Lausunto Vuoksen vesistöalueen järvitaimenkantojen toimenpideohjelmasta, 27.6.2017

Lausunto Vuoksen vesistöalueen järvitaimenkantojen toimenpideohjelmasta

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) on tutustunut asiakohdassa mainittuun toimenpideohjelmaan ja lausuu siitä seuraavaa.

Yleistä

Vuoksen vesistöalueella on runsaasti uhanalaisia kalakantoja, joiden elvyttäminen on välttämätöntä. Alueelle on jo laadittu toimenpideohjelmat järvilohelle ja nieriälle ja vuoden 2017 alussa myös alueen harjuskannoille laadittiin toimenpideohjelma. SVK pitää erinomaisena, että Pohjois-Savon ELY-keskus on seuraavaksi saanut aikaan toimenpideohjelman myös  vesistöalueen erittäin uhanalaisille järvitaimenkannoille.

Lausunnolla olevan ohjelman mukaan Vuoksen vesistön järvitaimenkantojen taantumisessa keskeisinä tekijöinä ovat:

  • lisääntymiskierron katkaisut koskia patoamalla.
  • lisääntymismahdollisuuksien heikentyminen koskia perkaamalla.
  • tehostunut kalastus sekä taimenen aiempi alamitta.
  • viljely ja istutukset ovat ylläpitäneet kalastettavaa taimenkantaa, jolloin taimenkantojen häviämistä ei ole huomattu.Toimenpideohjelma tuo esille taimenkannan kehityksen, nykyiset hoitotoimenpiteet sekä järvitaimenkannan säilyttämisen mahdollisuuksia ja uhkatekijöitä.

Ohjelman tavoitteena on palauttaa taimenen luonnonvarainen lisääntyminen ja vaellusmahdollisuudet vesistössä. Lopullisena tavoitteena on, että taimen esiintyy vaeltavana muotona mahdollisimman monessa virtavedessä, joiden kunnostetut kutu- ja poikastuotantoalueet ovat täysimääräisessä käytössä. Erityistoimenpiteitä varten on valittu kärkikohteet (Heinäveden reitti, Lieksanjoki-Pielinen, Joroisvirran reitti ja Korpijärven reitti), joissa on vielä mahdollista riittävän nopeilla ja hyvin kohdennetuilla toimilla saada säilymään luontaisesti lisääntyvä taimenkanta tai joilla on riittävästi potentiaalia elinkelpoisen taimenkannan palauttamiseksi. Kärkikohteisiin on esitetty runsaasti erilaisia toimenpiteitä. SVK pitää hyvänä, että alueelta on valittu kärkikohteet ja niihin panostetaan tehostetusti.

Muut kohteet kattavat koko Vuoksen vesistön. Ohjelman mukaan muut potentiaaliset taimenvesistöt nimetään ja luokitellaan paikallistasolla käyttö- ja hoitosuunnitelmien puitteissa tehtäviä hoitotoimenpiteitä varten.

Kokonaisvastuu ohjelman toteutuksessa on maa- ja metsätalousministeriöllä ja alueellinen vastuu on Pohjois-Savon ELY-keskuksella, joka myös vastaa ohjelman koordinaatiosta.

Yksityiskohtaiset kommentit ohjelmassa ehdotettuihin toimenpiteisiin

Toimenpideohjelmassa on runsaasti taimenkannan parempaan tilaan tähtääviä toimia, joista SVK esittää seuraavaa.

Kalastuksen ohjaaminen ja säätely

On oikein, että kalastusta ohjataan suuntaan, jossa ei toivottu (alamittainen/ rauhoitettu) saalis voidaan päästää elävänä takaisin jatkamaan kasvuaan. Oikeanlaiset välineet vapakalastuksessa ja riittävän suuret silmäkoot verkkokalastuksessa parantavat kalojen mahdollisuuksia kasvaa lisääntymiskokoiseksi. Ohjelma sisältää selkeitä säätelytoimenpiteitä, joilla pyritään vaikuttamaan taimenkannan kehitykseen. Oikeanlaiset toimenpiteet hyödyttävät myös muita Vuoksen alueella olevia uhanalaisia kalalajeja.

SVK huomauttaa kuitenkin, että tutkimus ja tiedontarpeet kohdassa mainitun ”Viehekalastuksen merkitys kalastuskuolevuudessa on lisääntynyt ja verkkokalastuksen vaikutus vähentynyt Saimaalla”, perustelut eivät käy ilmi toimenpideohjelmasta.

Toimenpide 2. Asetetaan lisääntymis- ja poikastuotantoalueille rauhoitusalueita, joissa ei kalasteta lainkaan. Perusteet. Parhailla kutualueilla ja niiden välittömässä läheisyydessä villit taimenenpoikaset ja emokalat tulee suojata kaikelta kalastukselta. Kutualueiden kalastusrajoitukset on saatettava voimaan mahdollisimman pian. Ne on sovitettava kullekin kutualueelle tarkoituksenmukaisesti vesialueiden omistajien kanssa.

SVK: Mikäli kalastus lisääntymis- ja poikastuotantoalueilla kielletään kokonaan, menetetään kalastajien suorittama arvokas ”omavalvonta” sekä kalastuslupatulot. Esimerkiksi Heinäveden reitin koskissa kutu- ja poikasalueet kattavat lähestulkoon koko koskialueen, joten rauhoitusalueiden perustaminen tarkoittaisi näissä kohteissa käytännössä kalastuksen kieltämistä kokonaan. Lisäksi Heinäveden koskista on jo rauhoitettu kalastukselta Kissa- sekä Haapakosket. Osuuskunta Kala- ja vesistötutkimus Vesi-Vision raportin ”Taimenkannan tilan seuranta Heinäveden reitillä 2015 – hankkeen loppuraportti” (Oraluoma & Sivonen, 2016) kutupesäaineiston perusteella kalastuksen järjestäminen Heinäveden Kermankoskella sekä Vihovuonteenkoskella olisi mahdotonta, mikäli toimenpide 2. toteutetaan toimenpideohjelmassa esitettynä.

SVK esittää asetuksen mukaisen rauhoitusajan sekä kahluukieltojen olevan tarkoituksenmukaisempi toimenpide mädin ja vastakuoriutuneiden poikasten suojaamiseksi kalastuksen ja kahlaamisen aiheuttamilta negatiivisilta vaikutuksilta. Toimenpideohjelman Toimenpide 11 esittääkin kahluukieltoa lisääntymisalueille aikavälille 11.9.–31.5. SVK:n kannan mukaan kahluukiellon alkamisajankohta on sopiva, mutta joinain keväinä taimenen ruskuaispussipoikaset lienevät vielä soran seassa 31.5. ja ovat näin alttiita kahlauksen aiheuttamalle kuolleisuudelle. Kahluukieltoa tulisikin voida tarvittaessa jatkaa, mikäli tulevaisuudessa saatava tutkimustieto antaa viitteitä poikasten sorasta nousun ajoittuvan kesäkuun puolelle.

Toimenpide 4. Pyydystä ja päästä -kalastuksen tai valikoivan kalastuksen salliminen. Perusteet. Mikäli täydellistä kalastuskieltoa ei voida saada aikaan, on suosittava elävänä pyytäviä kalastusmenetelmiä. Tällöin sallitaan vain rasvaeväleikattujen taimenten ottaminen saaliiksi.

SVK: Pyydystä ja päästä -kalastuksen tai valikoivan kalastuksen salliminen koskikohteilla on edellytys kohteiden kehittämiselle vastuullisesti. Kohteiden sääntöihin tulisi kiinnittää huomiota ja asettaa väkäsettömät koukut pakollisiksi kaikkiin vieheisiin koskialueilla.

Toimenpide 5. Perustetaan rauhoituspiirejä tai kalaväyliä. Perusteet. Jos jokisuu- tai kapeikkorauhoitukset eivät ole riittäviä, voidaan perustaa vaellusta ja liikkumista turvaamaan rauhoituspiirejä ja kalaväyliä.

