Kunnostuksia kevätkutuisille kaloille
Vapaa-ajankalastajien yleisimmät saaliskalat ovat ahven ja hauki. Ne kutevat keväällä matalille ja suojaisille kasvillisuusrannoille, ja vaeltavat usein myös syvistä ja suurista vesistä pieniin, nopeasti lämpeneviin lampiin kutemaan. Valitettavasti rantojen rakentaminen, ruoppaukset, kosteikkojen kuivaaminen ja vaellusyhteyksien umpeen kasvaminen tai katkeaminen muista syistä ovat hävittäneet tai huonontaneet monia näille ja monille muille kevätkutuisille lajeille sopivista kutupaikoista. Myös vesien rehevöityminen ja siitä koituvat ongelmat poikasten ravinnonsaannille särkikalojen kanssa käytävässä kilpailussa ovat heikentäneet ahvenen ja hauen lisääntymismenestystä. Useissa sisävesissä myös veden pinnan säännöstely aiheuttaa merkittävää haittaa hauen ja ahvenen kudulle tai poikasten pääsylle jatkokasvun mahdollistaville vesille.
Pienvesien kunnostaminen
Fladat, kluuvit, kosteikot ja muut suojaiset pienvedet ovat ihanteellisia poikastuotantoalueita ahvenille ja hauille. Niiden kunnostaminen ja kunnossapitäminen ovat tehokkaita tapoja parantaa ja ylläpitää hyviä hauki- ja ahvenkantoja.
Tärkeimmät edellytykset ja toimet pienvesien kunnostamisessa kevätkutuisten kalojen lisääntymistä varten ovat:
1. Emokalojen tulee päästä kutualueelle.
– Kutualueelle johtavassa uomassa tai purossa olevien esteiden poistaminen.
2. Hyvät olosuhteet lisääntymiselle
– Kutualueen pitää pysyä vesitettynä ja sieltä pitää löytyä kasvillisuutta.
– Uomaa tai puroa ei saa avata liiaksi, jotta olosuhteet pienvesistössä eivät heikkene.
3. Kuteneiden kalojen tulee päästä pois
– Suurin osa poistuu heti kudun jälkeen
4. Poikasten pääsy laajemmalle syönnösalueelle
– Poistuminen kutualueelta riippuu veden määrästä. Poikaset poistuvat yleensä sateiden yhteydessä, kun vedenpinta nousee ja virtaama kasvaa.
Suomen Vapaa-ajankalastajat on Haukitehdas -hankkeessa kunnostanut useita pienvesiä. Kaikissa kunnostetuissa kohteissa on poikastuotanto käynnistynyt uudelleen tai lisääntynyt aikaisempaan verrattuna. Lue lisää Haukitehdas -hankkeesta.
Kututurot
Kasvillisuusrannat ovat merkittävästi vähentyneet etenkin kaupungeissa, joissa luonnonrannat on korvattu betoni- tai sorapenkereillä. Luontaisesti kaikenlaisiin vesiin kertyy runsaasti puuta ympäröivistä metsistä, mutta metsätalouden myötä vesiin ei nykyisin juuri enää kaadu puita luontaisiksi turoiksi. Turot, siis kasvimateriaalia olevat mätiä kannattelevat ja poikasille suojaa tarjoavat rakenteet, eivät siis ole uusi keksintöjä, vaan paremminkin luonnollisia tai nykytermein luontopohjaisia ratkaisuja kalojen lisääntymisen tehostamiseen.
Syitä kutualueiden kunnon heikentymiseen ovat myös rantojen rakentaminen, ruoppaaminen ja uusien maa-alueiden luominen täytemaan avulla. Sopivien kutupaikkojen, eli suojaisten kasvillisuusrantojen puuttuminen tai vähyys rajoittaa kalakantojen lisääntymistä. Koska rakennettuja rantoja on paikoin paljon, voivat vaikutukset ulottua suurille vesialueille.
Tilannetta voidaan onneksi parantaa ja hyväksi keinoksi ovat osoittautuneet kututurot. Lisäämällä kututuroja sopiville paikoille voidaan parantaa ainakin ahvenen ja kuhan, ja mahdollisesti myös hauen lisääntymisen edellytyksiä.
Mihin turoja ja miten
Turoja kannattaa upottaa alueille, jotka olosuhteidensa puolesta soveltuvat lisääntymiseen. Tällaisia ovat erityisesti matalat ja suojaisat alueet, joiden luontainen kasvillisuus on ihmisen toiminnan takia vähentynyt. Samalla on huomioitava, etteivät turot aiheuta haittaa vesiliikenteelle.
Ahvenia ja haukia varten turot kannattaa upottaa matalaan veteen, noin 1–2 metrin syvyiselle alueelle. Kuhalle upotettavat turot kannattaa sijoittaa metrin pari syvemmälle riippuen veden väristä. Aivan tummassa vedessä kuhat voivat kutea lähes rantaviivaan hyvin matalaan. Turot ankkuroidaan paikalleen sitomalla niihin paino luonnonmateriaalista valmistetulla köydellä.
Turot jätetään vesistöön
Turoja ei kannata poistaa vesistöstä, sillä ne ovat paljon muutakin kuin kalojen kutualusta. Kudun jälkeen kututurot toimivat suojapaikkoina pienille kalanpoikasille. Ne myös tarjoavat ravintoa poikasille, sillä turojen lomassa elää runsaasti selkärangattomia eliöitä. Pohjaeläinten määrä voi kututurojen ympäristössä olla monikymmenkertainen verrattuna ympäröiviin alueisiin. Turojen pintaan kasvaa vedessä biofilmiä, eli bakteereja, leviä ja sieniä. Biofilmi sitoo vedestä ravinteita, jotka päätyvät ravintoketjun myötä kaloihin ja samalla veden laatu paranee. Turoista on siis vedessä monenlaista hyötyä.
Turotapahtuman järjestäminen
Suomen Vapaa-ajankalastajat on järjestänyt jäsenseurojensa kanssa jo kymmenen vuoden ajan kaikille avoimia turotapahtumia. Näissä tapahtumissa osallistujat tuovat oman joulukuusensa mukanaan ja upottavat sen talkoolaisten opastuksella jään alle kututuroksi. Tapahtumat ovat olleet suosittuja ja myös moni muu toimija on esimerkkimme innostamana alkanut upottaa turoja.
Alla olevasta oppaasta löydät kaikki tarvittavat tiedot turotapahtuman järjestämiseen.
Lue lisää
- Fladojen ja kluuvien kunnostus kalojen lisääntymisalueiksi, LUKE 2023
- Ecosystem-based management outperforms species-focused stocking for enhancing fish populations, Science 2023
- Suomen merenrannikon rakennetut ja rakentamattomat rannat, Turun yliopisto 2019
Juha Ojaharju
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, kala- ja ympäristötoimikunta