Lausunto vesiliikennelain kokonaisuudistusta koskevasta arviomuistiosta, 7.6.2017

Lausunto vesiliikennelain kokonaisuudistusta koskevasta arviomuistiosta

Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) pyytää 8.5.2017 saapuneessa pyynnössä lausuntoa koskien vesiliikennelain kokonaisuudistuksen pohjaksi tehtyä arviomuistiota sekä erityisesti vastaamaan arviomuistiossa esitettyihin kysymyksiin. Muistion mukaan sidosryhmiä tullaan valmistelun aikana kuulemaan laajasti jatkossakin ja uusittavan vesiliikennelain esityksen on tarkoitus tulla lausunnolle keväällä 2018.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö kiittää saamastaan lausuntopyynnöstä ja esittää lausuntonaan arviomuistiosta seuraavaa.

YLEISTÄ

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) on tutustunut lausunnolla olevaan arviomuistioon ja tarkastellut sitä suhteessa vapaa-ajankalastukseen, jonka harrastajia on Luonnonvarakeskuksen viimeisimmän selvityksen mukaan Suomessa noin 1,6 miljoonaa. Tänä päivänä kalastukselle on tyypillistä harrastajien erikoistuminen aiempaa useampiin eri tapoihin harrastaa kalastusta ja liikkua vesillä. Käytettävien veneiden kirjo kattaa suuria huviveneitä lukuun ottamatta käytännössä kaikki markkinoilla myytävät venemallit, mutta suuri osa veneistä on iäkkäitä ja pienehköjä soutu- tai moottoriveneitä. Kalastajat liikkuvat vesillä aktiivisesti koko avovesikauden, minkä takia huviveneilykauden ulkopuolella kevät- ja syysaikaan suuri osa vesillä liikkuvista veneilijöistä on kalastajia. He ovat yleensä myös taitavia vesillä liikkujia, jotka tuntevat vesistöt ja osaavat ottaa keliolosuhteet huomioon.

Yleisellä tasolla SVK pitää arviomuistiossa kerrottuja lakiuudistuksen päätavoitteita kannatettavina. SVK on tyytyväinen siihen, ettei arvomuistiossa enää nosteta esiin vesiliikennelain uudistuksen alkuvaiheessa esillä olleita suunnitelmia kilpailujen järjestämisestä perittävistä maksuista, vaan jatkossakin niiden järjestämisessä tulee korkeintaan edellyttää luvanvaraisuutta, mikäli tapahtuman luonne sitä edellyttää. Seuraavissa kappaleissa SVK vastaa niihin arviomuistiossa esitettyihin kysymyksiin, joihin sillä tässä vaiheessa lakivalmistelua on kalastuksen näkökulmasta sanottavaa.

KYSYMYS 2. VESIKULKUNEUVOJEN MÄÄRITTELY
Nykyisessä vesiliikennelaissa olevan määrittelyn mukaan käytännössä kaikki vesillä liikkumiseen tarkoitetut alukset ja välineet ovat lain tarkoittamia vesikulkuneuvoja. Niiden perusvarustuksesta säädetään vesiliikenneasetuksessa. Siinä vesikulkuneuvot ovat jaettu kahteen eri kategoriaan sen mukaan, onko alus varustettu moottorilla tai onko yli viiden metrin aluksessa purjetta. Pienempien vesikulkuneuvojen kirjo kasvaa koko ajan, eikä lakiuudistuksen yhteydessä jo esitetyt varustetason lisäämispaineet välttämättä ole tarkoituksen mukaista ylettää niihin kaikkiin.

Kalastusharrastajien keskuudessa on viime vuosina nopeasti yleistynyt vesikulkuneuvoksi rinnastettavan kelluntarenkaiden käyttö. Ilmatäytteisistä ponttoneista ja kellukkeista koostuvalla ”kelluvalla penkillä” liikutaan jalkoihin kiinnitettyjen räpylöiden avulla selkä menosuuntaan potkien. Renkaita käytetään veneen korvaajana erityisesti matalissa vesissä. Ahtaasta tilasta ja kalastukseen tarvittavasta muusta vaatetuksesta johtuen kalastajat eivät välttämättä käytä kelluntapukineita, jos keliolosuhteet ovat kalastajat mielestä turvalliset. Suomessa ei tiettävästi olet tapahtunut yhtään hukkumistapausta kelluntarengaskalastuksessa, ja hätätilanteessakin kalastaja pystyy tukeutumaan kelluntarenkaan ehjiin ponttoneihin ja kellukkeisiin.

