Kehittämisstrategia

Lausunto valtakunnallisen vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategian
päivittämisestä 22.9.2007

MMM:n kala- ja riistaosasto on laatinut selvityksen vuonna 2001 valmistuneen
vapaa-ajankalatalouden valtakunnallisen kehittämisstrategian toteutumisesta ja
päivittänyt strategian keskeiset tavoitteet vuoteen 2010. Suomen
Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esitti näkemyksiään
kehittämisstrategian toteuttamisesta ja päivitystarpeista MMM:n järjestämässä
seminaarissa 14.11.2005. Osa tuolloin esitetyistä näkökannoista on huomioitu nyt
lausunnolla olevassa asiakirjassa.
SVK esittää lausuntonaan maa- ja
metsätalousministeriön vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategian
tilannekatsauksesta ja päivityksestä kunnioittaen seuraavaa:

 

1. Tilannekatsaus

 

Katsaus on kattava ja sisältää kaikki tärkeimmät toimenpiteet, jotka
kehittämisstrategian toteuttamiseksi on tehty tai joihin on ryhdytty vuoden 2006
loppuun mennessä.
Tilannekatsaukseen olisi odottanut arviota siitä,

miten toimenpiteet ja hankkeet ovat palvelleet asetettuja tavoitteita,

mitä edellytyksiä selvityksen perusteella on saavuttaa tavoitteet vuoteen 2010
mennessä ja
– onko hankkeiden sisältöä ja/tai mahdollisesti asetettuja
tavoitteita tarkistettava.

Tilannekatsauksen perusteella SVK esittää huolensa seuraavien
kehittämisstrategian tavoitteiden toteuttamisesta:
Kalakantojen
hoitotavoitetta on toteutettu lähes yksinomaan istutuksiin liittyvillä
toimenpiteillä. Kehittämisstrategian edellyttämät toimenpiteet luontaisen
lisääntymisen hyväksikäytöstä ja kalastuksen säätelyn kehittämisestä ovat
jääneet toistaiseksi toteuttamatta.

Neuvontajärjestöille jaettavien toiminta-avustusten jakosuhteita ei ole
tarkistettu eikä tarkistamisen edellytyksenä olevaa nykyisen kalataloudellisen
neuvontatarpeen arviointia ole tehty. Neuvontatarpeen arviointi ei sisältynyt
myöskään vuonna 2006 toteutettuun kalastusalan neuvontajärjestöjen evaluointiin.

Vapaa-ajankalastuksen tutkimusresursseja ei ole lisätty, vaan niitä on
vähennetty.

 

2. Toimintaympäristön muutokset

 

Toimintaympäristön muutoksien tarkastelussa selvitys viittaa ns.
megatrendeihin ja luettelee joukon muutossuuntia, joiden oletetaan vaikuttavan
kalatalouteen. Megatrendien mahdolliset vaikutukset jäävät kuitenkin
arvioimatta. Tässä yhteydessä ja kun on kysymys päivityksestä vuoteen 2010
saakka, olisi ollut hyödyllistä enemmänkin selvittää niitä tekijöitä, jotka ovat
päivityksen kannalta olennaisia ja joissa on mahdollisesti tapahtunut muutoksia
kehittämisstrategian toteutuksen aikana. Tällaisia ovat päivitykseen kirjatut
kaupungistuminen ja ikääntyminen, joista jälkimmäisellä on toki muitakin
vaikutuksia, kuin vapautuminen kalastuksenhoitomaksun maksamisesta. Kalastavan
väestön ikääntyminen näkyy mm. kalastusalue-, osakaskuntatoimi- ja
kalastusseuratoiminnan ukkoutumisena. Toisaalta uudet kalastuksenharrastajat
suuntautuvat kotitarvekalastuksen sijasta enemmän virkistyskalastukseen ja sillä
on vaikutuksensa sekä kalastusmuotoihin että kalastuksen kohteisiin.

