Haukivinkit kunnostajalle

Hauet lisääntyvät vain siellä, minne ne pääsevät. Nousu-uoma kannattaa suunnitella suuren emohauen tarpeisiin, silloin se palvelee yleensä myös pienempiä.

Hauki kutee mielellään hyvin matalille tulviville alueille, sillä nämä alueet lämpenevät nopeasti ja antavat hyvän startin mädin kuoriutumiselle sekä pienille poikasille runsaasti ravintoa.
Taktiikka on luontaisestikin hieman riskialtis, sillä kutuhetkestä mädin kuoriutumiseen kuluu aikaa viikosta kahteen. Jos tulva laskee tällä välin, jää mätiä kuiville ja tuhoutuu. Valitettavasti ojituskäytännöt, maankäyttötavat ja vesistöjen säännöstelytoimet pyrkivät minimoimaan ja lyhentämään luontaisia tulva-aikoja. Hauki eroaa muista kaloistamme siinä, että mätimunasta kuoriutumisen jälkeenkin sen pienet ruskuaispussipoikaset ovat kiinnittyneinä kasveihin viikon verran erityisellä tarttumiselimellä ja ovat melko staattisia ja vaarassa jäädä kuiville.

Kosteikoissa on siis syytä, ja lähes aina mahdollista, taata riittävä vesipinta, että haukien mäti ja pienpoikaset eivät menehdy kuivuuteen.

Huhti-toukokuu on kiriittistä aikaa. Kesäkuussa vesi saakin jo laskea, kun poikaset ovat liikkuvaisia ja pääsevät syvemmille vesille.

Veden alle keväisin jäävä maakasvillisuus on ihanteellinen ympäristö hauen mädille ja pienpoikasille. Toteuta tämä, jos se kosteikollasi helposti onnistuu.

Ainoastaan kevätaikaan tulvittuvat, maakasvillisuutta kasvavat alueet ovat tuotantopontentiaaliltaan parhaita lisääntymisalueita hauille, koska:

1. Kasvillisuus on levittymätöntä ja limoittumatonta, tarjoten mädille ja ruskuaispussipoikasille puhtaan ja parhaan mahdollisen kiinnittymispinnan.
2.  Valtaosan vuodesta kuivilla olevalle alueelle ei ole kolonisoitunut vesiekosysteemin mätirosvoja (selkärangattomat pedot, pienet kalat ym.)
3. Näillä alueilla on tutkitusti eniten ravintoa tarjolla, kun hauenpoikaset siirtyvät ulkoiseen ravintoon.

Hauille olisikin edullista, jos kosteikko tai osa siitä olisi kuivilla kevätajan ulkopuolella.

Ajoitus

Tulvittaminen voidaan hyvin aloittaa jo kevättalvellakin, mutta huhtikuun alussakin vielä ehtii.

Vesi pidetään korkealla haukitasanteiden päällä huhti- ja toukokuun ajan. Kesäkuun alkupuolella, viimeistään juhannuksena, veden pinta rauhallisesti lasketaan ja hauenpoikaset siirtyvät vesistön puolelle kasvamaan.

Syvyydellä on merkitystä. Millainen tahansa allas ei toimi hyvin kutemiseen tai poikastuotto jää huonoksi.
Myös haukien lintuihin kohdistama predaatiouhka voidaan minimoida tai poistaa sopivalla syvyysprofiililla. Kosteikon suunnittelussa kannattaakin syvyydet luoda harkiten.

Kutu- ja pienpoikassyvyys
Haukien kutemiseen sekä pienpoikasille sopiva vesisyvyys on n. 10-40 cm. Pitempiaikaiseen oleskeluun tämä on emokaloille kuitenkin liian matala ja suojaton. Tätä tietoa kannattaa hyödyntää, jos vaikkapa linnustollisista syistä halutaan, että emohauet eivät kudun jälkeen jää kosteikkoon kesää viettämään.
Tee siis kosteikkoosi matalia altaita, jos haluat tarjota sorsalinnuille sopivaa syönnösaluetta ja ”pakottaa” isot hauet sieltä pois ennen lintupoikueiden saapumista.

Alkukesän loikoilusyvyys
Jo 50-70 cm vesisyvyys voi houkuttaa osaa ainakin pienemmistä emohauista jäämään kosteikon puolelle alkukesään saakka. Kun kosteikon vesi lämpenee lähelle 20 astetta, hakeutuvat hauet kuitenkin jo mieluusti tätä syvempään ja viileämpään veteen. Mikäli kosteikko ei tätä syvempää ja viileämpää vaihtoehtoa tarjoa ja hauilla on mahdollisuus poistua, siirtyvät ne kesän viettoon isomman vesistön puolelle.

Ympärivuotisen kosteikon syvyys
Kun kosteikko tarjoaa vähintään metrin verran suht hapekasta ja vaihtuvaa vettä, voivat pienehköt ja keskikokoiset hauet viihtyä siellä läpi kesän pikkukaloja syöden.
Kalojen talvehdittavasta kosteikosta syvyyttä tulisi löytyä vieläkin enemmän, että kovanakin talvena jääpeitteen alle jää riittävästi vesitilavuutta. Mikä sitten on riittävästi, riippuu paljolti kosteikosta ja sen talviaikaisesta happitilanteesta.

Hauen mäti ja pienpoikaset tarvitsevat vesikasvillisuutta selvitäkseen ja kasvillisuudella on kosteikoissa tietysti paljon muitakin tärkeitä funktioita.

Kasvillisuus ravinteiden pidättäjänä
Vesiensuojelukosteikoissa kasvillisuus on toivottua, sillä kasvillisuus hidastaa veden virtaamista ja auttaa täten kiintoaineen ja ravinteiden pidättymistä. Runsaassa kasvillisuudessa on myös paljon pinta-alaa ja kasvien pintaan kasvava ”biofilmi” on tärkeä tekijä veden puhdistumisessa.

Runsaasti kasvillisuutta hauille
Runsas kasvillisuus on haukien lisääntymisen kannalta kriittisen tärkeää – se toimii mädin ja ruskuaispussipoikasten kiinnittymisalustana, antaa suojaa saalistajilta, virtauksilta ja liialta UV-säteilyltä, toimii väijymispaikkana, kerää ympärilleen pienpoikasille sopivaa ravintoa ja luovuttaa auringosta imemäänsä lämpöä myös kevätyön kylminä tunteina.

Maltillisemmin kasvillisuutta linnuille, ahvenille ja särkikaloille
Myös linnut, ahvenet ja särjetkin arvostavat kasvillisuutta, sen tuomaa suojaa ja sen ympärille kehittyvää ravintotarjontaa, mutta ne kaipaavat kosteikkoon lisäksi enemmän avovesialueita kuin hauet. Kosteikossa, jossa on avovesialuetta ja runsaan kasvillisuuden alueita, hauenpoikaset löytyvät kasvivaltaisista osista ja ahvenenpoikaset ja monet muut kalat enimmäkseen avoalueilta.

Kasvilajisto
Kaikki kosteikkojen kasvilajit eivät ravinnepidättämisen tai kalojen kudun kannalta ole samanarvoisia, joskin aina tyhjää parempia.

Tulvaniityillä tai kosteikkojen tulvatasanteilla kasvillisuudeksi kelpaa melkein mikä vain maa- tai kosteikkokasvillisuus, kun se on tuoreeltaan veden alle päätynyt ja siten limoittumaton ja liettymätön. Erilaiset heinäkasvit tai saraikot esimerkiksi ovat mainioita.

Suurin osa vesi- ja kosteikkokasveista talvehtii juurakon tai siemenpankkien avulla, joten jäiden lähdön aikaan keväällä ne eivät ole tarjoamassa kutualustaa hauille. Syksyllä ja talvella pohjaan lakastuneet kasvinosat ovat kevääseen mennessä usein melko liettyneitä, eivätkä siten mitään parasta materiaalia mädin kiinnittymisalustaksi. Toisin on kuitenkin vesisammalten laita. Missä niitä kasvaa, talvehtivat ne vihreinä ja tarjoavat usein hyvää alustaa hauen kututoimille heti keväällä.
Ilmaversoiset kasvit eivät pystyssä kasvaessaan tarjoa veden alle mitään optimaalista kutualustaa, mutta kun ne kaatuvat veteen, tilanne muuttuu.

Eri näkökulmat

Käytännössä kaikissa kosteikkoprojekteissa on tavoitteena yleinen luonnon monimuotoisuuden lisääminen. Sen lisäksi kosteikko voidaan tehdä tai kunnostaa useista eri intressinäkökulmista, joista yleisimmät ovat:

• vesiensuojelu (päätavoitteena ravinteiden pidättäminen)
• linnut (päätavoitteena vesilintujen pesimä- ja ruokailuhabitaattien luominen ja lisääntymismenestyksen parantaminen, joskus metsästys)
• kalat (päätavoitteena petokalakantojen vahvistaminen kalastuksellisista tai vesistön tilan parantamiseen tähtäävistä syistä)

Kosteikon jokaisella lintulajilla on erilaisia preferenssejä ympäristölleen ja sama pätee eri kaloihin. Jopa vesiensuojelukosteikoissakin karkean kiintoaineen tehokas laskeuttaminen ja liuenneiden ravinteiden sieppaaminen vedestä eivät optimoidu samoin konstein. Kosteikot ovat siis aina jonkinasteinen kompromissi – joiltakin pieniltä osin eri tavoitteet ovat ristiriidassa keskenään, mutta silti isossa kuvassa kosteikkoon on hyödyllistä yhdistää useita eri tavoitteita, jolloin saadaan investoinnista enemmän ja monipuolisemmin hyötyjä irti.

Alla on hyötyjä (+) ja haasteita (–), kun eri tavoitteita yhdistetään samaan kosteikkoon.

Vesiensuojelun näkökulma haukiin
+ Haukien lisääntymiselle ja pienpoikasille runsas kasvillisuus on ensiarvoisen tärkeää ja toisaalta runsas kasvillisuus tukee veden puhdistumista ja ravinteiden sitoutumista kosteikkoon. Hauki sopii siis lajina mainiosti juuri vesiensuojelukosteikkoihin.
+ Hauet vähentävät pohjaa tonkivia särkikaloja, mikä vähentää veden samentumista, parantaa kosteikon kasvittumista ja parantaa kosteikon ravinteiden pidättämistä.
+ Hauet vähentävät pohjaa pöyhiviä, vettä samentavia ja vesikasveja irti repiviä puolisukeltajalintuja, mikä vähentää veden samentumista, parantaa kosteikon kasvittumista ja parantaa kosteikon ravinteiden pidättämistä.
+ Hauet syövät planktivoreja, mikä vähentää leväkukintoja ja kirkastaa vettä ravintoketjuvaikutusten kautta
– Haukikosteikoista puuttuvat syvänteet. Vesiensuojelukosteikkoihin halutaan matalien kasvillisuusalueiden lisäksi myös paljon tilavuutta / syvänteitä, jotta laskennallinen veden viipymä kosteikossa olisi pitkä ja kiintoaineen laskeutumista saataisiin tehostettua.
– Ojien tai muiden kulkureittien pitäminen auki haukia varten vähentää niissä kasvillisuutta, joka muutoin voisi osallistua veden puhdistamiseen.

Haukien näkökulma vesiensuojeluun
+ Vesiensuojelukosteikoilla parannetaan vedenlaatua ja vastustetaan rehevöitymistä, mikä on hauille hyväksi.
– Vesiensuojelukosteikot ovat joiltain osin turhan syviä ja tuottamattomia
– Vesiensuojelukosteikot tehdään joskus tarkoituksella nousuesteellisiksi tai suodatuskenttien taakse, jolloin hauet eivät niihin pääse.

