Lausunto kalatalousvelvoitteen määräämisestä vesistalousluvan haltijalle 13.2.2019

Oikeusministeriö

SUOMEN VAPAA-AJANKALASTAJIEN KESKUSJÄRJESTÖN LAUSUNTO OIKEUSMINISTERIÖN ARVIOMUISTIOSTA KALATALOUSVELVOITTEEN MÄÄRÄÄMISEKSI VESITALOUSLUVAN HALTIJALLE 13.2.2019

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää lausuntonaan arviomuistiosta seuraavaa.

Esityksemme vesilain tarkistamiseksi

Järjestömme jätti yhdessä Suomen Luonnonsuojeluliitto ry:n ja WWF Suomen kanssa ministeriölle 6.4.2017 esityksen vesilain  tarkistamiseksi uuden kalatalousvelvoitteen määräämisen osalta. Katsoimme nykyisen vesilain jääneen pahasti ajastaan jälkeen ja suosivan vesivoimarakentamista mm. vaelluskalakantojen elvyttämisen kustannuksella. Totesimme, että vesitalousluvat ovat vahvan pysyvyysuojan piirissä ja niihin puuttuminen jälkikäteen on mahdollista vain hyvin rajallisesti. Totesimme, että voimassa oleva vesilaki ei tarjoa rittävää säädöspohjaa vanhojen vesitalouslupien  uudistamiseksi luvanhaltijan tahdosta riippumatta ja että luvanhaltijat ovat haluttomia rakentamaan kalateitä vapaaehtoisesti.

Esitimme vesilakiin lisättäväksi uutta pykälää, jonka nojalla lupaviranomainen voisi hakemuksesta määrätä kalatalousvelvoitteen sellaiseen vanhaan lupaan, johon kalatalousvelvoitetta ei ole aikaisemmin sisältynyt. Velvoitteen voisi määrätä, jos ko. luvan piirissä olevasta vesitaloushankkeesta aiheutuu kalakannalle ja kalastukselle vahinkoa. Edunmenetykset jäisivät luvan haltijan vahingoksi, mikäli ko. lupaan kuuluvasta hankkeesta aiheutuu vahinkoa uhanalaiselle kalalannalle.

Perustelimme esityksemme tarpeellisuutta Suomen vaelluskalojen uhananalaisuudella ja niiden elvyttämiseksi tehdyillä kansallisilla strategioilla, uusitulla kalastuslailla, pienvesien kunnostustrategialla, vesien- ja  ja merenhoidon toimenpideohjelmilla sekä EU:n VPD:n täytäntöönpanon tehostumisella.

Pienvesivoimaloiden kalatalousvelvoitteet

13.4.2017 valmistui Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tilaama selvitys Suomen pienvesivoimalaitosten kalatalousvelvoitteista (Linnunmaa Oy 2017). Alle 5 MW:n vesivoimaloita on selvityksen mukaan Suomessa 164 kpl. Voimaloista 50:llä ei ole luvissaan mitään kalatalousvelvoitetta, jolloin niihin ei jälkikäteen voi nykyisen vesilain nojalla määrätä kalatalousvelvoitetta.

Patolupien myöntämisessä kalastusintressin asema oli esiteollisena aikana vahva, mutta sen asema heikkeni erityisesti talvi- ja jatkosodan poikkeuslupien aikana, jolloin Suomeen rakennettiin 61 uutta vesivoimaa. Järjestömme pitää ymmärrettävänä, että vanhojen pienvoimaloiden luvituksissa ei yleistä kalatalousetua valvovalla viranomaisella ollut resursseja eikä intressejä vaatia pienten voimaloiden lupiin kalatalousvelvoitteita, kun samaan aikaan maamme suuria vaelluskalajokia valjastettiin vesivoimatuotantoon ja niiden patolupiin pyrittiin saamaan kalatalousvelvoitteet. Monet pienemmät voimalat pääsivät ”kuin koira veräjästä” ja aiheuttaja maksaa -periaate jäi toteutumatta. Pienempien jokiemme patoaminen aiheutti mittavat kalatalousvahingot: Suomen 60 entisestä meritaimenkannasta on jäljellä enää 12. Kaikki kannat ovat äärimmäisen uhanalaisia ja kantojen tila on kehnoin Itämeren valtioista.

Valtion nykyinen alueellinen kalataloushallinto (ELY-keskukset) on pyrkinyt korjaamaan em. vahinkoja  rahoittamalla valtion varoin kalateiden rakentamista myös niihin voimaloihin, joissa ei ole mitään kalatalousvelvoitetta. Pelkkä veden luovutus valtion rahoittamaan kalatiehen on osoittautunut kuitenkin luvan haltijan näkökulmasta yleensä kohtuuttomaksi, jolloin kalatiehen johdettavasta vedestä on vaadittu korvauksia.