SVK:n mielestä voisi olla tarkoituksen mukaista rajata pienistä vesikulkuneuvoista omaksi joukokseen kulkuneuvon pituuden, nopeuden, henkilömäärän (esimerkiksi yhdelle henkilölle tarkoitetut) tai käyttövoiman (esimerkiksi vain lihasvoimin käytettävät) perusteella rajattavat pienet ja hitaasti liikkuvat vesikulkuneuvot, joille voidaan esimerkiksi asettaa muita pienempiä varustetasovaatimuksia.

KYSYMYS 3. VESIKULKUNEUVOJEN VARUSTETASON AJANMUKAISTAMINEN

KELLUNTAPUKINEET
Muistiossa tuodaan esiin kannanottoja, joiden mukaan kelluntapukineiden mukana oloa tulisi laajentaa nykyistä pienempiin vesikulkuneuvoihin tai asettaa jopa niiden käyttöpakko.
SVK ei vastusta kelluntapukineiden mukana olon laajentamista, mutta ei pidä niiden käyttöpakkoa kannatettavana. Sen sijaan SVK kannattaa arviomuistiossa mainittua vaihtoehtoa, jonka mukaan vesikulkuneuvon päällikkö vastaisi siitä, että kaikilla veneessä mukana olevilla on kelluntapukine puettuna olosuhteiden niin vaatiessa. Lisäksi uudessa laissa voitaisiin sopivilla määritelmillä varmistaa, että pienissä ja hitaasti liikkuvissa vesikulkuneuvoissa (kts. edellisen kappaleen määritelmä) niin sanotuiksi kelluntapukineiksi käyvät muutkin riittävän kelluttavat esineet, kuin asetuksessa listatut merenkulkuhallituksen päätöksen mukaisesti hyväksytyt kelluntapukineet.

KÄSISAMMUTTIMET
Nykyisessä vesiliikenneasetuksessa edellytetään tekemään käsisammuttimen tarkastus vuosittain. Käytännössä sammuttimet ovat kuitenkin käyttökuntoisia pidempään, joten vuosittainen tarkastusvaade kasvattaa turvallisuuden sijasta lähinnä veneilykustannuksia ja turhaa kulutusta. Tarkastuksen hinta (noin 10 €) on suuri suhteessa uuden sammuttimen hintaan (noin 20 €), minkä takia moni päätyy vuosittain ostamaan uuden sammuttimen. Lisäksi arviomuistioon viitaten sammuttimien lainmukaisuuden tarkastamiseen ja erityisesti niiden puutteista johtuviin vesiliikennerikkomuksien kirjaamisiin kuluu viranomaisten suorittamassa valvonnassa tarpeettoman paljon aikaa, joka tulisi pystyä tehokkaammin käyttämään muuhun vesillä tapahtuvaan valvontaan.

Ministeri Bernerin 6.7.2016 eduskunnan puhemiehelle antamassa vastauksessa (KKV 337/2016 vp) aihetta koskevaan kirjalliseen kysymykseen todetaan, että Suomessa vesiliikenteessä tapahtuu vuosittain keskimäärin 23 tulipaloa. Vastauksesta ei käy ilmi, kuinka moni näistä on tapahtunut yli 25 kw moottorilla varustetuille veneille, joissa käsisammutin on oltava. Joka tapauksessa tulipalojen määrä on niin vähäinen, että nykyisessä laissa olevaa vuotuista tarkastusvaatimusta voidaan pitää sellaisena turhana säätelynä, jota lakiuudistuksen avulla halutaan purettavan.
SVK esittää käsisammuttimien tarkastusvälin pidentämistä kahteen vuoteen.