SVK: Kalastuslain 67 §:n mukaiset kalaväylät salmissa, kapeikoissa ja jokisuissa on syytä ko. säännöksen epäselvyyden vuoksi merkitä kartalle (KL 69 §) ja ELY-keskuksen toimesta lisäksi määrätä  toisin, jos se kalan kulun turvaamiseksi on välttämätöntä.

Kalastuslain 66 §:n mukaan meressä kilometriä lähempänä vaelluskalavesistöön kuuluvan joen suuta on kalastaminen verkolla kielletty 15 päivästä elokuuta 31 päivään lokakuuta. Mainittua sääntöä voitaisiin soveltaa myös Vuoksen vesistöalueella, mikäli asetuksen mukaiset, kiinteistä pyydyksistä vapaat kalaväylät eivät ole riittäviä. Mikäli halutaan suojata myös lisääntymisalueilta takaisin syönnösalueille siirtyvät emokalat kalastukselta, voitaisiin mainittua verkkokalastuskieltoa jatkaa joulukuun loppuun asti.

Toimenpiteet 6, 7, 8 ja 9.

SVK tukee esitettyjä toimenpiteitä, jotka edistävät vastuullista verkkokalastusta.

Vaelluskalavesistössä tulee vapaa-ajankalastuksessa nykyisin sallittua (KL 49 §) verkkomäärää (240 m/pyynti- tai venekunta) SVK:n mielestä rajoittaa, mikä on loogista kalastuslain 46 §:ssä säädetyn vaelluskalavesistön koski- ja virta-alueita koskevan yleiskalastusrajoituksen kanssa.

Toimenpiteen 8 mukaan solmuvälirajoituksella säästetään sukukypsien taimenten joutumista saaliiksi ja toimenpiteessä 7 esitetään asetettavaksi koho- ja välisvesiverkkojen alimmaksi solmuväliksi 80 mm. SVK pitää kuitenkin ongelmallisena, että kuitenkin kalastusasetuksen 2 §:n mukainen pyyntimitta on rasvaeväleikatulla taimenella 50 cm ja puolestaan rasvaeväleikatulla järvilohella 60 cm. SVK:n mielestä myös viljellyn taimenen pyyntimitta tulee asettaa alueella 60 cm:iin, jolloin säästetään villien taimenten ja järvilohien joutumista saaliiksi ennen sukukypsyysikää. Samalla saadaan myös lisää istukastaimenen tuottoa kerättyä talteen.

Toimenpide 12. Asetetaan venekohtainen vapamäärärajoitus, jossa sallitaan enintään 4 – 6 käyttäminen per vene. Perusteet. Suuren vapamäärän käyttäminen voi johtaa vapautettavaksi tarkoitetun kalan menehtymiseen tilanteessa, jossa useassa vavassa on samaan aikaan alamittainen kala kiinni ja vapauttaminen hidastuu.

SVK: Yhdellä kolmihaarakoukulla varustetusta uistimesta (toimenpide 18) alamittaisten kalojen vapautus on nopeaa ja se voidaan suorittaa nostamatta kaloja veneeseen, mikä lisää huomattavasti kalojen mahdollisuuksia selvitä kalastustilanteesta aiheutuneesta stressistä. Vetouistelussa vapamäärän vähentämisen vaihtoehtona tulisi suosia pintavedessä tapahtuvan taimenen uistelun vähentämistä lämpimänveden aikana. Toimenpiteen ei kuitenkaan tule koskea kuhan vetouistelua, sillä siinä käytetään yleisesti uistimia, jotka eivät sovellu taimenen kalastukseen, eivätkä näin ollen pyydä myöskään alamittaisia taimenia. Vapamäärän radikaali vähentäminen vaikuttaa uistelulupien, tarvike- ja polttoainemyyntiin sekä paikkakunnan mökkivuokraukseen merkittävästi. Lisäksi vapamäärän vähentäminen kohdistuu myös kuhan kalastajiin alueilla, joissa esiintyy taimenen lisäksi kuhaa.

Toimenpide 13. Suositellaan yhden taimenen päiväkiintiötä. Perusteet. Vähennetään taimenkantoihin kohdistuvaa pyyntipainetta.

