Lausunto asiakirjasta ”Suomen merenhoitosuunnitelman valmisteluun kuuluva merenhoidon nykytilan arvio, hyvän tilan määritys sekä ympäristötavoitteet ja indikaattorit”, 15.5.2012
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) on maamme suurin vapaa-ajankalastajien järjestö, joka edistää vapaa-ajankalastajien kalastusmahdollisuuksia sekä neuvoo järjestäytyneitä ja järjestäytymättömiä vapaa-ajankalastajia kestävän käytön mukaisessa kalastuksessa. Järjestön 13 vapaa-ajankalastajapiirin 600 seurassa toimii yhteensä noin 50 000 kalastuksen harrastajaa.
Keskusjärjestö pyytää saada tulla kuulluksi asiassa ja esittää lausuntonaan kunnioittaen seuraavaa.
ITÄMERI JA IHMISTOIMINTA
Itämeri ja ravinnekuormitus
Ravinnekuormitus on Itämeren keskeisin ongelma ja maa- ja metsätalouden päästöjen vähentäminen merenhoitosuunnitelman tärkein tavoite. Yli puolet ravinnekuormituksesta tulee maataloudesta. Ihmistoiminnan rehevöittävää vaikutusta on vähennetty muiden tuotannonalojen ja asumisjätevesien osalta viime vuosikymmeninä merkittävästi. Maa- ja metsätalouden päästöjen vähentämiseksi on olemassa monia käytäntöjä ja ratkaisumalleja, joita ei kuitenkaan ole otettu laajasti käyttöön. Kaikkialla vesistöjen rannoilla tulee ottaa käyttöön erilaisia viherkaistoja, suojavyöhykkeitä ja imeytyskenttiä. Maa- ja metsätalouden lannoitteiden käyttö tulee minimoida ja ajoittaa maanmuokkaustyöt oikein mahdollisimman pienten valumien ja huuhtoutumien saavuttamiseksi. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan vapaaehtoisia suojelutoimenpiteitä, tiukempia säädöksiä vesiensuojeluun ja osittain toiminnan ohjaamista tukiratkaisuilla.
Kalatalous, elinkeinokalastus ja vapaa-ajankalastus
Vapaa-ajankalastus on yksi suosituimpia luonnon virkistyskäyttömuotoja. Itämeren alueen turismi on asiakirjan mukaan yksivoimakkaimmin kasvavista toimialoista. Luontomatkailu ja sen osana kalastusmatkailu ovat turismin nopeimmin kasvavia osa-alueita.
Asiakirjassa vapaa-ajankalastuksen taloudellista arvoa on mitattu vapaa-ajankalastajien saaliin arvolla (12 M€). Koko maassa vapaa-ajankalastajien kalastuskulujen on arvioitu olevan noin 270 M€ (Kalastuslain kokonaisuudistuksen väliraportti 2009) . Merialueen osuus kalastajamäärillä mitattuna on tästä neljännes eli noin 70 M€. Vastaavasti laskettuna kalastusmatkailun arvo merialueella on noin 5 M€. Toisin kuin ammattikalastusta, vapaa-ajankalastusta voidaan pitää kasvavana trendinä, jonka taloudellinen merkitys ja muut virkistyskäyttöhyödyt ovat huomattavia.
Liian tehokkaan kalastuksen vaikutukset liittyvät meritaimenta lukuun ottamatta elinkeinokalastukseen.
Vapaa-ajankalastuksen taloudelliset vaikutukset ja vaikutukset kalakantoihin ja meriekosysteemiin poikkeavat elinkeinokalastuksesta, samoin niiden tuottamat hyödyt ja tulevaisuuden trendit.
Tästä syystä SVK esittää, että vapaa-ajankalastusta tarkastellaan omana toimialanaan erillään elinkeinokalastuksesta.
Vaelluskalakannat ja muut uhanalaiset tai vaarantuneet kalakannat
Vuoden 2010 arvioinnissa Itämeren ja Suomen vaelluskalakannoista on määritetty äärimmäisen uhanalaiseksi meritaimen. Vaellussiika on erittäin uhanalainen. Lohi on vaarantunut laji. Paikallisista kalalajeista meriharjus on äärimmäisen uhanalainen ja karisiika on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi.
