Perhokalastus 2017-05-26T22:36:03+00:00

PERHOKALASTUS

Perhokalastajat mielletään monesti herrasmiesmäisiksi ja vastuullisiksi kalamiehiksi. Tämä johtuu ilmeisesti kulttuurista, josta perhokalastus on syntyjään sekä siitä, että harrastukseen on valikoitunut yleensä hyvin luontoon ja kalastukseen paneutunut porukka. Kuitenkin sen kaikkein puhdasoppineimmankin perhokalastajan olisi hyvä olla välillä itsekriittinen ja pohtia oman toimintansa järkevyyttä.

Vältä koukuttamasta turhaan pieniä kaloja

Erityisesti virtavesissä tietyt virran osat ovat poikastuotantoalueita. Kalamäärät ovat niissä runsaita, mutta niistä harvemmin löytää isompia yksilöitä. Jos pieniä kaloja tulee jatkuvasti, on syytä vaihtaa paikkaa. Pienet kalat saavat herkästi vaurioita koukusta ja käsittelystä.

Käytä väkäsettömiä koukkujaJoskus poikaset innostuvat tarttumaan isoonkin perhoon. Käyttämällä väkäsettömiä koukkuja, eivät poikaset saa suuria vahinkoja ja ne voidaan irroittaa koskematta kalaan. Kuva: Jan-Peter Pohjola

Väkäsettömästä koukusta on huomattavasti helpompi irrottaa kala kuin väkäsellisestä koukusta. Väkäsetön koukku ei myöskään vaurioita kalaa samalla tavalla kuin väkäsellinen. Väkäsetön koukku on helpompi ja kivuttomampi irrottaa vahingon sattuessa omasta tai kaverin ihosta.

Väkäsen saa helposti pois pihdeillä puristamalla. Pihtejä on myös hyvä käyttää koukkua irrottaessa kalan suusta. Nykyisin on runsaasti tarjolla tehdastekoisia väkäsettömiä koukkuja. Kilpaperhokalastuksessa on sääntöjen mukaan pakko käyttää väkäsettömiä koukkuja.

Väsytä kala nopeasti

Kalan loppuun väsyttäminen voi olla vaaraksi sille. Erityisesti lämpimän veden aikaan kalastaessa, ei pidä aikailla väsyttelyssä.

Etenkin viileän veden kalat, kuten useimmat lohikalat, ovat hyvin herkkiä lämpimälle vedelle ja keskikesän helteiden aikaan kannattaa jopa harkita olla lähtemättä kalaan. Tällöin pitää olla erittäin huolellinen kaloja vapauttaessa ja niitä elvyttäessä.

Naarastaimen kaivaa kutukuoppaa soraan. Kuva: Aatu OikarinenVältä kalastamasta kutuun valmistautuvia kaloja

On virtapaikkoja, joissa syysrauhoitus on osittain tai kokonaan kumottu. Kutuun valmistautuvat kalat on kuitenkin syytä jättää rauhaan ja keskittää kalastus esimerkiksi kevätkutuisiin harjuksiin ja kirjolohiin.

Vältä kahlaamista kutualueilla syksystä kevääseen

Taimen ja lohi kutevat virtavesien soraikkoihin loka-marraskuussa. Kudun jälkeen on syytä välttää kahlaamista näissä paikoissa. Mäti on haudattu soran sekaan ja se kuolee, jos kutupesään astuu.  Taimenen poikanen kuoriutuu keväällä ja tulee pois soran seasta vasta alkukesällä.

Jätä suuret yksilöt emokaloiksi

Vesistössä pitkään eläneet kalat ovat tärkeitä poikastuotannon kannalta. Isot kalat tuottavat paljon poikasia ja ne jatkavat hyvää, vesistöön sopeutunutta geeniperimää. Kuten legendaarinen perhokalastaja Lee Wulff on sanonut, että ”taimen on liian arvokas kalastettavaksi vain kerran”.

