Kalastuslain 11§

Lausunto Kalastuslain 11 §:n muuttamisesta 15.4.2002

Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö tutustuttuaan viitekirjeen yhteydessä lähetettyyn kalastuslain muutosehdotukseen ja
siihen liittyvään muistioon esittää lausuntonaan seuraavaa.

Maa- ja metsätalousministeriö on päätynyt esittämään
kalastuslain 11 §:n lähes täydellistä muuttamista ja uudelleen kirjoittamista
muistiossa esitellyin perusteluin. Niistä keskeisin liittyy korkeimman
hallinto-oikeuden 6.2.2002 antamaan päätökseen, jolla se on kumonnut muusta
vesistöstä aidalla erotetulle pienehkölle vesialueelle asetetun onkimis-,
pilkkimis- ja viehekalastuskiellon. Päätöksessään Korkein hallinto-oikeus on
katsonut, että kaupallinen virkistyskalastustoiminta ei palvele kalastuslain 1
§:ssä säädettyjä pyrkimyksiä ja on näin todennut lain vastaiseksi aina vuodesta
1983 alkaen noudatetun käytännön, jossa pienehköiltä vesialueilta on
yleiskalastusoikeudet voitu kumota ennen kaikkea kaupallisten istuta ja pyydä –
kalastuspaikkojen ylläpidon varmistamiseksi. Kuten ministeriön muistiossakin
mainitaan, tämä käytäntö on ollut esillä myös käsiteltäessä lakialoitteen
pohjalta laadittuja kalastuslain muutoksia, joilla mahdollistettiin
yleiskalastusoikeutena viehekalastus. Silloin käytäntö jäi kirjaamatta mukaan
varsinaiseen lakitekstiin.

SVK:n käsityksen mukaan tarvittava lainmuutos, jolla
vuodesta 1983 toteutetun, pienialaisten kaupallisten istuta ja pyydä -hankkeiden
edellytyksiä turvaavan kieltojärjestelmän jatkuvuus olisi turvattu, ei edellytä
näin suurta 11 §:n uudelleenkirjoittamista. Sama koskee yleiskalastusoikeutena
mahdollisen viehekalastuksen rajoittamista tai kieltämistä samoin perustein
yleiskalastusoikeuksina harjoitetun onkimisen ja pilkkimisen kanssa.

SVK näkee tämän 11 §:n muutosehdotuksen laajuudessa
myös merkkejä siitä, että koko nyt suhteellisen hyvin toimivaksi muotoutunut ja
mittasuhteiltaan vaatimattomaksi jäänyt kieltojärjestelmä, jonka puitteet ovat
syntyneet niin kalastuslain kirjaimen kuin kalatalousviranomaisten ja
oikeusjärjestelmän päätösten ja tulkintojen tuloksena, haluttaisiin osin
vesittää, kenties laajentaa. Yleiskalastusoikeuksina harjoitetut onkiminen,
pilkkiminen ja viehekalastus eivät kalastusteholtaan ole sellaisia tekijöitä,
jotka ensimmäisinä haittaisivat tutkimusta tai uhkaisivat kala- ja rapukantaa
tai hoidon tulosten turvaamista. Verkkokalastuksen ja muiden tehokkaampien
pyyntitapojen vaikutukset ovat huomattavasti suurempia.

Itse lakiin ja/tai lakiesityksen perusteluihin on
siksi otettava maininta siitä, että onkimista, pilkkimistä ja viehekalastusta
koskevia kieltoja tai rajoituksia voidaan antaa vain, mikäli muiden
tehokkaampien pyyntimuotojen rajoittaminen tai kieltäminen ei riitä kalastuslain
1§:n tavoitteiden tai kalakannan tavanomaista tehokkaamman hoidon tulosten
turvaamiseksi tai muiden, kalastuksesta johtuvien ja kalakantaa, sen hoitoa,
käyttöä tai tutkimusta haittaavien vaikutusten ehkäisemiseksi.

