Lausunto luonnoksesta maa- ja metsätalousministeriön asetukseksi eräiden Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien suoritteiden maksuista, 16.10.2017

Lausunto luonnoksesta maa- ja metsätalousministeriön asetukseksi eräiden Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien suoritteiden maksuista

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) edustaa suomalaisia järjestäytyneitä vapaa-ajankalastajia. Lausuntonaan SVK esittää kunnioittaen seuraavaa.

Metsähallituksesta annetun lain mukaan sen tuotteet ja palvelut hinnoitellaan liiketaloudellisin perustein. Liiketoimintaa rajoittavat valtion maiden ja vesialueiden käytölle annetut yhteiskunnalliset velvoitteet. Metsähallituksen myöntämät kalastusluvat katsotaan hallintopäätöksiksi, joista kannettavat maksut määrätään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Lausunnolle lähetetyllä asetusesityksellä säädetään Metsähallitukselle maksettavista lupamaksuista vuosina 2018-2019 ja määritellään kokonaan tai osittain omakustannusarvon mukaiset, maksuttomat ja liiketaloudellisin perustein hinnoiteltavat suoritteet. Lupamaksujen suuruudet ja kertymät vaikuttavat Metsähallituksen erätalouden toimintaan ja muun muassa kalastajille suunnattujen palvelujen tasoon. Kalastuksen ja metsästyksen toimintojen rahoituksessa haetaan asetusesityksen muistion mukaan kustannusvastaavuutta, eli lupatulojen tulisi kattaa palveluista syntyvät kustannukset. Tällaisella lähestymistavalla voi olla haitallista vaikutusta kalastuslupien hintojen nousuna ja kalastajille kohdistettujen palvelujen heikentymisenä.

Asetusesitykseen on sisällytetty laaja lupavalikoima eri kalastusmuodoille ja -välineille, mikä palvelee monipuolista suomalaista vapaa-ajankalastusta. Erityisen tyytyväinen SVK on siihen, että Metsähallituksen lupien hinnoittelussa huomioidaan nuoret. Asetuksen 4§ esitetään uutena maksuttomaksi suoritteeksi alle 15-vuotiaiden vapakalastuslupaa viehekalastukseen. Käytännössä ehdotus merkitsisi sitä, että alle 15-vuotiaan maksuton kalastusoikeus laajenisi koskemaan Metsähallituksen hallinnoimia vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueita, sekä tehostetun istutustoiminnan alueita, jotka ovat pääsääntöisesti istuta ja ongi -tyyppisiä kalastuskohteita. SVK pitää esitystä alle 15-vuotiaiden vapauttamisesta lupamaksuista esimerkillisenä toimena nuorten kalastusharrastuksen edistämiseksi.

Liiketaloudellisin perustein hinnoiteltavissa vapakalastuskohteissa on ollut voimassa käytäntö, jossa alle 18-vuotiaat ovat saaneet 50 % alennuksen ja alle 15-vuotiaat ovat saaneet kalastaa huoltajan luvalla samaan saaliskiintiöön. Perheidenkin huomioiminen lupahinnoittelussa edullisemmilla luvilla on omiaan kannustamaan kalastusharrastuksen pariin. SVK näkee alle 18-vuotiaiden kalastuslupien edullisemman hintatason ja perhelupien saatavuuden edelleen tärkeänä.

Asetusluonnoksen mukaan aiemmin 2§ ja 3§ ollut Metsähallituksen ”Koko maan viehelupa” poistuu lupatarjonnasta. Hinnaltaan edullinen koko maan viehelupa oli aiemmin voimassa Enontekiön, Utsjoen ja Inarin kuntia lukuun ottamatta lähes kaikilla Metsähallituksen hallinnoimilla vesillä, pois lukien Vapalupa-alueita. Osa kalastuksen harrastajista on ilmeisesti sekoittanut kalastuslain uudistuksen jälkeen lupia hankkiessaan koko maan vieheluvan ja kalastonhoitomaksun toisiinsa, koska molempia maksuja on markkinoitu koko maan kattavana lupana viehekalastukseen. Metsähallitus on nähnyt tarkoituksenmukaiseksi muuttaa lupatarjontaa tältä osin poistamalla koko maan viehelupa myynnistä. SVK näkee muutoksen hyvänä ja uudistus lisännee kalastonhoitomaksun lunastaneiden määrää. Metsähallitus myy jatkossakin lupia vapakalastukseen samoille kalastuskohteille pienempiin lupa-alueisiin pilkottuna.

