Viiden kilometrin vyöhyke kalastajille Finnmarkissa

Lausunto esityksestä viiden kilometrin vyöhykkeestä sisävesikalastukseen ulkomaisille kalastajille Finnmarkissa, 26.4.2018

Finnmarkseiendommen (FeFo) perustettiin 1. heinäkuuta 2006 Finnmarkin lain nojalla ja se omistaa 95 % Finnmarkin alueesta. Norjan valtion viranomaiset, maakunta ja kunnat asettavat raamit kalastuksen ja metsästyksen säätelylle. Näiden raamien puitteissa omistaja voi asettaa lisää säädöksiä. FeFo pyytää lausuntoa esityksestä perustaa ulkomaisille kalastajille viiden kilometrin kalastusvyöhyke pääteiden varsille Finnmarkissa koskien sisävesikalastusta. Kalastus olisi ulkomaisilta kalastajilta kiellettyä tai vaatisi erityisen kalastusluvan kauempana kuin viisi kilometriä tiestä. Vastaava rajoitus on ollut aiemmin voimassa vuoteen 2006 saakka, jonka jälkeen on tulkittu norjalaisten ulkopaikkakuntalaisten ja ulkomaisten kalastajien olevan samassa juridisessa asemassa kalastussäädöksien osalta.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (SVK) näkemyksen mukaan viiden kilometrin kalastusvyöhykkeen perustaminen ulkomaisille kalastajille pääteiden varsille ei ole kannatettavaa. SVK epäilee kyseisen vain ulkomaisia kalastajia koskevan kalastusvyöhykkeen perustamisen olevan myös lainsäädännön vastaista.  Nykyinen ulkomaisia koskeva sisävesien kalastussääntö ilman kilometrirajoituksia on toiminut pääsääntöisesti hyvin. Finnmarkin sisävesien noin 62 000 järvelle ja lammelle mahtuvat kalastamaan niin paikalliset kuin ulkomaisetkin kalastajat.

Ulkomaisten kalastajien liikkumista rajoittavan viiden kilometrin säännön perusteeksi on mainittu paikallisten kalastajien heikentyneet kalastusmahdollisuudet perinteisillä kalastuspaikoillaan. Näkemyksemme mukaan paikallisten kalastusmahdollisuuksien merkittävää heikentymistä ei voida olettaa tapahtuneen koko Finnmarkin kaikissa sisävesissä. Mahdolliset ristiriidat yksittäisten kalavesien käytössä tulisi ratkaista järvikohtaisia rajoituksia antamalla, eikä säätämällä laajaa ulkomaisiin kalastajiin kohdistuvaa kalastuksen yleiskieltoa.

FeFon NINAlla teettämässä selvityksessä Finnmarkin kalastuksesta vuonna 2016 on erittäin kattavasti tietoa ulkomaisten ja norjalaisten kalastuksesta alueella (Fisket etter innlandsfisk i Finnmark 2016, NINA Rapport 1308, Norsk institutt for naturforskning). Finnmarkin sisävesillä vuosittain vierailevista noin 5500 ulkomaisesta kalastajasta noin 5100 on suomalaisia. Norjalaisia kalastajia alueella käy vuosittain noin 16500 henkilöä, joista noin 1500 on ulkopaikkakunnilta tulevia kalastajia. Ulkomaiset kalastajat tuottavat vuositasolla Finnmarkin alueelle noin 18 miljoonan Norjan kruunun matkailutulot (15-28 mNOK). Finnmarkissa kalastavien ulkomaisten määrässä ei ole tapahtunut pitkällä aikajänteellä merkittäviä muutoksia. Vuonna 1988 Finnmarkissa kalasti noin 5000 kalastusluvan ostanutta ulkomaista kalastajaa.

NINAn raportissa profiloitiin ulkomaisia kalastajia kyselytutkimuksen avulla. Tulosten mukaan Finnmarkin sisävesillä ulkomaisten kalastajien tärkein motiivi alueella kalastamiseen oli luontoelämykset. Seuraavaksi tärkeimmät syyt kalastusmatkalle olivat ulkoilu, rentoutuminen ja vapaa-aika. Kyselyn perusteella ruokakalojen hankinta oli vähiten tärkeintä.

Finnmarkin sisävesien tuotantopotentiaaliksi NINA arvioi vuositasolla noin 1000-1200 tonnia kalaa. Vuoden 2016 kokonaissaaliiksi arvioitiin 86-177 tonnia, josta rautua oli noin 34-69 tonnia ja taimenta noin 34-67 tonnia.  Muita tärkeitä saaliskaloja olivat harjus, siika, hauki ja ahven. Huolimatta ulkomaisten kalastajien kohtuullisen suuresta määrästä NINA arvioi heidän pyydystävän kokonaissaaliista taimenista vain 9 % ja rauduista 15 %. Paikalliset kalastajat pyydystävät tärkeimmistä saaliskaloista raudusta ja taimenesta noin 85-91 %. Suomalaiset kalastajat olivat erittäin kiinnostuneita myös harjuksen kalastamisesta, joka ei paikallisia kalastajia juurikaan kiinnosta. Alueen tuotantokykyyn peilaten useimmat sisävedet ovat Finnmarkissa alikalastettuja, mutta joillakin yksittäisillä järvillä kalastus voi olla tehokastakin.