Edellä esitettyyn viitaten on ymmärrettävää, että  käytössä ollut julkinen rahoitus (MMM:n kunnostusmäärärahat ja hallituksen kärkihankeraha) mm. tällaisiin kalateihin ja niiden vesityksiin on ollut täysin riittämätöntä.

Oikeusministeriön arviomuistio

Arviomuistion kuvalulehdessä ja yhteenvedossa todetaan seuraavaa:

-Vesiin kohdistuvien tavoitteiden yhteensovittaminen edellyttää nykyistä laajempaa mahdollisuutta tarkistaa jo myönnettyjä vesitalouslupia.
-Vesien käyttöä koskevan tavoitteenasettelun muuttumisen myötä ei perusteita enää ole  vesitalousluvan pysyvyyssuojan ylläpitämiselle nykyisessä laajuudessa.
-Vesitalousluvan jälkäteiselle avaamiselle ja uusien lupamääräysten asettamiselle luvan haltijalle yleisten etujen turvaammiseksi ei ole perustuslaista johtuvia esteitä.
-Jälkikäteinen velvoitteen asettaminen saattaa kuitenkin johtaa huomattaviin toteuttamiskustannuksiin sekä rajoittaa luvan haltijan toimintaa tavalla, joka voi eräissä tilanteissa rinnastua  pakkolunastukseen.
-Jatkovalmistelussa tulee arvioida luvan haltijan oikesussuojan tarvetta ja toteuttamiskeinoja.

Arviomuistion kokoavissa havainnoissa todetaan, että uudistuneet kalakantojen turvaamistavoitteet sekä kalakantojen hoitoa koskevat tutkimukset huomioon ottaen näyttää siltä, että voimassa oleva vesilainsäädäntö ei kaikilta osin turvaa riittävää keinovalikoimaa kalataloudellisten haittojen kompensoimiseksi. Vaelluskalakantoja koskevat strategiat ja kalatalouspolitiikan painopisteen siirtyminen istutuksista luontaisesti lisääntyvien kantojen elinolosuhteiden ja -ympäristöjen parantamiseen saattaa muistion mukaan edellyttää vesilain tarkistamista tavalla, joka mahdollistaa kalatalousvelvoitteen tai kalatalousmaksun sisällyttämisen sellaiseen vesitalouslupaan, jossa sitä ei ennestään ole, tarvittaessa luvan haltijan tahdosta riippumatta.

Toiminnanharjoittajan oikeus saada korvaus veden johtamisesta kalatiehen aiheutuvasta toimintamahdollisuuksien supistumisesta riippuu muistion mukaan siitä, katsotaanko toiminnaharjoittajalla olevan yleisempi velvollisuus johtaa vettä uomaan. Haastavaksi saattaa muistion mukaan osoittautua sääntely, jonka perusteella luvan haltija voitaisiin velvoittaa rakentamaan kalatie ja johtamaan siihen vettä sellainen määrä, että energiantuotanto voimalaitoksessa ei olisi enää mahdollista, jolloin voidaan joutua pakkolunastukseen.

SVK:n kommentit muistiosta

SVK on kaikin puolin tyytyväinen arviomuistioon  ja katsoo, että sen pohjalta tulee mahdollisimman pian käynnistää järjestöjemme yhteinen esitys vesilain tarkistamiseksi. Nykyinen tilanne (= 50 voimalan ns. nollavelvoitteet) hidastaa olennaisesti maamme vaelluskalakantojen elpymistä ja on EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin vastainen.

Vanhojen lupien haltijat ovat harjoittaneet luvan sallimaa toimintaa edullisin lupamääryksin  hyvin kauan. Muistiossa viitataan aivan aiheellisesti myös  nykyisten toiminnanharjoittajien tasavertaisen kohtelun näkökulmaan, jossa nykytilanne  saattaa näyttäytyä epäoikeudenmukaiselta ja aiheuttamisperiaatteen kannalta epätyydyttävältä.

Muistion mukaan hakemustoimivallan uuden kalatalousvelvoitteen  määräämiseksi tulisi kuulua kalatalousasioista vastaavalle viranomaiselle ja esim. kansalaisjärjestöt voisivat tehdä ko. viranomaiselle esityksiä asiassa.  SVK:lla ei ole huomautettavaa tästä ehdotuksesta.

SVK tähdentää, että maamme vaelluskaloista on enää rippeet jäljellä ja niiden elvyttämisellä on kiire. Maamme vaelluskalojen elvyyttämiseksi on laadittu tähän mennessä jo runsaasti ohjelmia, kuten:
Suomenlahden meritaimenkantojen suojelu- ja käyttösuunnitelma (2001)
Järvilohistrategia (2003)
VNP Kansallinen kalatiestrategia (2012)
VNP Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia Itämeren alueella (2014)
Saimaan nieriän toimenpideohjelma
Saimaan lohikalojen kestävä kalastusohjelma (2014)
Itämeren meritaimenkantojen vesistökohtaiset elvytys- ja hoitosuunnitelmat (2018)

Lisäksi kalojen esteettömäksi kulkemiseksi esitellään  paljon  toimenpiteitä päivitetyissä Suomen alueellisissa vesienhoitosuunnitelmissa ja niiden toimenpideohjelmissa.

