Haukilahdella suoritettiin niittoa, mosaiikkikaivuuta sekä keväinen vedennosto. Kunnostusten jälkeen (2021-) alue on tuottanut hienosti hauen pienpoikasia.
Tiepenger erottaa Haukilahden perukan, eli kunnostetun haukikosteikon, merestä. Kosteikko ja meri ovat yhteydessä ainoastaan tien alittavan siltarummun kautta. Perukka toimi paikallisten mukaan hyvänä kevätkutuisten kalojen kutupaikkana muinoin, mutta ajan saatossa kohde on mataloitunut ja kasvanut umpeen eikä kalojen kutukarkeloita ole näkynyt aikoihin.
Syksyllä 2020 niitettiin talkoolaisten avittamana alueen ruovikko ja kerättiin kahden kasvukauden ruokomassat pois happea kuluttamasta ja aluetta tukkeuttamasta. Myöhemmin talvella tehtiin pienimuotoista mosaiikkikaivuuta syvempien ”vesijuopien” aikaansaamiseksi ja keväällä 2021 asennettiin vielä säätöpato, jolla varmistettiin kohteen vesitys kudun jälkeen.
Heti säätöpadon asentamisen jälkeisinä päivinä uivat ensimmäiset emohauet alueelle ja ohikulkijat saattoivatkin tarkkailla kalojen kutukarkeloita pyörätieltä käsin.
Tiepenger erottaa ruovikoituneen Haukilahden perukan merestä. Kuva on otettu ennen kunnostusta, heti poikkeuksellisen korkean meriveden jälkeen. Kosteikon oikeassa reunassa märkänä näkyvä alue onkin yleensä täysin kuivaa maata. Kirkkaimman keltaisena ruokoa kasvava alue on kosteikon vetisin alue (n. 6000 m2), joka sitten kunnostettiin haukien kutua varten (kuva: Toni Valkonen).
Vielä ilmakuva toisesta suunnasta (kuva: Toni Valkonen).
Vaikka veteen kaatunut ruoko sinänsä on hyvää kutualustaa, keväisin edellisen vuoden ruovikko oli paksuna kaatuneena mattona, estäen haukien pääsyn kutemaan, vaikka ruokomaton alla / seassa oli hieman vettä. Liian runsas lahoava ruokomassa paitsi mataloittaa aluetta ja haittaa kalojen kulkua se myös kuluttaa happea, mikä voi heikentää mädin mahdollisuuksia kehittyä poikaseksi.
Kesän päätteeksi alue oli aina täynnä yli 2 metriä korkeaa ruovikkoa (korkean kiven päältä kuvattu).
Kunnostustuksen alkajaisiksi paikalle tilattiin niittoyrittäjä, joka ensin leikkasi…
… ja sitten keräsi enimmät ruokomassat pois alueelta.
Talkoolaiset auttoivat viimeistelyssä ja mm. kivien ympäristöissä.
Siivottavaa oli paljon, sillä keräsimme vedestä juuri niitetyn ruo’on lisäksi myös edellisen vuoden jo kaatuneena olleen ruokomassan. Lopulta kuitenkin näkymä oli nähdyn vaivan arvoinen.
Niittotyö oli nyt tehty. Merivesikin nousi samalla sopivasti hieman.
Tältä alueen pohja näytti keväällä ennen kunnostusta. Tällaisessa emokaloilla ei ole mahdollisuuksia kutea ellei merivesi nouse poikkeuksellisen korkealle.
Alueen pohjaa syksyllä heti niiton jälkeen, kun ruokomassat oli kerätty pois. Tämä näyttää alustalta, joka sopii hauen mädille mainiosti tulevana keväänä.
Myöhemmin talvella pienellä telakaivurilla toteuttu mosaiikkikaivuu loi tasamatalaan kosteikkoon syvempiä juopia. Kaivuu-urien päistä näitä syvenemiä jatkettiin vielä pitemmälle vain koneen teloilla ajamalla, ilman kaivuuta.
