Lausunto koskien viehekalastuksen kieltohakemusta Porvoon Boviksbottenilla kymmeneksi vuodeksi
Charles Öhman on hakenut Uudenmaan ELY-keskukselta KL:n 54§ mukaista viehekalastuskieltoa kymmeneksi vuodeksi alueille: Porvoo (638), Boviken, Varlahden kylä (476), Boviksbotten nimisen lahden, vesialue 638-476-1-200 sekä osa vesialuetta 638-476-1-196. Öhman on ko. alueiden vesienomistaja ja kalastusoikeuden haltija.
Hakijan perustelut:
Alueella on ollut aiemmin (vv. 1997-2011) ollut Uudenmaan TE-keskuksen myöntämä viehekalastuskielto.
Bovikeniin on hakijan mukaan istutettu aikoinaan suuria määriä ankeriasta ja kuhaa ja hakija haluaa KL:n 54§:n 3:een ja 4:een kohtaan vedoten kieltää viehekalastuksen;
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi määrätyllä vesialueella rajoittaa onkimista, pilkkimistä ja viehekalastusta taikka kieltää ne, jos se on tarpeen:…
3) kalakannan turvaamiseksi;
4) kaupallisessa tai muussa erityisessä tarkoituksessa tehtyjen kala- tai rapuistutusten taloudellisen hyödyntämisen turvaamiseksi.
Boviken toimii hakijan mukaan kuhan, mateen, hauen ja ahvenen kutupaikkana ja hakija viittaa siihen liittyen hakemuksessaan KL:n 54§:n viidenteen kohtaan; …
5) toistuvan tai jatkuvan kalojen kutualueisiin kohdistuvan häirinnän estämiseksi. Hakijan mukaan hauen kutualueet ovat harvinaisia Porvoon ulkosaaristossa.
Hakijan mukaan esitetty rauhoitusalue ei juurikaan rajoittaisi yleiskalastusoikeuksia, koska lahden ”suut” ovat sen verran matalia, että veneellä liikkuminen on hankalaa. Lisäksi hakija esittää väitteen, että kalastus ei jostain syystä olisi suotavaa 100 metriä lähempänä yksityisrantaa. Hakija esittää viehekalastuksen kieltämisen perusteluksi myös sen, että Boviken olisi tärkeä pesintäalue merilinnuille. Merilinnuiksi hakija mieltää isokoskeloiden lisäksi sorsat, silkkiuikut ja haikarat. Alue on ollut metsästykseltä rauhoitettu yli 60 vuotta.
Suomen Vapaa-ajakalastajien Keskusjärjestön lausunto
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) vastustaa haettua viehekalastuskieltoa.
Perustelut kantaamme ovat seuraavat:
Hakija ei esitä minkäänlaista tutkittua tietoa, että viehekalastuskielto turvaisi alueen kalakantoja ja että alue olisi edes tärkeä kalojen kutualue. SVK pitää kalojen kuturauhaa tärkeänä, erityisesti heikkojen ja/tai uhanalaisten kalakantojen osalta. Tarkat tiedot eri kalalajien kutualueista karttoineen olisi ilman muuta pitänyt lisätä hakemukseen. Hakijan perustelut kalakannan turvaamiseksi ja kalojen kutualueisiin kohdistuvan häirinnän estämiseksi pelkällä viehekalastuskiellolla vesittyy joka tapauksessa, koska muu kalastus (ml. valikoimaton verkkokalastus) kalojen kutualueella voisi lahdella jatkua.
Kyseisillä alueilla ei ainakaan Uudenmaan ELY-keskuksen istutustietojen mukaan ole vuoden 2009 jälkeen suoritettu istutuksia lainkaan (tieto perustuu ELY-keskuksen istutusrekisteriin, vuosilta 2010-2016), joten viehekalastuskiellon saamiseksi ei perustelu kelpaa. Vaikka istutuksia alueella olisi tehty, hakijan tulee esittää ovatko ko. istutukset kaupallisessa tai muussa erityisessä tarkoituksessa tehtyjä ja miten pelkkä viehekalastuskielto tällaisia istutuksia turvaisi.
Uusittu kalastuslaki ei anna enää mahdollisuutta kieltää viehekalastusta pelkästään liiallisen häirinnän estämiseksi. Lisäksi hakijan tuulesta temmattu väite siitä, että kalastus ei olisi suotavaa 100 metriä lähempänä yksityisrantaa, on vailla kalastuslain pohjaa. Häiriön välttämisestä kalastuksessa on erikseen säädetty kalastuslain 50 §:ssä, jossa ei ole metrimäärää annettu kuin etäisyyksille isorysästä ja troolista. Toisaalta ko. pykälässä on myös säädetty, että ”luvallista kalastusta ei saa tahallisesti estää tai vaikeuttaa.”
Uusitun Kalastuslain 54 §:n perusteella ei yleiskalastusoikeuksia voi liioin enää ELY-keskuksen päätöksellä rajoittaa merilintujen pesimisen turvaamiseksi. Merilintujen pesimärauhan rikkoutuminen ainoastaan yleiskalastusoikeuksien turvin kalastavien ihmisten toimesta kuulostaa sitä paitsi kaukaa haetulta tekosyyltä. Mataliin lahtivesiin ammattitaidottomasti sijoitetut verkkojadat ovat sen sijaan ilmeinen uhka vesi- ja merilintukannoille.
Hakemuksen myöntämiskriteeriksi esitetään myös ko. lahden kulkuväylien mataluus, joka hakijan mukaan estää jo luonnostaan veneiden käyttöä alueella. Mikäli tällainen luonnollinen este lahteen pyrkiville löytyy, SVK ihmettelee koko kieltohakemusprosessin alullepanon järkevyyttä.
Edellä esitettyyn viitaten SVK toteaa lopuksi, että hakemuksessa pyritään estämään vain yleiskalastusoikeuksiin perustuva kalastus, vaikka näyttöä viehekalastamisen kieltämiseen ei ole, sillä kalastuslaissa mainitut edellytykset kiellon saamiseksi eivät täyty. Hakijan esittämät perustelut pohjautuvat lähinnä omien intressien tavoitteluun. Motiivina näyttää selvästi olevan yleiskalastusoikeuksien turvin kalastavien henkilöiden kitkeminen pois alueelta.