Ota ruokakaloja maltillisesti

Monella perhokalastajalla on tapana tehdä kalastusmatkoja pohjoiseen tai ulkomaille. Silloin on syytä pitää mielessä, että herrasmiestapoihin ei kuulu viedä suuria määriä kaloja kotiin. Matkalla ollessa saalista otetaan vain sen verran kuin paikan päällä syödään. Ei se tunturin punalihainen maistu enää yhtä upealta kotona tönkkösuolattuna tai pakastimesta sulatettuna. Kun halutaan pitää matkailukohteet hyvässä kunnossa, kohdellaan niitä hyvin ja käyttäydytään herrasmiehen tavoin.

Kalan voi valokuvata vaikka sitä ei nostaisi vedestä lainkaan. Kuva: Jan-Peter Pohjola

Valitse ruokakalasi istutetuista tai elinvoimaisista kannoista

Ruokakalaksi voi hyvin valita esimerkiksi kirjolohen rasvaevällisen taimenen sijaan. Myös muut kalat, kuten säyneet ja hauet, ovat ruokakaloina todella laadukkaita.

Opettele arvostamaan kaikkia kaloja

Lohikalat ovat nykyisin monesta syystä uhanalaistuneita. Perhokalastus on perinteisesti kohdistunut juuri lohikaloihin. Suomessa on lukuisia muitakin lajeja, jotka soveltuvat hyvin perhokalastettavaksi. Esimerkiksi hauki on yksi antoisimmista perhokaloista ja esimerkiksi hauen kelluntarengaskalastus on viime vuosina lisännyt runsaasti suosiotaan.

Turpa on hieno perhokala. Kuva: Jan-Peter Pohjola

Myös särkikalat tarjoavat laadukasta perhokalastusta. Erityisesti suureksi kasvava turpa, säyne ja toutain ovat olleet suosittuja kohteita perhokalastajille. Perholla voi kalastaa kaikenlaisissa vesistöissä lähes kaikkia kalalajeja. Jokaista saatua kalaa tulee kunnioittaa samalla tavalla, on se sitten kohdekalana tai ei. Jokaisella alkuperäisellä lajilla on tärkeä roolinsa ekosysteemissä.

Estä lohiloisen leviäminen

Lohiloinen nimeltään Gyrodactylus Salaris on tappava Jäämereen laskevien jokien lohikannoille. Loinen leviää vesistöstä toiseen ihmisen mukana. Kalamiesten onkin aina desinfioitava käytettävät kalastusvälineet, erityisesti kahluuvälineet, kun siirtyy kalastamaan Jäämereen laskeviin vesistöihin.

Kotikonstein desinfiointi onnistuu niin, että välineet annetaan kuivua kokonaan ja annetaan niiden olla kuivana vähintään vuorokausi. Muita vaihtoehtoja on pitää välineitä tunnin ajan + 60 -asteisessa saunassa tai vuorokausi -18 asteessa.

Uhanalaiset perhokalastuksen kohteena olevat tärkeimmät lajit ja kannat:

  • Lohi (järvi), äärimmäisen uhanalainen
  • Taimen (meri), äärimmäisen uhanalainen
  • Harjus (meri), äärimmäisen uhanalainen
  • Vaellussiika, erittäin uhanalainen
  • Taimen (sisävesikannat napapiirin eteläpuolella), erittäin uhanalainen
  • Planktonsiika, vaarantunut
  • Karisiika, vaarantunut
  • Lohi (Itämeri), vaarantunut
  • Lohi (Jäämeri), vaarantunut

Henkilökohtaiset kiintiöt ja alamitat

Kalamiehen kannattaa asettaa oma ala- ja ylämitta sekä saaliskiintiö, mikäli laki tai kalastusalue ei ole sellaisia määrännyt. Alamittana on hyvä pitää kunkin lajin sukukypsyysikää tai -kokoa. Tällöin kalat ehtivät kutea vähintään kerran ennen kuin ne tulevat pyydetyksi.