SVK: Päiväkiintiötä voidaan toteuttaa käytännössä ainoastaan vapakalastuksessa.

Toimenpide 14. Kielletään järvitaimen pitäminen kaupan. Perusteet. Taimenkannat eivät kestä kaupallista pyyntiä.

SVK: Rauhoitetun järvitaimenen myynti on kalastuslain 55 §:n mukaan rauhoitusaikana kielletty ja kalastuslain 118 §:n mukaan sen myynnistä voidaan tuomita sakkoon. Suojaa tulisi kuitenkin tehostaa määrittelemällä laittomasti pyydetyille villeille ja erittäin uhanalalaisille järvitaimenille ohjeellinen sanktioarvo.

Toimenpide 16. Kielletään taimenen kalastus, jos veden lämpötila nousee yli 20 asteeseen. Perusteet. Kala rasittuu lämpimässä vedessä nopeasti ja menehtyy helposti, vaikka vapautus tehtäisiin oikeaoppisesti

SVK: Lämpötilanseuranta ja kalastuksen lopettaminen veden lämpötilan noustessa yli 20 asteeseen on hyvä keino vaikuttaa taimenen selviytymiseen virtakohteissa.

Toimenpiteet 17 ja 18.

SVK tukee toimenpiteitä, jotka edistävät kalan selviytymistä tilanteessa, jossa saaliiksi on tullut alamittainen/ rauhoitettu kala tai saalis halutaan muuten vapauttaa.

Viljely ja istutukset

 SVK pitää esitettyjä toimenpiteitä hyvinä ja toteaa, että toimenpiteen 22 mukaisesti kaikki taimenistukkaat on jo tullut rasvaeväleikata vuoden 2017 alusta lähtien kalastusasetuksen 15 § mukaisesti.

Kalataloudelliset kunnostukset

Ohjelman toimenpiteinä on tarkastella kalateiden rakentamisedellytyksiä kärkikohteissa kalatiestrategian mukaisesti (toimenpide 23), selvittää emokalojen ylisiirron tarve ja mahdollisuudet (toimenpide 24) ja inventoida jäljellä olevat kunnostustarpeet (toimenpide 25).

Ohjelmassa esitetään kalateiden rakentamista Palokin, Liunan ja Kiekan voimalaitospatoihin, jotka ovat kansallisen kalatiestrategian kärkikohteita ja Vuoksen vesistöalueen vesienhoitosuunnitelmassa. Ohjelman mukaan hankkeita vaikeuttavat vanhat, pysyvät voimalaitosluvat, joista vain harvassa on kalatievelvoitteita. Päätöksen saaminen kalatievelvoitteeseen voi kestää hyvin kauan. Ilman kalatievelvoitetta kalatien rakentamiseen tarvitaan padon omistajan suostumus.

SVK: Vuoksen vesistön järvitaimenkantojen elvyttämisessä keskeistä on kalastuksen säätelyn ohella mahdollistaa järvitaimenen pääsy syönnösalueilta sen kutu- ja poikastuotantoalueille. SVK pitää ensiarvoisen tärkeänä, että edellä mainittuihin kolmeen voimalaitospatoon rakennetaan kalatiet, jolloin ohjelman mukaan saadaan huomattavasti lisää tuotantopinta-alaa vaelluskaloille.  Emokalojen ylisiirrot eivät missään tapauksessa ole lopullinen ratkaisu vesistön järvitaimenkantojen elvyttämiseksi ja niiden lisääntymiskierron turvaamiseksi.

Kalateiden rakentamiseksi on Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman (2016-21) mukaisesti suunnattava olemassa olevia kalatalousmaksuvelvoitteita kalatiehankkeisiin tai muutettava kalatalousvelvoitteita esimerkiksi ELY-keskuksen hakemuksesta lupaviranomaisen päätöksellä kalatieksi tai kalatalousmaksuksi, jolla kalatien rakentamisen kustannuksia katetaan.

Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa (2016-21) todetaan, että valtion ja kuntien mahdollisuudet edistää suunnitelman toimenpiteiden toteutusta ovat heikkenemässä julkisen hallinnon säästötoimien seurauksena ja vesiensuojeluun suunnatun rahoituksen pienentyessä. Tästä syystä uusien yhteistyömuotojen ja rahoituskanavien kehittämiseen tulee suunnitelman mukaan panostaa jatkossa entistä enemmän. Keskeisiä toimenpiteitä tulee hankkeistaa ja hakea rahoitusta eri lähteistä. Suunnitelmassa esitetään Vuoksen vesistöjen kunnostusta, säännöstelyä ja rakentamista koskeviksi ohjauskeinoiksi (Taulukko 59) kaudelle 2016-21 kunnostusten rahoituksen kehittämistä ja omaehtoisen kunnostustoiminnan aktivoimista sekä selvitettäväksi tarve kehittää vesilainsäädäntöä niin, että lupia ja niissä määrättyjä velvoitteita voidaan tarvittaessa muuttaa tai tarkistaa vesien- ja merenhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kalateiden julkinen rahoitus pienenee ja voimayhtiöt ovat haluttomia vapaaehtoisesti rakentamaan kalateitä tai edes luovuttamaan niihin tarvittavaa vettä. Uusien yhteistyömuotojen ja rahoituskanavien kehittäminen on turhauttavaa, kun aiheuttajat eivät itse maksa vaelluskalakannoille aiheuttamastaan vahingosta.

Ohjelmassa kuvatut vaikeudet kalateiden rakentamiseksi ja niiden rahoittamiseksi vanhoihin voimalaitospatoihin ovat huomattavia, varsinkin jos pato- ja säännöstelyluvissa ei ole lainkaan kalatalousvelvoitteita. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen teettämän selvityksen (Linnunmaa 13.4.2017 Selvitys Suomen alle 5 MW vesivoimalaitosten sekä niihin välittömästi liittyvien säännöstelyhankkeiden vesilain mukaisten lupien kalatalousvelvoitteista) mukaan Suomen pienvoimaloista 50:llä ei ole lainkaan velvoitetta kalatalousvahinkojen kompensoimiseksi, jolloin velvoitetta ei voida vastoin luvan haltijan suostumusta määrätä niihin jälkikäteen.

Keskeisenä ongelmana on Suomen vesilaki, joka suojaa edelleen voimakkaasti vesivoiman intressejä. Ongelmaan törmätään jatkuvasti pyrittäessä elvyttämään Suomen uhanalaisia vaelluskalakantoja kalatiestrategian keinoin ja EU:n vesipuitedirektiivin mukaisesti mm. Vuoksen vesistössä. Ongelma on tiedostettu myös Vuoksen vesienhoitosuunnitelmassa, jossa toimenpiteenä on vesilain kehittäminen nin, että lupia ja niissä määrättyjä velvoitteita voidaan tarvittaessa muuttaa tai tarkistaa vesien ja merenhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi. Edellä mainituista syistä SVK, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF suomi ovat tehneet oheisen liitteenä olevan esityksen vesilain muuttamiseksi.

Vastuu Vuoksen vesistöalueen järvitaimenkantojen toimenpideohjelman toteutuksessa on ohjelman mukaan maa- ja metsätalousministeriöllä ja Pohjois-Savon ELY-keskuksella. Edellä esitettyyn viitaten SVK katsoo, että kalateiden ja niiden tarvitseman veden saaminen nykyistä helpommin pato- ja säännöstelylupiin vesilakia muuttamalla on oltava omana erillisenä toimenpiteenä toimenpideohjelmassa.

Tutkimus ja seuranta

Tutkimuksista vastaa ohjelman mukaan Luke yhdessä keskeisten vastuutahojen ja asiantuntijoiden kanssa. Tutkimusten painopisteen tulee olla luonnonpoikastuotannon elvyttämisessä, viljelypoikasten elinvoimaisuuden takaamisessa ja taimenkantojen monimuotoisuuden säilyttämisessä ja parantamisessa.

