Lausunto poikkeuslupahakemuksesta verkkokalastukseen Merikarvianjoen edustan kalaväylällä 10.1.2017

Poikkeuslupahakemus verkkokalastukseen Merikarvianjoen edustan kalaväylällä

Alakylän yhteisen vesialueen osakaskunta anoo ammattikalastajilleen oikeutta harjoittaa jään alta tapahtuvaa mateen ja hauen verkkokalastusta kalaväylällä Merikarvianjoen edustalla merialueella. Verkkokalastus tapahtuisi joulukuun alusta helmikuun loppuun, mistä johtuen lupa tulisi myöntää ko. vaelluskalajoen edustalle. ELY-keskuksen mukaan ko. kalastukselle on ollut voimassa poikkeuslupa aikaisemminkin jo usean vuoden ajan. Alueella kalastusta harjoittavia 1-luokan kaupallisia kalastajia  on 4-5 kpl, joiden yhteenlaskettu pyydysmäärä ei ole ylittänyt 20 verkkoa. ELY-keskus suhtautuu lähtökohtaisesti hakemukseen myönteisesti ja harkitsee lupaehtoja.

Kalastus vaelluskalavesistön jokisuussa tarvitsee ELY-keskuksen poikkeusluvan erikseen vaelluskalavesistöjä varten säädetyn Kalastuslain 72 §:n  mukaan. Saman pykälän nojalla voi ELY-keskus myöntää poikkeusluvan kalastaa kalaväylällä tai kalatien läheisyydessä. Poikkeusluvalla tapahtuvan kalastuksen  on oltava ko. pykälän mukaan välttämätön yleisen kalatalousedun turvaamiseksi tai muusta erityisestä syystä, eikä se saa vaarantaa kalan kulkua vesistössä tai kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman toteuttamista.

Kalastuslain 72 §:n mukaisia lupia kaupallisen kalastajan verkkokalastukseen ei näkemyksemme mukaan missään tapauksessa voida myöntää yleisen kalatalousedun turvaamisen perusteella ja ko. pykälän ”muut erityiset syyt” eivät liioin näytä tarkoittavan kaupallisen kalastajan verkkopyynnin harjoittamista kalaväylällä. Hallituksen esityksen mukaan (HE 192/2014 vp) em. ”muut erityiset syyt” voivat olla esimerkiksi kalavarojen hoidon toteuttamiseksi tärkeän tutkimuksen suorittaminen tai istutustoimintaa varten tarpeellisten emokalojen pyynti.

Kalastuslain 72 § mukaisia poikkeuslupia on vuoden 2016 aikana tehty ELY-keskuksissa jo runsaasti. Lupaehtoihin on sisältynyt mm. vaelluskalojen ja isojen petokalojen vapauttamisia, mitkä kuitenkaan verkkopyynnissä eivät toimi, koska kalojen henkiin jäänti on verkoissa rysä- ja viehekalastusta heikompaa. Havakseen takertunutta vaelluskalaa voidaan ani harvoin palauttaa elinvoimaisena takaisin veteen. Hakemuksen mukainen verkkopyynti ei kuitenkaan aiheuttaisi kovin suurta vaaraa vaelluskaloille, koska se tapahtuisi niiden kutunousun ulkopuolella.

Em. pykälään säädetty ”tilapäisen luvan” käsite on jäänyt epäselväksi, eikä lain perusteluistakaan yksiseitteisesti käy ilmi, mitä sillä tarkoitetaan. Käsityksemme mukaan tilapäinen on eri asia kuin määräaikainen tai toistuvasti uusittava määräaikainen lupa. Katsomme, että poikkeusluvan myöntäminen usealle vuodelle kalastuslain 72 §:n mukaisesti on todennäköisesti lainvastainen.

Kalastuslain 66 §, 68 § ja 71 § pyrkivät suojaamaan vaelluskalojen kutuvaellusta kutujokiinsa ja niihin liittyy myös runsaasti vapaa-ajankalastusta ja järjestöjemme tavoitteita koskevia intressejä. Kyseisestä hakemuksesta uupuvat tarvittavat perustelut, eikä SVK katso, että poikkeuslupa voidaan myöntää.  Poikkeuslupaa haetaan ELY-keskuksen mukaan alueelle aiemman kalastuslain nojalla myönnetyn poikkeusluvan perusteella , eikä hakemus näin ollen täytä ko. poikkeusluvan myöntämiskriteerejä (KL 72§).  Aiemman lainsäädännön aikana viranomaiselta saatu poikkeuslupa ei ole peruste poikkeusluvan saamiseksi, kuten kalastuslain 66 §:n perusteluissa todetaan (HE 192/2014 vp).

Mikäli lupa kuitenkin myönnetään, on se myönnettävä vain vuodeksi ja 1-luokan kalastajille. Verkkojen pyyntiponnistusta ei alueella tule kasvattaa aiempaan verrattuna. Toivottavaa olisi lisäksi, että Merikarvianjokisuun edustalla kalastamisessa siirryttäisiin jatkossa verkkokalastuksesta rysäkalastukseen, jolloin lupaehtoihin voitaisiin sisällyttää vaelluskalojen vapauttaminen.

Helsingissä 10.1.2017

Ystävällisin terveisin

Markku Marttinen
Toiminnanjohtaja
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry
Vanha Talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki