Särkikalat
Särkikalat hyötyvät samentumisesta. Hauet ja ahvenet saalistavat heikommin sameassa vedessä, jolloin särkien on parempi olla. Sameassa vedessä myös särjen poikasilla on ravinnon hankinnassa kilpailuetu ahveneen ja erityisesti haukeen verrattuna. Tällaisissa olosuhteissa särkikalat pikkuhiljaa runsastuvat.
Runsastuneet särkikalat samentavat vettä välillisesti syömällä eläinplanktonia ja suoraan pöyhimällä pohjaa. Ne myös ulostavat pohjaravinnon sisältämiä ravinteita takaisin ylempiin vesikerroksiin. Ja tämä jälleen kääntää vaakakuppia särkikalojen eduksi ja haukien haitaksi.
Kolmipiikit
Kolmipiikit ovat runsastuneet merkittävästi viimeisten kymmenien vuosien aikana Itämerellä. Syiksi on arveltu niitä syövien sillien ja muiden petokalojen vähenemistä.
Missä kolmipiikkejä on runsaasti hauen kutualueilla, on niiden todettu syövän paljon mätiä ja haukien poikastuotto on laskenut.
Haukikannan näin supistuessa kolmipiikeillä on entistä vähemmän kurittajia ja kierre syvenee.
Runsas kolmipiikkikanta voi myös lisätä rihmalevien kasvua syömällä leviä laiduntavat äyriäiset. Rihmalevistäkin on hauille haittaa.
Rihmalevät
Itämerellä ja monissa sisävesissäkin ravinteikkaasta vedestä nauttivat rihmalevät ovat vallanneet matalan veden kivikot ja muut kovat pinnat. Muut saman vyöhykkeen vesikasvit (esim. rakkohauru eli ”rakkolevä”) ovat samaan aikaan joutuneet alakynteen ja vähentyneet.
Hauille muutos ei ole edullinen, sillä rihmalevä ei ole lainkaan rakkohaurun veroinen kiinnittymispinta mädille eikä se ole myöskään paras ympäristö vaania saalista tai hakea suojaa.
Runsastuneet rihmalevät yhdessä muiden muuttujien kanssa siis heikentävät haukien menestymismahdollisuuksia.
Plankton
Samentuminen, petokalojen väheneminen sekä särki- ja muiden planktivorikalojen määrän kasvu yleisesti ottaen vähentää eläinplanktonin määrää vedessä ja vaikuttaa eläinplaktonin lajistosuhteisiin negatiivisesti.
Seurauksena on esimerkiksi voimakkaita (sini)leväkukintoja, jotka mm. samentavat vettä ja kuluttavat pohjalle vajotessaan ja hajotessaan happea. Pohjan happivaje taas saa pohjaan aiemmin varastoituneet ravinnevarastot liukenemaan uudestaan vesimassaan.
Tämä sisäisen kuormituksen ilmiö ylläpitää rehevöitymistä ja kaikkia sen (myös hauille) aiheuttamia haittoja.
Kalastus
Jos kaikkia kalalajeja ei kalasteta vedestä siinä suhteessa kuin niitä siellä on, on kalastuksella aina vaikutusta lajien välisiin runsaussuhteisiin.
Fakta on, että kalastuspaine on paikoin kova ja se kohdistuu vahvasti tiettyihin petokaloihin, vaikka särkikalaa olisi suhteessa enemmän tarjolla.
Kalastus tyypillisesti toteutettuna on siis omiaan heikentämään petokalakantoja, jolloin vaakakuppi kääntyy esimerkiksi särkikalojen suuntaan.
Hyvissä olosuhteissa terve kalastorakenne pystyy puskuroimaan melko hyvin kalastuksen aiheuttamaa kuolevuutta, mutta kalastorakenne ja ympäristömuutosten myötä olosuhteetkaan eivät ole kaikkialla hyvät.
Hylkeet
Hylkeet saalistavat kalaa ja hylkeiden määrä Itämerellä on kasvanut merkittävästi. Hyljekanta on vahvistunut muutamia prosentteja vuodessa jo pitkän aikaa.
Hauki ei suinkaan ole hylkeiden ykkössaalista, mutta jonkin verran haukeakin hylkeiden ravintonäytteistä löytyy.
Hylkeiden määrän lisääntyminen ja haukien väheneminen väli- ja ulkosaaristossamme ovat osuneet ajallisesti yhteen. Näiden syy-seuraus -suhdetta ei ole todistettu eikä juuri tutkittukaan, mutta haukeen kohdistuvan saalistuspaineen jatkuvalla kasvulla voidaan olettaa olevan oma vaikutuksensa.
Tukholman saaristossa Ruotsissa on vahvoja epäilyksiä, että kasvaneella harmaahyljekannalla olisi merkittävä rooli tiettyjen lahtialueiden haukimäärien romahtamiseen.
