Tulkoon hauki 2018-03-23T13:18:35+00:00

Tulkoon hauki! -Tutkittua tietoa hauen kalastuksen säätelystä

Teksti ja kuvat: Joni Tiainen (Julkaistu Vapaa-ajan kalastaja -lehden numerossa 1-2018)

Tutkimuksen tekijä ja tutkimuskohde 

Väittelin tohtoriksi Helsingin yliopistosta akvaattisista tieteistä 8.9.2017. Väitöskirjassani ”Let there be pike! -Effects of fishing on the dynamics of pike (Esox lucius) populations” vertailin alamitta- ja välimittasäätelyn vaikutuksia haukipopulaatioiden ominaisuuksiin, kalastuksen sietokykyyn, lisääntymismenestykseen ja saaliskalalajien runsauteen.

Väitöskirjatyössäni avautui harvinainen mahdollisuus tutkia kokeellisesti kalastuksen säätelyn vaikutuksia luonnossa. Hauki soveltuu erityisen hyvin tällaisen tutkimuksen kohteeksi, sillä se on vesiekosysteemin avainlaji ja huippupeto useimmissa vesistöissä. Hauella on siten suuri vaikutus koko vesiekosysteemin rakenteeseen ja toimintaan.

Hauki on saaliilla mitaten toiseksi tärkein vapaa-ajankalastuksen kohdelaji Suomessa, ja sen kalastus on suosittua myös muualla Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa. Hauen kalastuksen tietotaito ja tekniikat paranevat jatkuvasti teknologisen kehityksen ja tiedonvälityksen parantumisen myötä.

Hauenkalastusta ei ole rajoitettu

Väitöskirjan aihe on ajankohtainen, sillä lukuisat viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että vapaa-ajankalastus muokkaa voimakkaasti kalakantoja. Suuriin yksilöihin, jotka ovat yleensä varsin iäkkäitä, kohdistuva kalastus on erityisen vahingollista, sillä niiden korvautuminen uusilla suurkaloilla on hidasta. Pitkään jatkunut suurten yksilöiden pyynti heikentää kalapopulaatioita evolutiivisten vaikutusmekanismien kautta.

Kalastuksen säätely on ajankohtaista Suomessa, sillä vuoden 2016 alusta voimaan tullut kalastuslaki korostaa ekologisesti kestävällä pohjalla olevaa kalakantojen hoitoa, joka perustuu luontaisen lisääntymisen turvaamiseen. Uusi kalastuslaki myös antaa viranomaisille laajemman työkalupakin kalastuksen säätelyyn.

Vaikka kalastuspaineen on useissa tutkimuksissa havaittu vaikuttavan voimakkaasti haukikantoihin, hauen kalastusta ei kuitenkaan Suomessa ole rajoitettu. Joitain toimenpiteitä ja suosituksia haukikantojen vahvistamiseksi on tehty vesialueiden omistajien ja kalastusjärjestöjen (esim. SVK:n Koolla on väliä -kampanja) aloitteesta. Merkittävä osa haukea aktiivivälinen kalastavista myös vapauttaa omaehtoisesti suuren osan saaliistaan.

Alamitta- ja välimittasääntely

Väitöskirjatyön aineisto kerättiin neljältä pieneltä (2,1–13,8 hehtaaria) ja varsin luonnontilaiselta eteläsuomalaiselta metsäjärveltä vuosien 2006–2013 aikana. Järvillä toteutettiin hauen kalastuksen säätelykoe, jossa sovellettiin joko alamittaa (40 cm) tai välimittaa (40–64,9 cm). Suhteellisen alhaisten pyyntimittojen syynä on haukien hidas kasvu tutkimusjärvillä.

Tutkimuksessa käytetty alamittasäätely edustaa perinteistä ajatusmallia, jossa kohdistetaan voimakas pyynti juuri sukukypsyyden saavuttaneisiin yksilöihin.  Vastaavasti modernimpaa ajattelua edustavan välimittasäätelyn tarkoituksena oli kohdistaa kalastus ns. välikoon yksilöihin, mutta vapauttaa suurimmat yksilöt. Tällöin niiden säilymistä kokeen aikana, sekä merkitystä haukipopulaatiolle ja ekosysteemille voitiin tutkia.

Tutkimuksessa seurattiin kalastuksen aiheuttamia muutoksia haukipopulaatioiden koossa, biomassassa, ikä- ja kokorakenteessa, kasvussa sekä tuotannossa. Siinä seurattiin myös hauen tärkeimpien saalislajien (särki ja ahven) runsausvasteita hauen niihin kohdistamaan kulutukseen. Erikokoisten haukien ravinnonkäyttöä ja asemaa ravintoverkossa sekä kalastuksen aiheuttamia muutoksia niihin tutkittiin maha-analyysin ja hiilen ja typen vakaiden isotooppien avulla. Luonnosta pyydettyjen emokalojen koon vaikutusta kudetun mädin ja kuoriutuneiden poikasten ominaisuuksiin tutkittiin laboratorio- ja allaskokein.

