Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö vastustaa yli 64-vuotiaiden maksuvapauden poistamista kalastonhoitomaksusta, 2.2.2017
Kalatalouden Keskusliitto (KKL) on tehnyt uuden kalastuslain ”valuvioista” korjauslistan, joka on lähetetty eduskunnalle. Maa- ja metsätalousministeriössä (MMM) on vastaavasti valmisteltu esitystä kalastuslain muuttamiseksi ja se on tarkoitus tuoda eduskunnan käsiteltäväksi tänä keväänä. MMM on omaksunut KKL:n käsityksen siitä, että kalastuslaissa on kiusallisia lakiteknisiä vikoja, jotka on syytä poistaa lakia muuttamalla. Esitys sisältänee ehdotuksia:
– Kalastonhoitomaksuvelvollisuuden laajentamisen koskemaan 65-vuotiaita ja heitä vanhempia (myöhemmin eläkeläiset)
– Vapaa-ajankalastuksessa käytettävien verkkojen enimmäismäärän (nykyisessä laissa kahdeksan verkkoa) poistamiseksi tai kasvattamiseksi kahdeksaan verkkoon kalastajaa kohden (nykyisessä laissa pyynti- tai venekuntaa kohden)
– Rajoituksia alueellisen kalastusviranomaisen oikeuteen säädellä kalastusta (ml verkkokalastus) ja antaa elinkeinokalastajille lupia kalastukseen
Esityksen ehdotukset ovat vapaa-ajankalastuksen ja kalakantojen hoidon kannalta merkittäviä muutoksia, jotka lain uudistamisen yhteydessä vaativat hyvin paljon poliittista vääntöä ja harkintaa. Puuttumista eläkeläisten yleiskalastusoikeuksiin, verkkomäärärajoitukseen tai alueellisen kalatalousviranomaisen säätelyyn ei voi pitää lakiin jääneiden lakiteknisten virheiden korjaamisena, vaan yrityksenä merkittävästi muuttaa vasta vuoden voimassa ollutta, uudistettua kalastuslakia.
Julkisuudessa on esitetty jo nyt vaatimuksia eläkeläisten maksuvelvollisuudesta. Maksuvelvollisuuden perusteluiksi on esitetty kalastushallinnon, KKL:n ja yksittäisten henkilöiden taholta seuraavia syitä:
1. Kalastonhoitomaksukertymä romahti vuonna 2016
– ei pidä paikkaansa: kalastonhoitomaksun maksaneiden lukumäärä kääntyi nousuun, samoin maksukertymä, valtion talousarvioesityksen mukaisesta tavoitteesta (10,6 M€) jäätiin noin 18 % (8,7 M€). Valtion talousarvioesityksen tavoitteesta on jääty kertymään verrattuna myös aiempina vuosina (esim. vuonna 2015 13 %)
2. Kertymä romahti tai ei toteutunut suunnitellusti, koska eläkeläiset vapautettiin maksuvelvollisuudesta
– ei pidä paikkaansa: talousarviota laadittaessa kesällä 2015 tiedettiin, että uuden kalastuslain (vahvistettu 10.4.2015) mukaan eläkeläiset eivät ole maksuvelvollisia; eläkeläisiä ei vapautettu maksuvelvollisuudesta, vaan maksuvapauspäätös tuli voimaan jo vuonna 1997.
3. Eläkeläisten vapauttaminen kalastonhoitomaksusta ei kohtele tasapuolisesti kalastuksen harrastajia
– ei pidä paikkaansa: uudesta kalastuslaista huolimatta ihmiset vanhenevat vuoden kerrallaan, tämän päivän maksajat ovat huomispäivän eläkeläisiä, jotka nauttivat maksuvapaudesta täytettyään 65 vuotta.
4. Kalastonhoitomaksuja ei kerry riittävästi, mikäli eläkeläisistä ei tehdä maksuvelvollisia
– ei pidä paikkaansa: kalastonhoitomaksukertymän tavoitteeksi vuodelle 2016 asetettiin 10,6 miljoonaa euroa; tulos jäi vajaaksi (-18 %) uuden maksujärjestelmän käyttöönottoon liittyvien ongelmien (tekniset ongelmat ja tiedottaminen) vuoksi.
Miksi KKL haluaa eläkeläiset maksumiehiksi?
Pääosa kalastonhoitomaksuista menee joko suoraan (korvaus viehekalastuksesta) tai välillisesti kalastusoikeuden haltijoille (kalatalousalueen toiminta) ja kalastusoikeuden haltijoiden neuvontaan (KKL:n toiminta-avustus). Lisääntynyttä rahantarvetta perustellaan kalatalousalueiden toiminnalle asetetuilla vaatimuksilla ja tietoon perustuvan suunnittelujärjestelmän kustannuksilla.
Taustalla on kuitenkin halu kasvattaa vesien omistajakorvausten määrää. Kalatalouden Keskusliiton alueelliset jäsenjärjestöt ovat lisäksi merkittäviä istutusten suunnittelijoita, istukkaiden välittäjiä ja istutusten toteuttajia, jotka rahoittavat huomattavassa määrin toimintaansa istutusbisneksellä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvityksen (RKTL 2010) mukaan osakaskunnat ja kalastusalueet ovat käyttäneet kalastonhoitomaksuista saamiaan korvauksia ja avustuksia erityisesti istutuksiin ja hallintoon: kalastusalueet käyttivät saamistaan kalastuksenhoitomaksuvaroista istutuksiin 31% ja hallintoon 38%.
Uuden kalastuslain mukaisena tavoitteena on erityisesti suosia kalojen luontaista lisääntymistä istutusten sijaan, minkä pitäisi vähentää istutusten rahoitustarvetta. Lisäksi uusi kalastuslaki korostaa ammattimaista kalavarojen käytön ja hoidon suunnittelua sekä tehostettua valvontaa. Uudella kalastuslailla ei lisätä kalatalousaluehallinnon hallintokuluja.
Kalastusalueiden (kalatalousalueet) määrä puolittuu vuonna 2017 (217 =>119 kpl), mikä vähentää hallintokuluja, sillä puolittuminen kasvattaa kunkin alueen saaman tuen kalastonhoitomaksuvaroista kaksin-kolminkertaiseksi aikaisempaan verrattuna. Tämä antaa kalastusalueille nykyistä paremmat mahdollisuudet kalavarojen käytön ja hoidon suunnitteluun, toteuttamiseen ja valvontaan.
Uuden kalastuslain toimeenpano ei edellytä kalastonhoitomaksun maksupohjan laajentamista eläkeläisiin; esityksen taustalla on halu lisätä kalastusoikeuden haltijoille kalastonhoitomaksuvaroista maksettavia omistajakorvauksia ja lisäksi kalastusoikeuden haltijoiden etujärjestön (KKL) istutuksista ja isännöintipalveluista saamia korvauksia.
Miksi eläkeläisten maksuvapaus on hyvä ja kannatettava asia?
Kalastusharrastus ylläpitää ja lisää ihmisten fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Yksi tärkeimmistä syistä eläkeläisten kalastusharrastuksen suosimiseen on sen myönteiset vaikutukset kansanterveydelle. Eläkeläisillä on myös valtava merkitys kalastusharrastuksen opettamisessa, olipa sitten kysymys lastenlapsista tai kalastusseuratoiminnan kautta tavoitettavista muista lapsista ja nuorista.
Vapaa-ajankalastusselvityksistä tiedetään, että kalastusta harrastavien suhteellinen osuus laskee 64 vuotta täyttäneissä, erityisesti naisten kalastusharrastus vähenee hyvin nopeasti. Maksuvapaus kannustaa ikääntyneitä jatkamaan kalastustaan. Kalastusmaksujen korottamisesta tiedetään, että maksujen korotukset vähentävät aina maksajien määrää riippumatta siitä, onko maksu suhteessa käytettäviin tuloihin kohtuuton vai kohtuullinen.
Kalastonhoitomaksu on veroluontoinen maksu. Valtion veropoliittisten linjausten mukaan (Verotuksen kehittämistyöryhmä 2010) verotuksella tulisi rajoittaa kansantaloudellisesti ja -terveydellisesti haitallista toimintaa ja suosia kansantaloudellista säästöä tuottavia ja terveyttä ylläpitäviä toimia. Ikääntyneiden ihmisten kalastusharrastus kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Mahdollinen muutos koskisi yli 100 000 eläkeläistä. Vähävaraisimmille eläkeläisille maksu olisi liikaa.
Kalastusharrastuksen myönteiset vaikutukset vähentävät ikääntyneiden terveydenhuollon kustannuksia moninkertaisesti verrattuna eläkeläisten kalastonhoitomaksuista saataviin lisätuloihin. Eläkeläisten maksuvelvollisuus johtaisi kalastusharrastuksen vähenemiseen ikääntyneen väestön keskuudessa ja vähentäisi niitä positiivisia vaikutuksia, joita kalastuksella on heidän fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Pidemmällä aikavälillä myös lasten ja nuorten kalastus vähenisi ja tätä kautta johtaisi kaiken kalastusharrastuksen vähenemiseen. Veroluonteisen kalastonhoitomaksun palauttaminen on lisäksi vastoin valtion veropoliittista linjausta.