SVK pitää esitettyä hyvin perusteltuna. Myös poikastuotannon ja emokalojen seurannat ovat hyvin perusteltuja. Kalastuksen säätelyn tehokkaaksi kohdistamiseksi on ensiarvoisen tärkeää selvittää taimenen syönnösvaellusten reitit ja syönnösalueiden sijainnit. Myös Toimenpiteen 30 mukainen saalispalaute-ehto uusien kalastuslupien myöntämiselle on perusteltua.

Toimenpiteet ja taimenen hoitokohteiden valinta muissa kuin kärkikohteissa

SVK: Taimenen lisääntymisalueiksi sopivien virtavesien kartoitukset (toimenpide 34) ja niiden kunnostukset (toimenpide 36) sekä pienpoikasistutukset alueille, joissa alkuperäistä taimenta ei ole (toimenpide 35) ovat tärkeitä toimenpiteitä.

Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa (2016-21) todetaan, että kalojen ja rapujen luontainen lisääntyminen on lukuisissa kohteissa estynyt tai vaikeutunut kutu- ja poikastuotantoalueiden tuhoutumisen tai vaellusesteiden rakentamisen vuoksi. Suunnitelmassa esitetään kalankulkua helpottavia toimia 27 kohteessa sekä ohjauskeinojen osalta kalatiestrategian toteuttamista. Vuoksen vesistössä on siis runsaasti kalojen vaellusesteitä myös muulla kuin kärkikohteissa ja niiden poistamiseen on alueella panostettava. Isojen voimalapatojen ohella on myös pienissä virtavesissä runsaasti vaellusesteitä (tierummut, vanhat myllypadot), joihin tulee avata taimenille ja muille vesieliöille kulkuyhteys.

Kuten kohteiden priorisointilistasta (liite 1) käy ilmi, vaellusesteet ja niiden poistamisen mahdollisuudet kuuluvat tärkeimpiin tekijöihin, joille laaditaan asiantuntija-arviot. Kalateiden rakentamiseksi ja niiden rahoittamiseksi Vuoksen vesistöalueella SVK viittaa edellä esittämäänsä (Kalataloudelliset kunnostukset) ja katsoo, että kalateiden ja niiden tarvitseman veden saaminen nykyistä helpommin pato- ja säännöstelylupiin vesilakia muuttamalla on oltava omana erillisenä toimenpiteenä toimenpideohjelmassa.

Ohjelman toimeenpano ja toteuttajat

SVK pitää hyvänä, että ohjelman toimeenpano ja toteuttaminen suoritetaan laajana eri tahojen yhteistyönä, jossa on mukana myös vapaa-ajankalastusta edustavat tahot. Ohjelman mukaan kärkikohteisiin perustetaan yhteistyöryhmät koordinoimaan ohjelman toteuttamista ja seurantaa. Yhteistyöryhmään on syytä kuulua esitettyjen tahojen lisäksi SVK:sta edustaja.

Valistus ja tiedotus

SVK: Toimenpideohjelman toteuttamisen onnistumiseksi tiedotus on tärkeää. Muutokset totutuissa lupaehdoissa vaativat laajaa tiedottamista eri medioissa sekä luvanmyynnin yhteydessä. Tiedotuksessa tulee painottaa myös toimenpiteisiin johtaneita syitä, että kalastajat ymmärtävät miksi näin toimitaan.

Ohjelmassa esitetty valistus on samaa toimintaa, jota SVK: n vastuullinen vapaa-ajankalastaja sekä Koolla On Väliä- hanke on tehnyt jo useampia vuosia.   SVK:lla on runsaasti tähän liittyvää materiaalia sekä esitteinä että sen kotisivuilla, joita voidaan vapaasti hyödyntää. Luettavaa vastuullisesta kalastuksesta kiinnostuneille, eli Koolla On Väliä -hankkeestamme löytyy nettiesitteestä: http://www.iesite.fi/vapaa-ajankalastajat/. SVK on halukas jakamaan valmista hoito-ohjelmaa messuilla, sen piirien ja jäsenseurojen kokouksissa sekä järjestön kotisivuilla ja esittelemään hoito-ohjelmaa Vapaa-ajan Kalastaja -lehdessä.