Syvemmät ”ojat” auttavat suuria emokaloja pääsemään pitemmälle kosteikon mataliin osiin kutemaan, tarjoavat kaloille suojaa ilmauhkilta ja vedenpinnan laskulta sekä ohjaavat pienpoikaset kohti merta, kun kosteikon vettä alkukesästä tarkoituksella lasketaan. Myös linnusto ja selkärangattomat hyötyvät kaivuun tuomasta vaihtelevuudesta.
Kosteikon vedenpinta oli tarkoitus nostaa rumpuputken sisään asennettavilla säädettävillä patolevyratkaisuilla, jotka olisi asennettu kalaporrasmaisesti pienillä nousuilla. Veden ohijuoksu putken ulkopuolelta, koko leveän tiepenkereen läpi, kuitenkin esti suunnitellun toteutuksen.
Kevään kutuaika kolkutteli jo melkein ovella, kun veden noston varasuunnitelmaa, eli rumpuputken edustalle asennettavaa säädettävää vaneripatoa, päästiin ihmettelemään.
Rumpuputken eteen alustettiin padolle sopiva kohta…
…ja pato asennettiin savimaalla tiukasti paikoilleen. Tämän jälkeen saven päälle verhoiltiin vielä kerros kiviainesta eroosiota estämään.
Pato muutama päivä asennuksen jälkeen…
…ja välittömästi havainto ensimmäisestä kosteikkoon uineesta hauesta.
10.5.2021, eli pari viikkoa kutumelskeen jälkeen, Luonnonvarakeskuksen tutkijat kävivät sovitusti kohteella etsimässä hauenpoikasia ja mätiä – ja niitä myös löytyi! Poikasia ja mätiä löytyi ympäri kosteikkoa, mutta kosteikon keskiosissa oli pieni vesisammalta kasvava alue, jossa poikasia oli selvästi muuta aluetta tiheämmässä. Kuvassa näkyy viisi kauhalla napattua hauen ruskuaispussipoikasta.
Kuva alueesta ensimmäisenä keväänä kunnostuksen jälkeen – tarjolla avovettä, syvyysvaihtelua ja kasvillisuutta. Ruovikko kasvaa vuosittain takaisin, joten satunnainen niiton uusiminen olisi alueelle eduksi. Joka tapauksessa syvennetyt kohdat luovat aiempaan nähden enemmän mahdollisuuksia kaloille päästä kutupuuhiin.
Tässä ilmakuva alueesta ennen kunnostusta (2018). (kuva: Maanmittauslaitos / Paikkatietoikkuna)
Tässä ilmakuva alueesta kunnostuksen jälkeen (2021). Mosaiikkimaisuuden lisääntyminen näkyy kuvissa hyvin. (kuva: Maanmittauslaitos / Paikkatietoikkuna)
Sinun tulee hyväksyä markkinointievästeet nähdäksesi tämän sisällön.
Tällä Haukitehtaista kertovalla videolla näkyy materiaalia Kotkan Haukilahden kunnostamisesta.
Idea tämän kohteen kunnostamisesta kutupaikaksi tuli paikallisen aktiivin, Toni Valkosen, yhteydenoton myötä.
Rahoitus: Kunnostuksen materiaali- ja urakointikustannukset vuosina 2020–2021 olivat yhteensä noin 8900 €. Näistä n. 57 % rahoitettiin ELY:n myöntämällä tuella Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta. Muilta osin kunnostamisen kustannuksia katettiin MMM:n jakamista kalastonhoitomaksuvaroista sekä Haukitehdas-toimintaan saamillamme lahjoituksilla.
Lahjoituksilla hankittiin tämän kohteen talkoita varten iso kasa työkaluja (erilaisia viikatteita, lapioita, haravia ym.), jotka ovat palvelleet sen koommin monilla muillakin kunnostuskohteilla. Myös osa konetyön kustannuksista katettiin lahjoituksin.