Istutus- ja maksuvelvoitteet

Lausunto kalataloudellisten istutus- ja maksuvelvoitteiden toimeenpanoa
ohjastavan työryhmän raportista, 7.10.2003

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää tutustuttuaan
viitekirjeen yhteydessä lähetettyyn kalataloudellisten istutus- ja
maksuvelvoitteiden toimeenpanoa ohjeistavan työryhmän raporttiin
(Työryhmämuistio MMM 2003:12) lausuntonaan seuraavaa.

Työryhmä on muistiossaan käynyt läpi hyvin yksityiskohtaisesti vesilain ja
ympäristönsuojelulain nojalla annettujen lupavelvoitteiden toteuttamiseen
liittyviä seikkoja. Kalataloudelliset lupavelvoitteet ovat ensisijaiset
toimenpiteet kalakannoille ja kalastukselle aiheutuvien haittojen torjumisessa.
Vasta, jos niiden avulla ei saada vahinkoja kokonaan tai osittain torjuttua,
tulee kalataloudellinen vahinko korvata haitan kärsijöille. Vesiemme
kalakantojen kalataloudellisen hyödyntämisen kannalta tämänkaltainen järjestelmä
on merkitykseltään keskeinen kalastuskelpoisten kalakantojen ylläpitämiseksi
luonnontilaltaan muutetuissa vesistöissä. Lupavelvoitteiden laadukas
toteuttaminen on tärkeätä tilanteissa, joissa luvanhaltija on velvoitettu joko
suorittamaan kalojen ja rapujen istutuksia tai maksamaan kalatalousmaksu
kalatalousviranomaiselle kalakannoille tai kalastukselle aiheutuvasta haitasta
sillä vesialueella, missä lupahankkeen toteuttamisesta aiheutuu haittoja. Se
edellyttää myös toimivaa toteuttamisen valvontaa.

Työryhmän on laatinut 46 eri toimenpide-ehdotusta velvoitehoitotoiminnan
kehittämiseksi. Ehdotukset kohdistuvat koko lupavelvoiteketjuun aina
hankehakemuksen laatimisesta, käsittelystä ja sisällöstä niiden toteutuksen
suunnitteluun, toteuttamiseen ja sen valvontaan sekä tuloksellisuuden
seurantaan. Muistiossa on annettu erityistä merkitystä istutustoiminnan ja
istukkaiden laadukkuudelle sekä velvoitehoitotoiminnan toteuttamista koskevan
tiedon tallennukselle ja niiden saatavuudelle.

SVK pitää muistion sisältämiä toimenpide-ehdotuksia pääosin tarpeellisina
toteuttaa mahdollisimman nopeasti. Ne ovat merkitykseltään varsin erilaisia;
päivänvaloistutuksista kalojen geneettisen taustan tuntemiseen. Ehdotusten
joukossa on myös maininta siitä, että lupapäätösten vastaisia alamittaisia
istukkaita ei hyväksytä. Tällä viitattaneen jonkinlaisten kertomien tai muiden
korvausjärjestelmien olemassaoloon ja käyttöön istukasmäärien laskennallisissa
arvioinneissa. Näiden käytön tulisi olla mitä julkisinta ja tutkimustuloksin
perusteltua ja tietysti lupapäätöksiin nojaavia.

SVK korostaa sitä, että myös muille kuin vain ahtaasti ja perinteisesti
asianosaisiksi katsotuille tulee olla ajantasaista tietoa velvoitehoitoa
koskevasta toiminnasta. Vapaa-ajankalastajien paikalliset ja alueelliset
yhteisöt ovat tässä suhteessa yleensä jääneet aktiivisen tiedonjaon
ulkopuolelle. Avoimmuutta tavoiteltaessa myös ne tulisi kytkeä aktiivisen
informoinnin piiriin. Kotiseudun vesien ja kalavesien tilaa ja laatua koskevissa
asioissa vapaa-ajankalastajia järjestöineen tulee pitää asianosaisina. He ovat
jopa haitankärsijöitä silloin kun velvoitehoito jää tuloksiltaan heikoksi, eikä
korjaa kalakannoille aiheutuneita haittoja. Kysymyksessä ei ole enää pelkästään
vesialueiden omistajien vaan myös yleiskalastusoikeuksien käyttäjien
intresseistä. Kalastusalueiden kokouksissa käyvien virkistyskalastajaedustajien
välityksellä tiedonkulku on nykyaikaan liian hidasta.

SVK:n käsityksen mukaan vesien kalastusedellytysten ylläpito edellyttää
varsinkin talouskalalajien hoitovelvoitteiden kohdalla erityistä joustavuutta
mm. kalakantojen tilan ja vuosiluokkavaihteluiden vuoksi. Hoidettaessa mereisten
vaelluskalakantojen menetetyistä poikastuotantoalueista koituvia haittoja
tilanne on tältä osin vakaampi. Kalastusoloissakin saattaa tapahtua muutoksia
vuosien kuluessa. Kalatalousmaksujen sisällyttäminen lupaehtoihin on tämän
vuoksi tullut yhä perustellummaksi. Tähän tilanteeseen ovatkin
ympäristölupavirastot reagoineet. SVK ei tässä asiassa yhdy muistiossa
esiteltyyn kalavedenomistajien keskusjärjestön näkemykseen kalatalousmaksujen
käytön ongelmallisuudesta. Kalatalousviranomaisille on luotava asialliset
puitteet kalatalousmaksujen tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Tulevaisuudessa
vesiluontomme tilan ja laadun ylläpito ja ennallistaminen vesipuitedirektiivin
toteuttamisen/soveltamisen puitteissa vesiluontoa ja sen tasapainoa
horjuttamatta saattaa olla nykyistä suurempaa tasapainoilemista monen eri
tekijän ristipaineissa. Tämäkin seikka edellyttää joustavuutta ja eri
viranomaisten keskeistä yhteistyötä velvoitehoidon toteuttamisessa.

Vastuutahoiksi on nimetty niin lupahakemusten laatijat ja luvanhaltijat,
lupaviranomaiset, kalatalousviranomaiset tutkimuslaitokset jne. SVK:n käsityksen
mukaan toimenpide-ehdotusten toteuttaminen edellyttää maa- ja
metsätalousministeriöltä erityistä panosta tämän työryhmämuistion ehdotusten
läpimenon ”paimentamiseen”. Kalavesiemme velvoitehoitoon kohdistuvat odotukset
ja toisaalta jo kuluvat panostukset ovat niin suuret, että tämä haaste on
yksinkertaisesti hoidettava.

SVK haluaa taas tässä yhteydessä todeta, että jälleen kerran maa- ja
metsätalousministeriön työryhmä on asetettu nimeämättä siihen ainoatakaan
vapaa-ajankalatalous- ja elinkeinokalatalousjärjestöjen edustajaa, vaikka
kalavesien velvoitehoidon menestyksellisyys koskee erityisesti näitäkin
kalastajaryhmiä.