Vapaa-ajankalastuksen kansantaloudellisen merkityksen kasvu suhteessa
elinkeinokalastukseen ja matkailukalastuksen kasvu ovat tärkeitä muutossuuntia,
jotka heijastuvat juuri nyt mm. lohenkalastuksen järjestämiseen käytävässä
keskustelussa.
Tärkeä muutos, johon tulee valmistautua, on ilmaston
lämpenemisen vaikutus kalakantoihin ja kalastukseen, vaikka vaikutukset vuoteen
2010 mennessä eivät olisikaan nähtävissä.
Itämeren ja järvien rehevöityminen
otettiin huomioon jo alkuperäisessä kehittämisstrategiassa, mutta erityisesti
merialueen tilanteen heikkeneminen ja mahdolliset uusien tulokaslajien
vaikutukset tulisi kirjata päivitykseen.

 

3. Keskeiset strategiset tavoitteet

 

Päivityksessä keskeiset tavoitteet ovat säilyneet samoina kuin vuonna 2001
eikä niiden tarkistamiseen liene suurempaa tarvetta. Poikkeuksena on
mahdollisesti tavoite, jonka mukaan vesistöjen tila pysyy ennallaan tai paranee
ja vapaa-ajankalastus edesauttaa tätä kehitystä omalta osaltaan.
Luultavasti vapaa-ajankalastuksen suorat positiiviset tai negatiiviset
vaikutukset kalojen elinympäristöön ovat kohtuullisen pieniä ja siten myös
mahdollisuudet vaikuttaa elinympäristön kehitykseen.


Tavoite 4.1. (kalakantojen säilyttäminen ja vahvistaminen)

Kalakantojen säilyttämisessä ja vahvistamisessa tulee lisätä kalastuksen
ohjausta. Kyse ei kuitenkaan voi olla vain heikentyneiden kantojen suojelusta,
vaan luonnonvaraisesti ja/tai istutuksin tuettujen kalakantojen ohjatusta
kalastuksesta, joka vähentää istutuksiin perustuvaa hoitotarvetta ja
tarpeettomia tai suorastaan vahingollisia istutuksia. Kalastuslain ja -asetuksen
sekä viranomaispäätösten rinnalla tarvitaan myös tavoitetta tukevaa
vapaa-ajankalastajien neuvontaa.


Tavoite 4.1. ja 2. (kalojen elinympäristöstä huolehtiminen)
Lohen ja
muiden vaelluskalakantojen säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi strategiaan tulisi
sisällyttää Itämeren luonnonvaraisten vaelluskalakantojen (lohi, meritaimen,
vaellussiika) kalastuksen säätely tavoitteena luonnonvaraisten kantojen suojelu
ja vahvistaminen sekä kalastuksen painopisteen siirtäminen merialueelta
kutujokiin.
Edelliseen liittyen strategiassa tulee ottaa kantaa vesivoiman
rakentamiseen. Lähtökohtana tulee olla vaelluskalojen
lisääntymismahdollisuuksien turvaaminen ja esteetön vaellus.


Tavoite 4.3. (kalastusmahdollisuuksien turvaaminen ja harrastajapohjan
säilyttäminen)
Nykyistä ja pääosin hyvin toimivaa kalastuslupajärjestelmää
tulee täydentää vetouistelijoille tarkoitetulla läänikohtaisella vieheluvalla,
joka mahdollistaa kalastustavalle ominaisen usean vieheen yhtäaikaisen käytön.
Laajalti liikkuvia viehekalastajia varten tarvitaan valtakunnallinen viehekortti
joka täydentää nykyistä läänikohtaista viehekalastuslupajärjestelmää.