Lintujen näkökulma haukiin
+ Hauet syövät särkikaloja. Särkikalat ovat pahin ravintokilpailija vesiselkärangattomia ruuaksi etsiville puolisukeltajille, minkä lisäksi särkikalojen aiheuttama veden samentuminen vaikeuttaa sorsalintujen tehokasta ruokailua. Missä on paljon särkikaloja, on vähemmän ja pienempiä puolisukeltajia. Hauet ovat tässä linnuille avuksi.
+ Puolisukeltajalinnut syövät hauen mätiä ja ruskuaispussipoikasia, joten hauet toimivat lintujen ravintolisänä.
– Emohauet syövät vesilinnunpoikasia (estettävissä kosteikon syvyysprofiilisuunnittelulla).

Haukien näkökulma lintuihin
+ Jos kalaa ei ole tarjolla, voi vesilinnunpoikasilla täyttää vatsaa.
– Puolisukeltajat tonkivat pohjaa, samentavat vettä ja repivät vesikasveja irti pohjasta. Samentuminen haittaa haukien saalistusta.
– Puolisukeltajat syövät hauen mätiä ja ruskuaispussipoikasia etsiessään ravintoa pohjasta
– Lintukosteikot tehdään joskus tarkoituksella nousuesteellisiksi, jolloin hauet eivät niihin pääse. Kosteikot kuitenkin vain harvoin pysyvät kokonaan kalattomina – särkiä tai muita pikkukaloja saapuu usein pieniä määriä joko yläpuolisista ojista tai muilla tavoin, ja hauet eivät pääse pitämään niitä kurissa.

Moniallas-taktiikka ja mosaiikki

Hyötyjä ja haittoja on helppo listata, mutta on muistettava, että osa niistä on tärkeitä ja osa lähes teoreettisia. Kaikelle ei siis pidä antaa samanlaista painoarvoa.

Osa intressiongelmista voidaan välttää parhaiten tekemällä kosteikko useamman kuin yhden altaan taktiikalla. Tällöin voidaan saada monipuolinen kosteikkokokonaisuus, jossa eri altaat on räätälöity palvelemaan eri tarkoitusta.

Yhden altaan taktiikassa mosaiikkimainen eli rikkonainen ja vaihteleva kosteikkorakenne palvelee parhaiten monimuotoisuutta ja se onkin yleensä hyvä lähestymistapa monen eri intressin tilanteessa. Löytyy laikuittain runsasta kasvillisuutta, väljempää kasvillisuutta ja avovettä, ja sopivasti suunniteltua syvyysvaihtelua eri tarpeisiin. Vielä jos kasvilajisto on monipuolinen ja osa kosteikosta on tulvavaikutuksen alaista, on kyseessä monimuotoisuuden keidas, joka tarjoaa sopivaa habitaattia monelle eläjälle ja parantaa vedenlaatua.

Mitkä kosteikot kannattaa haukeistaa ja mitkä ei?

Tee kosteikosta hauille sopiva aina kun…

• … kosteikon tavoite on parantaa alapuolisen vesistön vedenlaatua ja ekologista tilaa (sitä tärkeämpää, mitä huonompi vesistön petokalatilanne on)
• … ei ole erityistä syytä yrittää pitää kosteikkoa kalattomana
• … kaloja joka tapauksessa pääsee kosteikkoon
  • vesistöjen lähellä
  • kosteikon ja vesistön pinnantasojen ollessa lähellä toisiaan
  • yläpuolella on iso oja tai pieni puro (yllättävän pienissäkin ojissa on lähes aina joitakin kaloja, paitsi kuivana ja talvisin)

Haukia ei tarvitse huomioida kosteikon suunnittelussa, jos…

• … kosteikon ja vesistön välissä on jo olemassa mainio kutukosteikko
• … vesistön haukikanta ei tarvitse tukea (hyvä ekologinen tila, vahva petokalakanta ja kutualueet kunnossa)
• … kosteikon ensisijainen tavoite on toimia lintuparatiisina ja se saadaan hyvällä varmuudella pidettyä täysin kalattomana
• … kosteikon sijainti on sellainen, että kalat eivät pääse sinne nousemaan