Vaelluskalojen elvyttämiseksi on ymmärrettävää, että niiden elinympäristöt on saatava kuntoon ja nousuyhteydet (sekä ylös että alas) toimimaan.  Luonnonkannat voimistuvat kuitenkin vasta, kun myös niiden pyynti on kannan tilaan nähden sopivalla tasolla.

Uusitun kalastuslain (2016) tavoitteena on turvata kalojen luontainen elinkierto ja lisääntyminen mahdollistamalla välttämättämien kalastusrajoitusten ja muiden toimenpiteiden toteuttaminen. Tavoitteena on erityisesti tehostaa vaelluskalojen elinvoimaisuuden turvaamiseksi tarvittavia toimenpiteitä.  Vaelluskalojen elinvoimaisuuden turvaamista koskeva näkökulma on toteutettu läpäisyperiaatteena kalastuslain pykälien muodostamassa kokonaisuudessa sekä lisäksi lain 7 luvussa, joka sisältää vaelluskalojen elinvoimaisuutta turvaavia säännöksiä.

Viitaten edellä esitettyyn SVK tähdentää, että uusittu kalastuslaki (2016) on tehostanut huomattavasti vaelluskalojen kalastuksen säätelyä, mutta vesilain kalatalousvelvoitesäännökset eivät ole seuranneet perässä.

Muistion mukaan järjestömme lakiehdotuksen käsittelemiseksi tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä saatta olla välttämätöntä sisällyttää säännökset hakijan oikeudesta vaatia korvausta kohtuuttomista kustannuksita tai mahdollisesti vaatia hyödytömäksi käyneiden rakenteiden ja laitteiden lunastamista.

Korvausvelvollisuuden tarpeellisuutta ja sisältöä arvioitaessa on annettava painoarvoa monille eri näkökohdille. Muistiossa esitellään kalateiden suunnittelu- ja  rakentamiskustannuksia sekä kalatiehen johdettavasta vedestä aiheutuvia vesivoiman tuotannon menetyksiä. Rannanomistajien käyttömahdolllisuuksiin saattaa kalatalousvelvoite vaikuttaa silloin, jos siinä puututaan vedenkorkeuksiin tai virtaamiin. Yksittäistapauksissa voi olla mahdollista, että kalatiehen ohjattavan veden määrän tulisi olla niin suuri, että se estäisi laitoksen käyttämisen energiantuotantoon.

Vaelluskalakantojen vahvistuminen tai palautuminen puolestaan parantaa vesiympäristön ekologista tilaa ja edistää uhanlalaisten lajien  turvaamista, virkistyskalastusmahdollisuuksia ja asumisviihtyisyyttä.  Monille viimeksi mainituista ei ole laskettavisssa suoria taloudellisia arvoja, mikä ei saa johtaa niiden aliarviointiin. SVK viittaa tässä yhteydessä EU:n vesipolitiikan puitediretiiviin ja em. vaelluskalakantojen elvytysohjelmiin sekä muistuttaa, että että pien- ja minivesivoimaloiden merkitys energian tuottajana ja säätäjänä on marginaalinen. Niiden osuus Suomen vesivoimaloiden energiantuotannosta on vain viisi prosenttia.

Arviomuistiossa ei oteta kantaa, voitaisiinko vesitalouslupien ajantasaistamista edistää verotuksellisin tai investointitukia koskevin ratkaisuin. Mikäli pienvoimaloiden pakkolunastuksiin joudutaan uusitun säännöksen myötä, tulee lunastuksiin SVK:n mielestä käyttää myös TEM:in ja ELY-keskusten vuosittain myöntämiä pienvoimalatukia  ja lopettaa ko. tukien kohdentaminen voimalainvestointeihin.

Muistiossa todetaan Ruotsin uudistettu vesilainsäädäntö ja sen kehittämissratkaisut, jotka  tarjoavat hyvän vertailukohdan pohdittaessa kansallisen järjestelmämme kehittämistarpeita. Komission käynnistäneen valvontamenettelyn jälkeen Ruotsin lakimuutos tuli voimaan vuoden 2019 alusta lähtien ja sen tavoitteena on saattaa Ruotsin vesivoimalat modernin ympäristösääntelyn piiriin. On merkittävää, että Ruotsi on jälleen kerran Suomea edellä.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry

Markku Marttinen
toiminnanjohtaja