Ankeriaskannan elvytys

Lausunto Euroopan yhteisöjen komission esittämään ehdotukseen
asetukseksi eurooppalaisen ankeriaskannan elvytystoimenpiteistä
31.1.2006

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää tutustuttuaan
viitetelefaksinne yhteydessä lähetettyyn Euroopan yhteisöjen komission
esittämään ehdotukseen asetukseksi eurooppalaisen ankeriaskannan
elvytystoimenpiteistä lausuntonaan seuraavaa.

SVK on jo lausunnossaan tiedonannosta ankeriaskannan hoitamiseksi alkuvuonna
2004 todennut pitävänsä eurooppalaisen ankeriaskannan hoitoon tähtäävää
kansainvälistä toimintasuunnitelmaa ja siihen mahdollisesti liittyviä
kansallisia hoitosuunnitelmia tarpeellisina. Ehdotuksessa esitetyt tavoitteet
ovat asiallisia ja tässä tapauksessa ne myös noudattelevat kansainvälisen
merentutkimusneuvoston (ICES) tieteellisin perustein laadittuja suosituksia.
Ankeriaskannan romahtamisen syitä asetuksen perusteluissa ei kuitenkaan tuoda
esiin, vaikka juuri niiden poistamiseen olisi panostettava.

Keskeiseksi tavoitteeksi on asetettu se, että vaellusvaiheen saavuttaneista
ankeriaista eli ns. hopea-ankeriaista pääsisi mereen vähintään 40 % ”verrattuna
parhaaseen arvioon määrästä, joka kyseiseltä ankeriasvesistöalueelta voisi
päästä mereen, jos kalastusalueeseen tai ankeriaskantaan vaikuttavaa ihmisen
toimintaa ei olisi”.

Suomen luonnontilaltaan muuttuneista vesistöistä ei tämänkaltaisia aineistoja
ole olemassa luonnonvaraisten ankeriaiden osalta eikä juuri
istutusankeriaidenkaan osalta. Luonnonvaraisesti vesillemme saapuneet ja
toivottavasti tulevaisuudessakin saapuvat ankeriaat ovat jo olleet pienikokoisia
kasvuankeriaita ja lasiankeriaita on tuotu vain istukkaiksi. SVK pitää tärkeänä,
että Suomen ankeriaanhoitosuunnitelma laaditaan todellisten olosuhteittemme
mukaisesti, eikä sen muotoilussa tule seurata ehdotuksen niitä määräyksiä, jotka
eivät sovellu oloihimme.

Asetusehdotuksen 1 artiklassa mainitaan kohdealueiksi jäsenvaltioiden
jokisuut ja joet eli hopea-ankeriaiden vaellusreitit mereen. Suomessa ei ole
sellaista tehokasta vaellusankeriaan pyyntiä joissa ja jokisuistoissa, kuin
monin paikoin muualla Euroopassa. Näin ollen kunkin kuun 15 ensimmäisen päivän
rauhoituksella tuskin on nykyoloissa suurtakaan merkitystä. Vaellukselle
lähtevien ankeriaiden suojelun tulee Itämeren alueella kohdistua myös ja kenties
ennen kaikkea mereisten vaellusreittien kapeikkoihin kuten Juutinraumaan ja
Tanskan salmiin.

SVK pitää tärkeänä, että Suomen osalta korostetaan myös sisävesiemme ja
rannikkovesiemme teholtaan varsin maltillisen ankeriaan pyynnin merkitsevän
sitä, että vesillemme saapuneista ja istutetuista ankeriaista kasvaneista
vaellus- eli hopea-ankeriaista pääosa pääsee lähtemään vaellukselle. Tästä
syystä juuri lasiankeriasistutusten jatkuvuus on osaltamme varmistettava 3
artiklan b kohdan toteuttamiseksi. Samoin vesipuitedirektiivin hengen mukaisesti
on varmistettava ankeriaille toimivat vaellusväylät niin merelle päin kuin
ylöspäinkin.

SVK toteaa vapaa-ajankalastajien olevan merkittävin ankeriaankalastajaryhmä
maassamme. EU:n kalastussäännöstön ja kalastuksen ohjauksen tavoitteet ja
asiantuntemus ovat luonteeltaan vain elinkeinokalastuksen ylläpitoon tähtääviä.
Kalakantojemme muodostaman luonnonvaran kansallisen talteenoton ylläpito
edellyttää vapaa-ajankalastajien panoksen huomioonottamista, eikä sitä tulee
vaarantaa hyväksymällä olosuhteisiimme soveltumattomia määräyksiä ja ohjausta.
SVK edellyttää, että vapaa-ajankalatalouden asiantuntemusta käytetään
tämänkaltaisten sisävesiimmekin vaikutuksensa ulottuvien asetusten, määräysten
ym. ohjeistuksen kohdalla.

SVK kiittää mahdollisuudesta antaa tämä lausunto ja haluaa tulevaisuudessa
olla mukana valmisteltaessa Suomen ankeriaskannan hoitosuunnitelmia ja
kalastusta koskevaa ohjausta.