Välimitta on sopiva sääntelytapa

Väitöskirjani keskeisin johtopäätös on, että välimittasäätely soveltuu hyvin hauen kalastuksen säätelyyn. Hauki myös kestää hyvin C&R -tyyppistä kalastusta, mikä on linjassa aiemman tutkimustiedon kanssa. Tutkimusjärvillä välimitan käyttö säilytti haukipopulaatioiden tiheyden, biomassan, ikä- ja kokorakenteen alamittasäätelyä paremmin.

Alamitoin säädellyistä haukipopulaatioista suuret yksilöt hävisivät kokonaan tutkimusjakson aikana, mutta ylämitoin säädellyissä populaatioissa ne säilyivät. Myös hauen tuotanto ja saaliskalalajeihin kohdistuva kulutus pysyivät vakaampina välimitalla säädellyissä populaatioissa. Molemmilla säätelytavoilla nopeutunut kasvu ja pyyntikokoon rekrytoituminen kompensoivat kalastuksen aiheuttamaa kuolleisuutta.

Suurten yksilöiden säilyttäminen mahdollisti voimakkaan petokalavaikutuksen saalislajeihin koko tutkimusjakson ajan. Suurikokoiset hauet ovat ekosysteemin huippupetoja, ja siksi niiden säästäminen kalastukselta on ensiarvoisen tärkeää. Suuret hauet ovat käytännössä ainoita petokaloja, jotka kykenevät syömään suurikokoisia särkikaloja.

Suurten naaraiden merkitystä haukikannalle lisää niiden merkittävä lisääntymispanos, sillä mätijyvän ja poikasen kuivapaino, jotka korreloivat vahvasti energiasisällön kanssa, kasvoivat emon koon myötä. Suurten emojen jälkeläiset selvisivät pidemmän aikaa pelkän ruskuaispussiravinnon turvin. Tämä tarkoittaa parempaa selviytymistä kuoriutumisen jälkeen, jos ravintoa on niukasti.

Säätely – Suuret yksilöt paremmin huomioon

tutkimuksen perusteella suuret hauet ovat tärkeitä haukikannalle ja ekosysteemille, ja ne on syytä vapauttaa.

Miten kalastusta sitten kuuluisi säädellä? Ainakin suurten yksilöiden merkitys tulisi ottaa huomioon nykyistä paremmin. Tutkimuksissani käytetty välimittasäätely osoitti toimivuutensa, ja välimittaa pidetäänkin tiedemaailmassa lupaavimpana mittasäätelymenetelmänä. Hauen ylämitta on jo käytössä useilla järvillä Ruotsissa sekä Itämerellä.

Mikään taikaluoti ei ylämittakaan ole, sillä se vesittyy, jos suuri pyyntikuolleisuus estää kaloja saavuttamasta sitä. Kalastuspaine on suhteutettava kalakannan kasvunopeuteen ja tuotantoon. Ylämitan käyttö myös edellyttää kalastajilta taitoa kalojen käsittelyssä ja vapautuksessa, sekä kalaystävällisempien pyyntitapojen kehittämistä.

Tulevaisuudessa olisi toivottavaa, että kalastuksen säätely perustuisi tutkittuun tietoon kalaston ominaisuuksista, jotta tuloksena olisivat nykyistä elinvoimaisemmat kalakannat ja paremmat kalavedet. Kalastuksen aiheuttamat ongelmat olisi sekä tunnettava että tunnustettava nykyistä paremmin. Tämä edellyttää saumatonta yhteistyötä tutkimustiedon tuottajien, viranomaisten, kalatalousalan järjestöjen ja vesialueiden omistajien välillä.

 

Kalastetaan vastuullisesti

Kalastus muuttuu entistä enemmän elämyksellisempään suuntaan, jossa suurkaloilla on merkittävä rooli elämyksien tuottajana, ei niinkään ravintona. Siten myös jokainen vapaa-ajankalastaja voi osaltaan huolehtia kalakantojen tulevaisuudesta kalastamalla vastuullisesti.
Hauen osalta tämä on helppoa, sillä laji on Suomessa elinvoimainen. Ruokakalan voi useimmista vesistöistä ottaa hyvillä mielin, mutta suuret yksilöt on syytä vapauttaa, samoin kuin ruokapöytään ylimääräiset hauet. Pyynninhän voi toki myös lopettaa, kun ruokakalat on saatu. Kala säilyy parhaiten vedessä vapaana polskiessaan.