväs sijaitsee. Nyt mahassa muljahti pahasti. Rantaan päästyämme Pekka hyppäsi maihin ja tolpan taakse asioilleen. Sitten hän tokaisi ”nyt helpotti”. Odotin ja katselin sumuista ilmaa ja samassa Pekka huudahtaa saaresta: ”Saatana, suoraan huppuun. Heitä puukko sieltä veneestä tänne.” Noiden lauseiden jälkeen kaikui pimeässä ja sumuisessa Puurijärven illassa minun nauruni, jolle ei meinannut tulla loppua. Pekan haalarin huppu jäi saarelle ja me suuntasimme takaisin lähtörantaan. Tätä kalareissua muistellessa tulee vieläkin nauru ja hymy naamalle.” // mies
Kummisedän laiva ja hai saaliina
”Poikani kummisetä on kova kalamies. Veipä 4 vuotiaan pojan ensimmäistä kertaa pikku veneellä lammelle. Istuimme verannalla siskon kanssa ja kuulimme, kun lampi raikasi kun poika selitti juttujaan. Ääni välillä vaimeni kun soutivat kauemmaksi ja koveni kun ohittivat mökin. Kalasaalista tuli ahvenen verran, joka tuli näytille mutta päästi eläinrakkaana pienen sintin vielä kasvamaan. Saattoi kummisetä paeta lammelle yksin korviaan lepuuttamaan vielä.
Päiväkodissa kaikki olivat saaneet kuulla kummisedän laivasta ja hai-saaliistaan. Kalamiehellä kalajutut.
Nyt vuotta myöhemmin kummisetä opettaa virvelin käyttöä. Ei ole kaveri hiljentymistä oppinut vielä. // Nainen

Taistelee alasti joentörmällä
Viime kesänä kolusin Suomen itärajan kalastuspaikkoja. Siinä eräänä iltana katselin kartasta sopivaa paikkaa iltapistolle. Paikaksi valikoitui syrjäinen pieni joki. Vettä satoi kaatamalla ja joen rantaan pääsi ainoastaan melkoisen rämeikön läpi. Joen vesi oli todella kirkasta ja vettä oli kohtuullisesti. Luottolusikka kiinni siiman päähän ja eka heitto. Pari kammenpyöritystä ja näin kuinka uistin kiilautui kahden kiven väliin. Epätoivo jo valtasi mielen, että sinnekö se mun paras uistin jäi. Yritin siinä vesisateessa nyppiä uistinta irti ylävirrasta, alavirrasta, ei vaan lähde irti. Noh päätin siinä sitten, että uistin ei sinne jää, ei muuta kuin vaatteet pois ja kahlaamalla käyn irrottamassa uistimen. Olin siinä joentörmällä alasti ja päätin kerran vielä rämpäyttää siimaa, josko lähtisi irti, lähtihän se. Pari kammen pyöräytystä ja näin kuinka iso jokihauki iskee kiinni. Ultralight-kalavehkeet olivat aivan kaksin kerroin ja seuraavaksi sai pelätä kestääkö vapa ja siima. Aikani alasti kalan kanssa taisteltuani sain ennätyshaukeni rannalle, 98 cm ja 7,8 kg. Hauki nätisti takaisin jokeen uimaan ja märät vaatteet takaisin päälle, siihen oli hyvä lopettaa tapahtumarikas iltapisto. Jälkikäteen on naurattanut se, että jos jollain on ollut riistakamera joen rannalla. On siinä mahtanut olla eriskummallinen kuvasaldo. // Mies

Kukapa ei mustikoista pitäisi?
”Pari vuotta sitten talvella lähdin mökille pilkille. No huonomuistisena huomasin mökkitiellä toukkien unohtuneen huoltoaseman hyllylle. Tästä en kuitenkaan masentunut, kun kalaonnessani ei ole koskaan ollut kehumista. Todennäköisyyksiä uhmaten porasin laiturin päähän reijän ja ajattelin ottaa tapahtuneen auringonoton kannalta. Mieleen muistui jääkaapissa olleen mustikoita, joita sitten koukun päähän sorvasin. Pari minuuttia siiman laskun jälkeen vapa tärisi ja sykkeeni nousi. Siimaa kelatessa huomasin C-vitamiinin puutteessa tärisseen ison ahvenen. Suupieleni venyi tapahtuneen johdosta kohti korvia. ? Ja tämä kala tarina on tosi!” // mies

Yö mättäällä makuupussissa
”Ensimmäinen kalamuisto on noin 5-vuotiaana. Menimme mummolassa yökalaan isän ja setien kanssa. Sain ensimmäisen hauen virvelillä. Nukuin makuupussissa sammal mättäällä välillä. Toki makkaranpaistoa unohtamatta.” // mies

Hamahelmien voimalla
”Pienenä oltiin lastenleireillä useana kesänä peräkkäin. Paikkana oli Lahdessa Upilan tai Siikaniemen leirintäkeskus. Siellä tehtiin kaikkea puutöiden ja liskojen metsästämisen väliltä. Yhtenä kesänä haluttiin kalastaa, mutta eihän siellä ollut onkia. Tai no, olihan siellä, mutta ei ne meidän poppoolle kelvannut. Luovina lapsina me sitten kehiteltiin täydelliset syötit hamahelmistä. Niistä tehtiin pitkä lankanauha ja siitä tehtiin solmu. Ajateltiin, että niillä saadaan varmasti kalaa. Noh saatiinko? Ei. Sitkeän yrittämisen jälkeen päätettiin lopettaa yrittäminen. Taisi kalat silloin petkuttaa meitä eikä me niitä. Tämän jälkeen on pitäydytty perinteisissä metodeissa.” // nainen

Kuhan osallistuttiin
Meidän perheessä mieheni on Intohimoinen Kalastaja. Isolla I:llä ja K:lla.
Sitä myöden minä ja tyttäremme osallistumme aika ajoin jos jonkinlaisiin kalastushäppeninkeihin.
Tätä reissua on nyt muisteltu melkein 10 vuoden ajan naureskellen.
Osallistuimme koko perheen voimin ”5 kalalajin kisaan”. Tehtävänä oli aikarajan puitteissa saada 5 eri kalalajia ja toimittaa ne puntarille ajan päättyessä. Mainittakoon, että mieheni on erityisen tarkka alamittojen ja kalastuksen sääntöjen noudattaja.
Meillä oli jo 3 eri kalaa kyydissä ja sitten iski toisen tyttären virveliin kuha. Kala kyytiin ja mieheni sitä sitten mittaamaan. Mittaa kertyi 41,5 cm, jolloin mies oli sitä mieltä, että pois vaan, kun on 0,5cm alamittainen. Minä sanoin, että josko netistä nyt vielä tarkistaisin sen alamitan, kun muistelin, että 40 cm oli raja. Juuri, kun sain kaivettua tiedon, että 40 cm on oikein, kuulin loiskahduksen, kun kuha palautui veteen!
Toista kuhaa ei saatu, kisa hävitti niukasti ja tyttäret olivat käärmeissään isälleen.
Vuosien saatossa mittavitsi ja muistuta häviöstä tulee esiin joka kerta, kun mieheni aloittaa kalan mittaamisen. Voisi kai sanoa, ”kuha osallistuttiin”. Hauskaa oli silti yhteinen aika veneessä. // nainen

Läpi elämän kantavia muistoja
”Lasten kanssa mato-ongella myöhään illalla tyynellä lammella Kainuussa, samalla reissulla näimme myös karhun.” // mies