Keväällä kannattaa mennä pilkille, mutta vain kestävälle jäälle

Keväällä kannattaa mennä pilkille, mutta vain kestävälle jäälle

Kuva: Jaana Vetikko.

Suomen Vapaa-ajankalastajat: Keväällä kannattaa mennä pilkille, mutta vain kestävälle jäälle

Vaikka etelärannikolla monilla kalastuksen harrastajilla on haaveena jo lähiaikoina päästä nauttimaan siianonginnasta tai muusta avovesikalastuksesta, niin suuressa osassa maata kevään parhaat pilkkikelit ovat vasta alkamassa. Esimerkiksi Pirkanmaalla ja Etelä-Savossa järvien jääkannet ovat vielä monta kymmentä senttiä paksua kovaa jäätä, pohjoisen vesistöistä puhumattakaan.

Kuva: Jaana Vetikko.

Kevätauringon helliessä ulkoilijaa kannattaa jäälle myös mennä, kunhan turvallisuudesta huolehditaan. Esimerkiksi pilkkiminen on yksi parhaimmista vaihtoehdoista, koska siinä saa raitista ilmaa sekä reipasta liikuntaa paikkaa vaihtaessa ja uusia reikiä jäähän kairatessa.

Lisäbonuksena ovat saaliskalat, kuten esimerkiksi ahvenet, joista pienellä vaivalla saa herkullista syötävää. Kalan erinomaisuutta ravintona korostavat myös sen sisältämät hyvälaatuiset proteiinit ja omega3-rasvahapot ja D-vitamiini, jotka tekevät siitä todellisen terveysruokapakkauksen.

Vaikka auringonpaiste on ulkoilijalle mukavinta, niin se saattaa jonkin verran heikentää pilkkijän saalista.
”Aurinkoisina päivinä erottuvat selvästi hyvä aamusyönti ja sitä lyhempi iltasyönti. Pilvisellä säällä kalaa tulee tasaisemmin ja paremmin myös päivällä”, Suomen Vapaa-ajankalastajien kalatalousasiantuntija Janne Rautanen kertoo.

Rautasen mukaan kevään edetessä ahven seuraa selkävesiltä lähemmäksi rantoja kuoreen tai muun ravintokalan perässä. Myös lisääntymisvietti saa ahvenen jo maaliskuusta hakeutumaan kutulahtien lähistölle, joista niitä myös pilkkimällä tavoittaa.

”Kun kututuotteet alkavat täyttää ahvenen elimistöä, pilkkejä ja välineitä kannattaa keventää, vaikka alkukeväästä tasapainotkin vielä todennäköisesti toimivat. Kuitenkin mitä pidemmälle kevät etenee, sitä paremmin tapsipilkit ja mormuskat alkavat maistua ahvenille”, Rautanen sanoo.

Hän kehottaa ihmisiä jäälle hyvien ulkoilmaharrastusten, kuten pilkinnän tai täkyonginnan pariin. ”Järki on kuitenkin oltava mukana ja vaaranpaikat on syytä tunnistaa. Erityisesti rannoissa ja muualla, missä aurinko pääsee parhaiten lämmittämään, jäät heikkenevät nopeasti”, Rautanen ohjeistaa

Kevään edistyessä jäällä liikkumisen turvallisuuteen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Kun lumi on sulanut päältä pois, tumma jään pinta imee auringonsäteitä ja lämpöä. Sen seurauksena jää haurastuu ja puikkoontuu, jolloin monikymmensenttinenkin jää voi pettää jopa jalankulkijan alta.

Kevätjään kantavuus voi heiketä hyvin lyhyessä ajassa. Vielä aamulla kulkijan kestänyt jää voi jo iltapäivällä olla hengenvaarallisen heikkoa. Jään kestävyydessä voi myös olla suurta vaihtelua hyvin lyhyellä matkalla. Erityisinä vaaranpaikkoina kannattaa välttää jokien ja purojen suistoja, lähteitä, viemäreiden laskualueita, siltojen sekä laitureiden vierustoja ja kaislikoita.

Ilman turvavarusteita ei jäällä pidä koskaan mennä. Kaulalla roikkuvat jäänaskalit ovat jäällä liikkujan minimivaruste, sillä ilman niitä avannosta pääseminen takaisin liukkaalle jäälle on äärimmäisen vaikeaa. Hälytyspilli ja heittoköysi on hyvä pitää mukana, samoin mahdollisen vahingon varalta vaihtovaatteet vesitiiviisti reppuun pakattuna.

Jäällä liikkujan turvavarusteisiin kuuluu lisäksi esimerkiksi metallipäinen keppi, jolla jään kestävyyttä voi kokeilla kävelyn tahdissa. Jos jäällä liikutaan porukassa, kannattaa kulkea peräkkäin riittävää välimatkaa pitäen. Tällöin perässä tulevat eivät myös vajoa jäihin, vaan voivat auttaa pulaan joutunutta kaveriaan.

 

Lisätietoja:
kalatalousasiantuntija Janne Rautanen, puh. 0400 946 968, sähköposti: janne.rautanen@vapaa-ajankalastaja.fi

 
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) on maamme suurin vapaa-ajankalastajien järjestö, joka edistää vapaa-ajankalastajien kalastusmahdollisuuksia sekä neuvoo järjestäytyneitä ja järjestäytymättömiä vapaa-ajankalastajia kestävän käytön mukaisessa kalastuksessa. Järjestön 13 vapaa-ajankalastajapiirin 450 seurassa toimii yhteensä noin 32 000 kalastuksen harrastajaa.