Harrastajapohjan säilyttämiseksi tarvitaan lasten ja nuorten kalastuksen
käytännön ohjausta. Jakamalla lapsille ja nuorille kalastuksesta kertovaa
materiaalia ylläpidetään harrastukselle myönteisiä asenteita, mutta
harrastukseen opastaminen edellyttää käytännön kalastuksen ohjausta ja
mukanaoloa.
Senioriväestön osuuden kasvua kalastuksen harrastajissa ei tule
nähdä pelkästään uhkana. Eläkeläisillä on tulevaisuudessa entistä paremmat
edellytyksenä jatkaa kalastusharrastusta ja siirtää sitä myös lastenlapsilleen.
Tavoitteen mukaiset lähikalastusalueet antavat niin ikääntyneille ihmisille kuin
lapsillekin hyvät edellytykset päästä esteettömille ja turvallisille
kalastuspaikoille.
Tavoitteen mukainen voimavarojen keskittäminen ja
yhteistyön lisääminen vapaa-ajankalastusjärjestöjen osalta on jo toteutettu. SVK
yhdistää vapaa-ajankalastajien neuvontajärjestöt niin valtakunnallisesti kuin
alueellisestikin ja sen seuraverkosto kattaa koko maan. Yhteistyön kalatalouden
eri sektorien (harrastajat, omistajat) neuvontajärjestöjen välillä tulee
perustua työnjakoon, jota myös kalastusalan neuvontajärjestöjen arviointi
edellytti.


Tavoite 4.5. (sektorin resursseista huolehtiminen)
Tavoitteen
toteuttamiseksi esitetään kalavesien omistajille onginnasta ja pilkinnästä
maksettavan korvauksen maksamista valtion tulo- ja menoarvioon otettavalla
määrärahalla. Näin kalastuksenhoitomaksuvarojen muihin käyttötarkoituksiin
voitaisiin jakaa enemmän rahaa.
SVK kannattaa mainitun korvauksen
poistamista perusteettomana. Onginta- ja pilkintä ovat nykyisen lainsäädännön
mukaan maksuttomia jokamiesoikeuksia, joiden käytöstä ei ole haittaa kalavesien
omistajille tai kalakannoille. Tästä syystä korvausta ei tule maksaa myöskään
erillisellä valtion budjettiin otettavalla määrärahalla.

Kalastuksenhoitomaksuvarojen kertymän pienentymiseen jatkossakin
toimenpiteellä ei ole vaikutusta, ellei samalla vapaa-ajankalastuksen
edistämiseen ja harrastajien neuvontaan osoitettuja varoja kohdisteta nykyistä
tehokkaammin. Siksi neuvontaan osoitettujen kalastuksenhoitomaksuvarojen jako
tulee muuttaa muuttuneen neuvontatarpeen ja neuvontajärjestön toimintakyvyn
mukaiseksi; kalavesien omistajaneuvonnan määrällinen tarve on pienentynyt
murto-osaan viime vuosikymmenien aikana, vapaa-ajankalastajien neuvontatarve
vastaavasti kasvanut. Aktiivisten kalastuksenharrastajien, jotka maksavat
valtaosan kalastuksenhoitomaksuista, kouluttaminen edellyttää henkilökohtaista
opastusta, johon nykyisistä neuvontajärjestöistä kykenee vain Suomen
Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö.
Pitkällä aikavälillä
kalastusharrastuksen nykytaso voidaan säilyttää vain lisääntyneellä ja entistä
tehokkaammalla vapaa-ajankalastajiin kohdistuvalla neuvonnalla. Vain riittävän
suuri aktiiviharrastajien joukko voi taata kalastuksenhoitomaksuvarojen
kohtuullisen kertymän tulevaisuudessa.
Jatkossa olisi syytä harkita
neuvontamäärärahojen siirtämistä takaisin valtion talousarvioon ja/tai
vaihtoehtoisten rahoitusmahdollisuuksien, kuten kalastusvälineveron
käyttöönottoa.
Vaikka vapaa-ajankalastuksen tutkimusresurssit ovat
vähentyneet, ei päivityksessä esitetä toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön mielestä tarvitaan monipuolista
vapaa-ajankalastuksen tutkimusta, joka osaltaan tukee kehittämisstrategian
keskeistä päämäärää, vapaa-ajankalastuksen säilyttämistä suosittuna suomalaisena
luontoharrastuksena. Tästä syystä on välttämätöntä, että RKTL:ssa varataan
riittävät resurssit vapaa-ajankalastuksen tutkimukselle ja että tutkimuksessa
hyödynnetään talous- ja yhteiskuntatieteellistä asiantuntemusta nykyistä
laajemmin.