Jos 11 §:n muutosesitystä viedään eteenpäin nyt
lausunnolle lähetetyltä pohjalta, mukaan on otettava myös määritelmä
kieltoalueiden luonteesta: pienimuotoiset ja suljetut alueet. Tämä vastaa
nykyisten istuta ja pyydä -alueiden käytäntöä. Ongelmia ja valitusten aiheita on
syntynyt, kun 11§:n mukaisia kieltoalueita on ulotettu koskemaan suurempia
vesialueita tai ääritapauksissa jopa järvireittiä, kuten ns.
SUOMA-kalastusmatkailuhankkeen yhteydessä. Näissä tapauksissa pyyntikokoisten
istukkaiden määrä suhteessa kieltoalueen pinta-alaan on jäänyt pieneksi ja
toiminnan taloudellisten tulosten turvaaminen on kohtuuttomasti rajoittanut
yleiskalastusoikeuksien käyttöä.

SVK edellyttää myös muutoksia kalastusalueiden
mahdollisuuteen asettaa omatoimisesti yleiskalastusoikeudet poistavia tai
rajaavia kieltoja vesialueilleen. Vuosina 1983 -1993 kalastusalueilla oli
mahdollisuus asettaa tarvittaessa – kalaveden tuoton pienuuden tai muun pätevän
syyn vuoksi – tämänkaltaisia kieltoja tai rajoituksia omasta aloitteestaan tai
vesialueen omistajan pyynnöstä korkeintaan kolme kuukauden ajaksi. Milloin
kielto tai rajoitus on tarpeen toistuvasti määräys oli alistettava
kalastuspiirin vahvistettavaksi.

Vuodesta 1994 alkaen tuota kalastusalueen itse
määräämän kiellon tai rajoituksen kestoaikaa venytettiin kuuteen kuukauteen.
Tämä lainkohta on ministeriön muutosehdotuksessa jätetty ennalleen, mutta
ajanmukaistettu muuttamalla kalastuspiirin tilalle työvoima- ja elinkeinokeskus,
missä toimiva kalastusyksikkö nykyisin hoitaa alueellisia
kalastusasioita.

SVK esittää, että kalastusalueiden omatoimisen
yleiskalastusoikeuksien rajoittamiseen kohdistuvan kiellon tai rajoituksen
määräajaksi määrättäisiin vain tuo alunperin ollut kolme kuukautta. Kiellon
mahdollinen muuttamistarve, jatkamistarve ym. seikat ovat kyllä arvioitavissa
suhteellisen pikaisesti ja nykyaikaiselle palvelevalle hallinnolle on kolmessa
kuukaudessa riittävästi aikaa varmistaa tarpeellisen kiellon tai rajoituksen
jatkoedellytykset.

Yhteenvetona SVK toteaa pitävänsä kalastuslain 11 §:n
muutosehdotusta esitetyssä laajuudessa tarpeettomana. Pienimuotoisten
kaupallisten istuta ja pyydä -hankkeiden turvaaminen niitä tapauskohtaisesti
vaarantavilta yleiskalastusmuodoilta on SVK:n käsityksen mukaan
matkailukalastushankkeiden kannalta taloudellisesti perusteltua ja tätä koskeva
muutos lisättävissä nykyiseen pykälään.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö esittää,
että 11 §:n ensimmäinen momentti kirjoitettaisiin seuraavaan muotoon:


Työvoima- ja elinkeinokeskuksella on oikeus
määrätyllä vesialueella rajoittaa 8 §:ssä tarkoitettua onkimista, pilkkimistä ja
viehekalastusta sekä 9 §:ssä tarkoitettua lupien myöntämistä taikka kieltää ne,
jollei muut pyydysten tai kalastustapojen rajoitukset ole riittäviä:

1) 1 §:ssä mainittujen tavoitteiden tai kalakannan
tavanomaista tehokkaamman hoidon tulosten turvaamiseksi;

2) kaupallisessa tai muussa erityisessä
tarkoituksessa tehtyjen kala- tai rapuistutusten taloudellisen hyödyntämisen
turvaamiseksi; taikka

3) jos tietyllä vesialueella vallitsevat erityiset
olosuhteet sitä edellyttävät.


11 §:n 3 momentin kalastusalueen kiellon tai rajoituksen
enimmäisajaksi SVK esittää 3 kuukautta:

?? määrätä 1 momentissa tarkoitetun kiellon tai
rajoituksen enintään kolmen kuukauden ajaksi.
?

Lisäksi SVK esittää, että esityksen perusteluissa
määritellään rajoitus- ja kieltoalueet luonnonolosuhteiltaan suljetuiksi ja
pienialaisiksi kohteiksi.