Asetusluonnoksen 2§ 10) pyydysluvat ovat pyynti- tai venekuntakohtaisia. Samoille valtion vesialueille myytävien pyydys- ja vapalupien hinnat eivät ole tasa-arvoisia suhteessa eri pyyntimuotojen pyyntitehoon. Tehokkaimpien pyyntimuotojen, kuten verkkokalastuksen, luvat myydään omakustannusarvon mukaisina hyvin edulliseen hintaan ja liiketaloudellisin perustein hinnoiteltavista vapakalastusluvista peritään moninkertaisia maksuja. Esityksessä on uutena asiana pyydyslupien hinnoittelussa kolme eri lupa-alueen tyyppiä, joiden hinnat ovat esimerkiksi verkkokalastuksen osalta 4 €, 6 € tai 10 € per verkko kalenterivuodelta. Halvimman lupa-alueen osalta esitetty verkkoluvan hinta on 2 € per kalenterivuosi pienempi kuin aiemmin. Vapakalastuslupien hinta on yhtä kalastajaa kohden yksittäisille järville tai hieman laajemmille vapalupa-alueille usein tasoa 30-50 € per kalastuskausi ja istutuksin hoidetuille erityiskohteille 18 € per vuorokausi.

SVK ei näe esitetyissä pyydyslupamaksuissa kalastustehoon tai kalavedenhoitoon tukeutuvia perusteita, eikä lupahinnoittelu ohjaa pyydyskalastusta voimassa olevan kalastuslain vaelluskalojen luontaista lisääntymistä edistävän hengen mukaisesti.

Esitetyt pyydyslupamaksut eivät myöskään tue kustannusvastaavuuden toteutumista. Pyydyslupamaksut olisi eri kalastusmuotojen harrastajien tasapuolisen kohtelun näkökulmasta syytä siirtää samaan liiketaloudellisin perustein hinnoiteltaviin lupamaksuihin kuin vapakalastus. Esitetyssä järjestelmässä vapakalastajat maksavat suhteessa eniten ja ylivoimaisesti suurimman osan lupatulojen kertymästä, vaikka kalastuskohteena ovat kaikkien suomalaisten yhdessä omistamat valtion vesialueet. Vapakalastuksen lupahintoja on korotettu viime vuosina rajusti. Istuta ja onki – kohteiden hintoja on nostettu 25-114 % vuonna 2013 ja edelleen noin 20 % vuonna 2017.  Lisäksi myös luontaisten kalalajien kalastuskohteiden vapakalastuksen hintoja on nostettu. Vapakalastuslupien hinnoittelun tulee olla maltillista ja edistää kalastuksen suosiota terveellisenä luontoharrastuksena.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön mielestä asetusluonnosta tulee tarkistaa seuraavasti:

  1. Metsähallituksen erätalouden kalastuksen järjestelyillä on mittavaa yhteiskunnallista, aluetaloudellista ja sosiaalista merkitystä, jotka tulee huomioida toimintaa arvioitaessa. Kalastuksen julkisoikeudellisten tehtävien hoitoa tulee tarvittaessa tukea valtion budjettivaroista, kuten muitakin sellaisia Metsähallituksen Luontopalveluiden toimintoja, jotka eivät voi toiminnan rajoitteiden tai yhteiskunnallisten velvoitteiden takia saavuttaa täyttä kustannusvastaavuutta.
  2. Nuorison kalastusharrastusta edistävät tapahtumat ja yleishyödyllinen kilpailutoiminta tulisi lisätä maksuttomiin julkisoikeudellisiin suoritteisiin (4§), jolloin luvan voisi harkinnasta myöntää maksutta. Onginta ja pilkintä kalastusmuotoina kohdistuvat yleensä vähempiarvoiseen kalakantaan ja näiden kalastusmuotojen kilpailuista on useimmissa tapauksissa kalavedenhoidollista hyötyä. Tapahtumat lisäävät myös kalastusharrastuksen näkyvyyttä ja suosiota. Näitä hyötynäkökohtia voidaan katsoa vastikkeeksi ja luvan myöntämisperusteeksi. Kaupallinen taloudellista voittoa tavoitteleva kilpailutoiminta voitaisiin edelleen sisällyttää liiketaloudellisin perustein hinnoiteltaviin suoritteisiin.
  3. Suomen suurimpana vesialueiden hallinnoijana Metsähallituksen tulisi toimia suunnannäyttäjänä vapakalastuksen ja pyydyskalastuksen järjestelyissä. Vapakalastuksen ohjaamisessa tulee korostaa vastuullista ja kestävää kalastusta. Liiketaloudellisin perustein hinnoiteltujen vapakalastuslupien hintojen korotukset ovat olleet jyrkkiä. Hintojen nostaminen ei ole suositeltavaa ja voi jo nykytasolla pienentää kalastuskohteiden kävijämääriä. Myös pyydyskalastuksen järjestelyissä pääpaino tulee olla vastuullisella ja kestävällä kalastuksella, jossa huomioitaisiin erityisesti vaelluskalojen ja muiden kalojen luontaisen lisääntymisen turvaaminen. Pyydyskalastusta ei pidä suosia lupahinnoittelussa vapakalastuksen kustannuksella. Pyydyskalastuksen jo muutoinkin suhteettoman halpojen lupahintojen esitetty alentaminen osalla lupa-alueista ei ole kannatettavaa.