Poikkeuslupa karisiian pyyntiin

Lausunto koskien Etelä-Suomen Merikalastajain liiton poikkeuslupahakemusta KL 47§:n nojalla kalastaa karisiikaa 35 mm:n verkoilla Itäisellä Suomenlahdella, 17.12.2018

Hakemus

Etelä-Suomen Merikalastajain liiton hakee KL 47§:n nojalla poikkeuslupaa kalastaa karisiikaa 35mm:n verkoilla Itäisellä Suomenlahden alueella, jonka pohjoisraja kulkee Kuorsalon itäosasta Niinisaaren ja Ruissaaren pohjoisosien kautta Santion eteläkärkeen (leveysaste 60´27´N) ja länsirajana on Kuorsalon ja Tammion saarten itäreuna (pituusaste 27´25´E).

Valtioneuvoston asetuksessa kalastuksesta on säädetty, että leveysasteen 62´30´N eteläpuolella siian kalastuksessa tulee käyttää solmuväliltään vähintään 43mm verkkoja.

Hakemuksen perustelut

Hakija esittää hakemuksensa perusteluiksi, ettei valtioneuvoston säädöstä annettaessa ole huomioitu Suomenlahden itäosassa esiintyvän karisiian kalastusta. Hakijan mielestä 43mm verkoilla saadaan kaikkein kookkaimpia karisiikoja, yleensä naaraita, joihin kalastuksen kohdistaminen ei ole suotavaa.

Suomen Vapaa-ajakalastajien Keskusjärjestön lausunto

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) vastustaa hakemusta.

Perustelut

Hakemus perustuu puhtaasti hakijan tahtoon kalastaa entistä pienempää siikaa, isompien kokonaissaaliiden toivossa. SVK painottaa, että ajattelutapa on kalabiologisesti nurinkurinen ja lyhytnäköinen. Pienemmän solmuvälin käyttö johtaisi dominoefektiin, jossa aina yhden kokoluokan loppuessa haetaan poikkeuslupaa yhä pienemmän solmuvälin käyttöön, kunnes populaatiot on tuhottu täysin. Verkko on sen lisäksi valikoimaton pyydys, joka pyytää yhtä tehokkaasti kaikkia kalalajeja. Lupahakemuksessa mainittuun 35 mm solmuväliseen verkkoon takertuisivat näin ollen niin alamittaiset – ja erittäin uhanalaiset – meritaimenet, kuin kuhatkin.

Uunituoreen kalavarojen käyttö- ja hoito-oppaan (Luke 2018) mukaan kalastuksen järjestämisen ongelmat ovat suuria erityisesti Pohjanlahdella, jossa kalastetaan samoilla alueilla sekä pientä karisiikaa että nopeammin ja isommaksi kasvavaa vaellussiikaa. Kun käytetään karisiian pyynnissä tarvittavia tiheitä verkkoja, vaellussiikasaalis koostuu enimmäkseen ei-sukukypsistä tai ensimmäistä kertaa kudulle pyrkivistä kaloista. Pyynnin valikoivuuden vaikutukset näkyvät Perämeren vaellussiikakannoissa: nopeakasvuisten siikojen ja naaraiden osuus on aikaisempaa pienempi ja myös kalojen keskikoko on pienentynyt. Kun vaellussiiat kalastetaan keskenkasvuisina, niiden kasvupotentiaali jää suurelta osin käyttämättä. Siikasaaliiden pieneneminen, siikojen aiempaa pienempi koko ja vaellussiikakantojen ahdinko johtivat vuonna 2013 siian verkkokalastuksen säätelyyn valtioneuvoston asetuksella (Kalastusasetus 12 §). Pääosassa rannikkoa siikaverkkojen pienimmäksi sallituksi solmuväliksi tuli 43 millimetriä. Säätelyn tavoitteena on vähentää keskenkasvuisten siikojen pyyntiä sekä lisätä kutuun osallistuvien vaellus- ja karisiikojen määrää. Suomenlahdella esiintyy karisiian ohella myös luonnonvaraista vaellussiikaa.

Itäisellä Suomenlahdella Virojoessa elää erittäin uhanalainen meritaimenkanta, jolla on suuri suojeluarvo. MMM:stä lausunnolle lähetetyssä Itämeren meritaimenen vesistökohtaisessa elvytys- ja hoitosuunnitelmassa esitetään meritaimenen kalastuskuolevuuden vähentämiseksi nuorille taimenille kaikkein vahingollisimpien verkkoharvuuksien (33-50 mm) kieltämistä tai niiden määrien rajoittamista.

Mikäli hakijaa kiinnostaa isojen naarassiikojen tulevaisuus, pitäisi lähtökohtana olla verkkokalastuksesta siirtyminen rysäkalastukseen. Rysästä pystyy helposti vapauttamaan sekä isot siiat että uhanalaiset taimenet ja muut mahdolliset sivusaaliit. Verkosta moinen ei juurikaan onnistu, pyydyksen luonteen takia. Moni kala kuolee jo havaksiin, toiset vuorostaan melko nopeasti mahdollisen vapautuksen jälkeen. Luonnonvarakeskuksen toteuttamassa selvityksessä 40 % meritaimenista kuolee verkoista vapautettaessa ensimmäisen pyyntikerran jälkeen.