Uhanalaisten ja vaarantuneiden lajien osalta kalastuksen ongelmakohtia ovat sekakantakalastus ja valikoimattomat pyydykset, kuten verkot ja pitkäsiimat.
RKTL:n mukaan Suomessa on nykyisin Itämeren rantavaltioista suhteessa huonokuntoisimmat meritaimenkannat. Kantoja on jäljellä noin kuudestakymmenestä alkuperäisestä vain hieman toistakymmentä. Meritaimenen kantojen tilan parantamiseksi on alamittoja nostettava kutukypsyyden saavuttamiseksi. Taimenten jäämistä alamittaisina verkkokalastuksen saaliiksi tulee vähentää matalien alle 3 metrin vesialueiden kalastusjärjestelyillä kevät- ja syysaikaan, sekä suurentamalla siiankalastuksessa käytettävien verkkojen silmäkokoja. Siian verkkokalastuksessa sivusaaliiksi jäävät taimenet ovat kooltaan pieniä.
Vaellussiikakannat kärsivät samasta verkkokalastuksen väärien silmäkokojen ongelmasta kuin meritaimen ja myös siiankalastuksessa silmäkokoja tu-lee suurentaa huomattavasti. Tällä saavutetaan siikojen kutukypsyyden saavuttamisen lisäksi kalastukseen huomattavasti parempi tuotto kalojen kasvupotentiaalin hyödyntämisen kautta.
Lohikannat ovat edelleen huonossa tilassa ja vaarantuneita. Itämeren alueen lohikantojen tilan tarkastelussa ei tule käyttää indikaattorina pelkästään parhaimmassa tilassa olevia luontaisia lohikantoja, kuten Tornionjoen kantaa. Päinvastoin lohenkalastusta tulee syönnös- ja kutuvaelluksen aikaan ohjata heikoimpien kantojen tilan mukaan ja jokikohtaisten kantojen tila-arvioiden perusteella. Tämä tarkoittaa käytännössä Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahden vaellusreiteillä valikoimattomasta lohen sekakantakalastuksesta luopumista kokonaan.
SVK kannattaa lohen kalastuksen painopisteen siirtämistä jokiin ja jokisuihin, niin että voidaan varmuudella kalastaa vain tiettyä kantaa sellaisella kalastusteholla, jonka kyseinen lohikanta kestää vaarantumatta.
Meriharjuskannat ovat Suomen rannikolla äärimmäisen uhanalaisia. Meriharjukset esiintyvät lajityypillisesti ympäri vuoden samoilla karikoilla ja rantavesissä. Syynä vallitsevaan tilaan on mitä todennäköisimmin meriharjusten joutuminen voimakkaan vaellus- ja karisiikojen verkkokalastuksen sivusaaliiksi ennen kutukypsyyden saavuttamista. Siikojen kalastus pienisilmäisillä verkoilla on hyvin yleistä ja voimakasta juuri harjuksille sopivien elinympäristöjen, kuten ulkosaariston ja -meren karikoiden ja saarten rantavesissä.
MERIYMPÄRISTÖN TAVOITETILA
SVK esittää meriympäristön tavoitetilan tavoitteisiin ja toteutumisen seurannan indikaattoreihin seuraavia lisäyksiä ja muutoksia.
1. Biologinen monimuotoisuus
Meritaimenkantojen lisäksi tavoitteeksi tulee asettaa myös vaellussiian, luonnonlohikantojen ja meriharjuksen elpyminen.
2. Taloudellisesti hyödynnettävät kalat
Lohen kalastus tulee järjestää kantakohtaisesti niin, että kustakin kalastuksen kohteena olevasta lohikannasta kutujokeensa nousee se määrä emokaloja, joka takaa 75% / 100% jokikohtaisesta poikastuotantokapasiteetista mitattuna joesta mereen vaeltavien poikasten määrinä.
SVK:n mielestä asiakirjassa esitetyt tavoitteet (50 % / 75 % jokikohtaisesta poikastuotantokapasiteetista) eivät ole riittäviä takamaan lohikantojen monimuotoisuutta. Korkeampien tavoitteiden tarvetta lisää se, että käsitys useimpien lohijokien poikastuotantopotentiaalista on osoittautunut vahvasti alimitoitetuksi, kuten Tornionjoen poikastuotantopotentiaalin määrittäminen viimeisen kymmenen vuoden ajalta osoittaa.