Tutkimuslaitos nosti tuloksista esille myös ulkomaisten kalastajien osalta pyydä ja päästä kalastajien suuren osuuden kyselyyn vastanneista. Vastanneista eri kalalajeja olivat vapauttaneet taimenia 91,5 %, rautuja 87,6 % ja harjuksia 87,3 %. Tämä osoittaa Finnmarkin sisävesillä kalastavista ulkomaisista suuren osan olevan vastuullisia kalastajia, jotka välittävät paikallisten kalakantojen tilasta. Tutkimuksen kalastuksen säätelyyn liittyvissä kysymyksissä ulkomaiset kalastajat kannattivat eniten kalansaaliille säädettäviä kausi- tai päiväkiintiöitä. Kalastuksen maantieteelliset alueelliset rajoitukset ja lupamäärien rajoittaminen eivät saaneet vastaavaa kannatusta.

Kesäkaudella yli viiden kilometrin etäisyydellä Finnmarkin pääteistä kalastavat ulkomaiset kalastajat ovat pääsääntöisesti rinkkojen ja reppujen kanssa liikkuvia vaeltajia. Heidän tyypillinen kalastustapansa on perho- ja uistinkalastus, jossa päästetään osa saaliista takaisin ja pieni osa saaliista käytetään ruuaksi välittömästi kalastusretken yhteydessä. Edellä kuvattu kalastus ei suuressa määrin rasita alueen voimakkaita kalakantoja.

Talvikaudella Finnmarkin alueella on hyvin tiukat säädökset moottorikelkkailulle. Säädöksistä johtuen moottorikelkkailu on mahdollista vain rajoitettuna aikana ja virallisilla reiteillä, joita pitkin pääsee tunturialueilla vain hyvin pieneen määrään järviä kalastamaan. Ulkomaisista kalastajista vain 17 % ilmoitti NINAn tutkimuksessa käyttäneensä moottorikelkkoja kalastuksen yhteydessä. Talvikaudella voidaan olettaa yli viiden kilometrin päässä tiestä kelkkareittien ulkopuolella olevilla järvillä olevan vain vähän ulkomaisia kalastajia.

Ruotsin ja Suomen tunturialueen vesistöjen kalastussäännöt ovat nykyaikaisia ja niistä voisi löytyä sopivia menetelmiä myös Finnmarkin sisävesien kalastuksen säätelyyn. Saaliskiintiöt ovat käytössä laajoilla tunturialueilla. Kiintiöidyt kalalajit ovat yleensä taimen ja harjus, mutta raudulla ei ole kiintiötä, koska kalalaji muodostaa usein ylitiheitä kantoja järviin. Saaliskiintiöiden lisäksi pieni osa järvistä ja joista on Ruotsissa varattu vain paikallisten kalastuskäyttöön tai rauhoitettu kalastukselta kokonaan määräajaksi kalavesien hoidollisista syistä. Taimenella ja harjuksella on pyyntimittoja, joita pienempiä kaloja ei saa ottaa saaliiksi. Kutuaikana taimenen ja harjuksen kalastus on kiellettyä. Pohjois-Ruotsin ja Pohjois-Suomen tunturialueen kalastuslupien sääntöjen perustana on kalakantojen tila ja säännöt koskevat kaikkia vapakalastukseen luvan lunastaneita kansallisuudesta riippumatta. Paikallisilla asukkailla on molemmissa maissa kalastukseen liittyviä erityisoikeuksia tehokkaampien pyydysten käyttöön ja suurempien saaliiden ottamiseen.

Olemme tietoisia, että suuressa kalastajien joukossa on joitakin sellaisiakin suomalaisia kalastajia, joiden kalastuskäyttäytyminen ei ole yleisesti hyväksyttävää kotimaassa tai ulkomailla. Nämä vähemmistönä olevat henkilöt eivät edusta koko ulkomaisten kalastajien ryhmää.

SVK esittää kunnioittaen, että FeFo luopuisi toimenpiteistä, jotka tähtäävät Finnmarkin pääteistä viiden kilometrin etäisyydelle ulottuvan kalastusvyöhykkeen perustamiseen ulkomaisille kalastajille.

Yksittäisissä ongelmakohteissa, joissa paikallisten perinteinen kalastusmahdollisuus on selvästi häiriintynyt, tulee arvioida mahdollisuutta säätää järvi- tai jokikohtaisia rajoituksia kalastukseen.

Kalastuksen säätelytoimenpiteinä tulee ensisijaisesti harkita nykyaikaisia säätelykeinoja kuten saaliskiintiöitä, alamittoja ja rauhoitusaikoja. Kalakantojen tilan niin vaatiessa voidaan asettaa esimerkiksi viikon tai lupavuorokauden ajanjaksoille saaliskiintiöitä. Saaliskiintiöiden asettaminen ei ole järkevää sellaisiin vesistöihin, joissa on ylitiheitä hidaskasvuisia kalakantoja.